Lapsethan ovat oikein mukavia yleisesti ajateltuna. Silloin kun naapurin lapset sotkee auton mustaviinimarjoilla tai tuhoaa juuri istutettua nurmikkoa, niin mielipide kääntyy mulla ainakin hetkellisesti...
Kuinka kovasti mielestäsi muiden lapsia saa komentaa ja jos sinulla on omia lapsia, niin loukkaannutko jos joku muu antaa ohjeistusta lapsillesi? Miten suhtaudut jos lapsesi tekevät jotain "tuhoa" muiden kodeissa, pihoilla tms? Annatko lapsellesi kunnon läksytyksen vai haukutko naapurisi/tuttavasi nipottavaksi lastenvihaajaksi? Ja ei, mulle ei olla huudeltu mitään tuollaisia mutta tiedän sitäkin tapahtuneen :)
Kuinka kovasti mielestäsi muiden lapsia saa komentaa ja jos sinulla on omia lapsia, niin loukkaannutko jos joku muu antaa ohjeistusta lapsillesi? Miten suhtaudut jos lapsesi tekevät jotain "tuhoa" muiden kodeissa, pihoilla tms? Annatko lapsellesi kunnon läksytyksen vai haukutko naapurisi/tuttavasi nipottavaksi lastenvihaajaksi? Ja ei, mulle ei olla huudeltu mitään tuollaisia mutta tiedän sitäkin tapahtuneen :)
Vastaukset 38
Vanhimmat
jos aihetta löytyy. Omat mukulat toki ensin kuriin ja älylliseen käyttäytymiseen. Ihmisille huutelu on esim. typeryyttä, jonka lopetan lapseltani siihen paikkaan.
Jos nyt oma lapsi sotkisi naapurin auton, niin veisin lapsen naapurin ovelle pyytäämään anteeksi ja sen jälkeen siivoamaan sen auton. Jotain sanktiota lisäks kotielämään ajatuksella ´tietyksi ajaksi lapsen mieluisin touhu pannaan´, ei Muumeja viikkoon tms.
Keskimäärin vanhemmat eivät näe omien lastensa virheitä objektiivisesti. Puistossa lapsi rikkoi oman muksun tekemän hiekkalinnan ja koska äitinsä ei reagoinut asiaan mitenkään, toruin lasta selvin sanankääntein. Itkuhan sille tuli, muttei sen äitikään toisaalta suuttunut. Sitäkin olen nähnyt, että vanhemmalle huudetaan, jos lapsi mokaa.
Kuria kohelluksen laadun ja määrän mukaisesti tapaus kerrallaan, oli kyseessä oma muksu tai ei. Jatkuva kieltäminen ja lasten komentelu on kuitenkin pahinta.
Tietty lapset keksii kaikenlaista jännittävää tekemistä ja aikuisten tehtävä on luotsata sitä kekseliäisyyttä oikeaan suuntaan. Oman lapsen käytöstä on tosiaan vaikea katsella objektiivisesti, onhan se oma rakas kullannuppu kyseessä, mutta silti täytyis pystyä ottamaan palautetta vastaan asiallisesti. Suurin osa vanhemmista takuulla pystyykin mutta joukkoon mahtuu niitäkin ketkä ovat täysin sokeita oman lapsensa käytökselle. Pahintahan siinä on, että lapsi itse siinä kärsii pitkässä juoksussa jos ei opi rajoja oikealla tavalla.
Pään sisällä tekisi mieli käydä vääntämässä paskat niiden kuistille.
mä haluisin nähdä. Tänks, tästä pärskähti parin viikon naurut. :D
Sulla on ihan mielenkiintoinen mielikuvarangaistusmetodi... ;)
Kuinka kovasti mielestäsi muiden lapsia saa komentaa ja jos sinulla on omia lapsia, niin loukkaannutko jos joku muu antaa ohjeistusta lapsillesi?
-asialliseen sävyyn saa opastaa ja on hyväksikin, kunhan ei aleta kiroillen raivoamaan ja käsiksi käymään. En ole loukkaantunut vaan ollut jopa iloinen asiallisesta opastuksesta.
Miten suhtaudut jos lapsesi tekevät jotain "tuhoa" muiden kodeissa, pihoilla tms? Annatko lapsellesi kunnon läksytyksen vai haukutko naapurisi/tuttavasi nipottavaksi lastenvihaajaksi?
-mä joudun toteamaan tähän, ettei mun lapset ole koskaan tuhonneet mitään missään, eikä tehneet muutakaan idioottimaisuuksia, joten ei onneksi ole tarvinnut sanktioita miettiä tai toteuttaa. Mitä tulee tähän nuorimmaiseenkin, niin ei hänkään mene kylässä näpertelemään toisten tavaroita eli sohvapöydältä tai kirjahyllyistä ei lähde mitään alas.
Mutta kyllä olen omassa kodissani kieltänyt ja selittänyt miksi ei esim.käärmeitä terraariosta mennä repimään ulos ja muuta vastaavaa vieraille muksuille ja myöss tehnyt hyvinkin tiukasti selvästi, että meillä noudatetaan meidän sääntöjä ja teillä teidän, eikä kukaan ainakaan ole suuttunut asiasta.
kuuluu mun mielestä ehdottomasti kiellettyjen asioiden listalle. Poikkeuksena tilanne, jossa esim. pyrkii erottamaan tappelevat lapset toisistaan. Kyllä sen verran malttia täytyy aikuisella olla, ettei nyt ainakaan toisten lapsiin ala käsiks käymään.
saa vieraitakin muksuja kädestä pitäen kävelyttää, että missä kohtaan ei mene kukkapenkit tai juuri istutettu nurmikko, jos ei puhetta ja selitystä, opastusta ymmärrä vielä muutamankaan kerran jälkeen.
Täytyy vaan pitää ne rajat ja normaali ihminen kyllä tietää missä menee kohtuuden raja. Aikuisen pitäis pystyä olemaan se kypsempi tilanteessa kuin tilanteessa, joskus ei voi kuin ihailla joidenkin vanhempien hermoja kun näkee miten tyynesti ne ottaa lastensa kiukkuilut vastaan.
Kerran kaupassa pikkutyttö huusi sydäntäraastavasti haluavansa suklaapatukan ja isä kielsi vetoamalla siihen, ettei ole karkkipäivä. Tyttö heittäyty lattialle ja huusi ku sireeni mutta isä maksoi ostokset, ilmoitti tytölle että kyyti lähtee pihalta nyt ja lähti kävelemään ulos. Tyttö vei itkua vääntäen patukan takas hyllyyn ja lähti koomisesti maata polkien isänsä perään pihalle. Isän ääni ei noussut kertaakaan tuon kohtauksen aikana ja mä jäin miettimään et osaisinkohan itse pysyä noin tyynenä... Toivottavasti osaan jos niitä muksuja joskus siunaantuu :)
mä meen itte juttuun mukaan ja yllytän sotkemaan lisää. Se on muuten sitte hauskaa.
Jos sä olisit mun autoa sotkemassa, niin voisin ottaa korvatillikan käyttöön sun kohdalla. Loppuis hauskuudet siihen ;)
Mukulat välillä raivostuttaviakin. Mulla kiehuu monesti kaupassa, dösässä tms kun vanhemmat eivät edes yritä komentaa lapsiaan käyttäytyyn. Puren hammasta etten kommentoisi mitään.. muutaman kerran olen kyllä sanonutkin. Sanoa saa vieraallekkin lapselle, jos siitä nyt on mitään tehoa, yleensä ei ole ja sellaisten vanhemmille vielä vähemmän.
Olen törmännyt useastikkin täysin kuuro/sokea/mykkiin vanhempiin, kun kyseessä on heidän omat lapset.
Itse olen erittäin hanakka seuraan omien lasten duunailuja ja komennan hätäseen. Oikeastaan ainastaan koti on sellainen paikka missä en huomauttele paljoa. Mutta kun ollaan missä tahansa muualla niin tasanen narina kuuluu mun suusta. Istu suorassa, älä tee sitä äläkä tee tätä, rauhoitu jne jne. En tiedä mistä johtuu, varmaan pitkällisestä kasvatuksesta, mutta lapset ovat aina käyttäytyneet keskimääräistä paljon paremmin joka paikassa. Mun kanssa ei onnistu mikään makaan maassa ja huudan ja kiukuttelen juttu.
Sen lisäksi että vahtaan tarkkana mitä muut tekevät mun lapsille, minä vahtaan ihan yhtä tarkkaan miten ne käyttäytyy toisia kohtaan. Jos koulusta tulisi viestiä, että he kiusaavat jotain koulussa niin voivoi.. helvetti pääsis irti. Eikä ne sen jälkeen todellakaan uskaltaisi enää kiusata ketään. Vaikkei kukaan muu tekisi mitään (kiusaajiahan aina suojellaan) niin minä vetäisin turpaan niin että tietää kiusanneensa. Sellaista käytöstä meillä ei tueta.
Koska olen erittäin tarkkana lasteni käytöksestä ja rankaisen heitä tarpeen mukaan eikä kukaan muu ole niin ankara kuin minä, niin katson että minä olen se joka komentaa. En tykkää yhtään että muu kuin viranomaiset, kommentoi niille mitään. Tietysti akuutissa tilanteessa jos ne tekisi jotain saa sanoa mutta pääosin pitää ottaa minuun yhteyttä. Minä kyllä palautan ne lakiin ja järjestykseen salamannopeasti.
Tarinoita:
Poika oli ekalla luokalla. Opettaja soitti ja sanoi, että ilmeisesti kevät on villinnyt pojat ja niitä ei meinaa saada mitenkään kuriin. Sinä päivänä ne oli välituntikellojen soitua juosseet metsään pakoon eikä tullut tunnille vaikka huudeltiin. Tälläistä pikkukivaa oli sattunut. Pidin pojalle puhuttelun ja sanoin mm. että hän aiheutti opettajalle pahaa mieltä käytöksellään yms. Seuraavana päivänä opettaja soitti ihmeissään. Poikani (ainoa tapaus mihin ope oli törmännyt) oli pyytänyt opettajalta anteeksi huonoa käytöstään ja luvannut parantaa sitä. Sen koommin ei ole ollut koulussa pojan käytöksessä mitään huomautettavaa :)
Eräs naapuri oli kerran käynyt pihalla käsiksi nuorimmaiseeni. Toinen naapuri kertoi kun tulin töistä, että oli nähnyt kuinka minun tyttö ja naapurintyttö oli leikkinyt hiekkalaatikolla. Naapuri oli halunnut lelun tytöltäni ja nappasi sen kädestä. Tyttäreni nappasi sen tietysti takaisin ja naapurin tyttö alkoi huutaan kuin sumusireeni. Hänen äitinsä kuuli itkun ja tuli hiekkalaatikolle ja repi tytärtäni puserosta ja vei lelun sen kädestä ja antoi omalle tytölleen. Nainen on alkkis ja oli tuossakin tilanteessa hieman humalassa. Sen lisäksi heillä oli kasvatusmetodina että haluaa se tyttö mitä hyvänsä (vaikka isoveljiensä tavaroita) niin se annetaan sille heti.. ei tarvi kuin hieman huutaa.
Minä menin naapurille kylään ja vedin tätiä turpaan. Revin kanssa sitä hieman paserosta niin että täti lenteli pitkin eteisen seiniä. Sen jälkeen se ei enää käynyt mun lapsiini käsiksi ja jos oli jotain kommentoitavaa niiden käytöksestä niin tuli mulle sanoon suoraan.
vaikka omia muksujaan kyllä puolustaa kaikin mahdollisin keinoin.
Vaikea sanoa, miten sitä itse toimisi, jos joku vieras aikuinen kävisi kiinni omaan lapseeni rankaisumielessä. Naista ei voisi lyödä, ja jotenkin vaikea kuvitella, että miehet hermostuisivat muksuihin niin pahasti.
Riippuu aika pitkälti siitä, mitä oma muksu olisi tehnyt.
ainakin selkeä linja kasvatuksessa :) Joskus mä tunnen itteni oikein kunnon diktaattoriks ku vietän aikaa kummipoikani kanssa. Kotona niillä kannatetaan hieman höllempää kasvatuslinjaa ja se on tietty heidän päätös, mutta mä en jaksa tapella perusasioista ison pojan kanssa vaan oletan, että se osaa esim viedä itse vaatteensa naulakkoon eikä heitä niitä mihin sattuu ja sitä linjaa se saa mun luona käydessään luvan noudattaa. Kummipoikaa uskaltaa tosin komentaa vähän enemmänkin kun on perhettä muutenkin.
On kyllä aikamoisen käsittämätöntä käytöstä sun naapurintädiltä käydä käsiks toisen lapseen... Eikä lasten seurassa tulis olla humalassa ylipäätään.
Olen vähän putkiaivoinen ilmeisesti, koska muutamissa asioissa kulkea porskutan selkeällä linjallani. Varmaan se voi monen mielestä olla vaikka mitä mutta meillä se on tehonnut ihan hyvin. Kyllä nää muksut on keskimääräistä kiltimpiä eikä meillä ole oikein mitään ongelmia. Että ihan meille sopiva tyyli tää :)
En mäkään tappelisi perusasioista. Tietyt asiaa kuuluu hoitaa jotta homma toimii. Lapset oppivat uskomattoman nopeasti uusien paikkojen käytöstavat ja he voivat todellakin noudattaa niitä orjallisesti. Sitten kun päästään kotiin on touhu entisenlaista. Mun tytöt on hyvä esimerkki. Ne on varsinaisia suttaajapossuja mutta vieraissa paikoissa eivät ole. Roskat menee kehoittamatta roskiin heti yms mutta arvaappas meneekö kotona?? Jooei.. sohvan takaa ne löytyy. Joku lohdutteli mua joskus että hyvähän se on kun ne osaa käyttäytyä siivosti edes kodin ulkopuolella :D
Ne naapurit nyt oli alkkiksia ja aina pienessä sievässä eikä siihen kummemmin puututtu. Perheessä oli kolme vanhempaa poikaa ja sitten tämä prinsessa. Monet kerrat näin kuinka tyttö vaan käveli jonkun esim veljen luokse ja otti siltä mitä tahansa. Jos poika sanoi ettei saa ottaa, niin prinsessa alkoi kirkuun ja sen jälkeen se sai sen. Koski joka asiaa. Eli mun muksua revitään puserosta siksi että joku prinsessa saa sen minkä se haluaa vaikkei se sillä edes ollut. Eieieiei.. ei käy meillä eikä muutenkaan käydä käsiksi, sehän on laitontakin :)
Jos mun muksu kirves kädessä heiluis niin ehkäpä sitten voisi sitä hieman kovemmin kohdella mutta muuten ei saisi käydä käsiksi. Se on laitonta :)
Tässäkin oli kyseessä ihan sellainen juttu ettei mun muksu ollut tehnyt mitään. Joku otti sen kädestä lelun ja hän otti sen takaisin, eikä ne lapset ollut mitään keskenään huitonut. Mammahan vasta alkoi repiin kun tuli paikalle.
En mä todellakaan jätä ikinä sellaista huutavaa vääryyttä rankaisematta jo ihan lasten turvallisuudenkin takia. Mikään äärimmäisen puolueellinen känniämmä pihassa ei niitä revi.
Nimittäin tuo, että vierailla osataan käyttäytyä mutta kotona ei :) Meidän perheessä me lapset oltiin kaikki aika omapäisiä ja temperamenttisia ja kotona meitä sai oikein patistella tekemään jotain, mutta muualla me käyttäydyttiin aina tosi hyvin. Iän myötä sekin tietty tasoittu mutta kyllä me varmaan aika koville vanhemmat aikoinaan pistettiin...
Kuulostaa tosi vääristyneeltä, jos lapsi saa kaiken mitä keksii pyytää. Jossain vaiheessa tuollainen lapsi kokee aika kovan kolhun kun joutuu huomaamaan ettei maailma toimikaan kuten hänelle aina kotona ollaan toitotettu.
"Vaikkei kukaan muu tekisi mitään (kiusaajiahan aina suojellaan) niin minä vetäisin turpaan niin että tietää kiusanneensa."
Et varmaan ollu ihan tosissas?
Eikö suojelun ja turpaan vetämisen välissä menis joku kultainen keskitie..? Mun mielestä tuosta sais lähinnä sen käsityksen,että hankalat tilanteet voidaan ratkaista väkivallalla.
Olen muksuille toitottanut miljoonat kerrat koulukiusaamisesta ja siitä etten hyväksy sitä. Ketään ei kiusata sen takia että sillä on silmälasit tai muuta yhtä typerää. Palaverit aiheesta on jo pidetty, ja määrätty rangaistus on moisesta raukkamaisesta toiminnasta on kova. Se on sitten heidän päätettävissä mitä tekee. Eipähän noi ole koulukiusaamisessa kunnostautuneet joten oletettavaa on, että se on tehonnut ennaltaehkäisevästi. Minä en muutenkaan suosi mitään palaverilässytyksiä enää siinä vaiheessa kun rike on tehty.
Varun vuoksi kerron, jos et ole aikaisemmin sattunut lukemaan, että minä itseasiassa keskustelen (pidän niitä palaverilässytyksiä ja poika sanoo aina että pastori äiti saarnaa) lasteni kanssa varmaan joka päivä kaikenlaisen toiminnan oikeista ja vääristä puolista yms. Ne saattaa jopa kysyä minulta mitä tekisin tai mikä rangaistus olisi jos he tekisivät jotain minkä ovat jonkun koulukaverin nähneet tekevän. Kerron heti mikä siinä on väärin ja miksi sekä miten sellaisen tekemiseen suhtautuisin esim kaljanjuonnista/tupakoinnista saa kovimmat rangaistukset (turpaan yms). Eli he tietävät etukäteen jo ja he tietävät, että minä teen mitä sanon tekeväni ja loppu on sitten heidän oma valinta.
Oikeasti mun ei ole tarvinnut vuosiin jaella mitään rangaistuksia, koska he eivät tee mitään mikä antaisi siihen aihetta. Todella kilttejä lapsia jotka uskoo puhetta jo etukäteen :)
jokainen meistä kasvattaa lapsensa tavallaan (siis niin kauan kun lapsiin ei oikeasti väkivalloin kosketa). Meidät on aina vaan kasvatettu niin tehokkaasti kaikkea väkivaltaa vastaan,että kuulostaa tosi hurjalta.
Kukin tyylillään. Minä kun en hyväksy kenenkään kiusaamista henkisellä tai fyysisellä väkivallalla, niin suhtaudun siihen todella jyrkästi. Lapset tietävät sen joten ei ole mitään hätää :)
Kaikkien naisten ei tarvitse tykätä lapsista.
Heti ajatellaan että nainen, vaikka olisi saanut mitä aikaiseksi elämässään, ei ole täyspäinen ihminen jos ei ole pukannut persiistään kolme kiloa ihmislihaa ja joka -hui kauhistus!- ei voi sietää lapsia.
Joidenkin mielestä lapset on ihania, ja joidenkin meistä mielestä ei, that's it.
Ne on makuasioita ja niistä turha kinastella.
Minähän kerroin vain oman mielipiteeni asiasta. Kiitos omastasi :)
jos joku komentelee lapsia jos ovat riiviöitä.
Olen pistänyt huvittuneena merkille, miten jokkut antaa kersoilleen periksi, heti kun ne alkaa kiukutteleen.
En ole kertaakaan ostanut lapsille "turpa-kiinni-leluja" tai "turpa-kiinni-karkkia" kaupasta.
Joskus on jäänyt kyllä karkki ostamatta, kun ei oo uskottu puhetta.
lapsia ainakin jos vaan tarvetta on. Sellaista tilennetta ei oo vielä tullut eteen, et jonkun vieraan olisi tarvinnut mun lapsiani komentaa. Mutta tarpeen vaatiessa se olis ihan ok.
Itse en oo vieraiden lapsia komentanut. OOn varmaan liian laiska siihen kun kumminkin tärkeintä on, et jaksan omiani komentaa...huolehtikoon jokainen omistaan tai omien jaksamisiensa mukaan. Ihan sama mulle.
Lapset on ihan kivoja, vieraatkin, eikä mua haittaa niiden tekemiset, paitsi silloin jos niitä on paljon ja jos ne huutaa ja meluaa liikaa.
"Kuinka kovasti mielestäsi muiden lapsia saa komentaa ja jos sinulla on omia lapsia, niin loukkaannutko jos joku muu antaa ohjeistusta lapsillesi?"
- Jos mä olen paikalla niin mä itse hoidan oman lapseni komentamisen. Poika on vielä tosin niin pieni,että eipä sitä kukaan ulkopuolinen ole kehdannut komentelemaan tullakkaan,ei kyllä juuri ole ollut syytäkään. Jos mä en ole lähettyvillä tai en huomaa tilannetta niin myös ulkopuolisen asiallinen ojentaminen on oikein kunhan ei käy käsiksi (tällöin mä kaivan paistinpannuni esille).
Sisarusten kohdalla olen törmänny moneen käsittämättömän törppöön aikuiseen jotka alkavat kinastelevaa kaksikkoa kovin sanoin kaupan karkkihyllyllä komentamaan vaikka äiti on vieressä yms erikoisia tilanteita. Vähän liian pitkälle tuppaa joillakin menemään.
"Miten suhtaudut jos lapsesi tekevät jotain "tuhoa" muiden kodeissa, pihoilla tms?"
-Tuntuu,että tämä tapaus ei tässä iässä muuta tahtois tehdäkkään kuin tuhoa :P ..Vielä joudun anteeksi pyytämisen suorittamaan itse,toki korvaan vahingon mutta rangaistuksena ei toimi kuin toruminen(tai jos jollakin on vinkkejä pari vuotiaan pojan "rankaisemiseen" niin äkkiä tännekkin! :D). Vähän ajan päästä saa pyytää itse anteeksi ja rangaistus keksitään sen mukaan mikä touhu sillä hetkellä mielekkäimmältä tuntuu ja se pistetään sitten jäihin. Iän myötä nämäkin muuttuu.
"Annatko lapsellesi kunnon läksytyksen vai haukutko naapurisi/tuttavasi nipottavaksi lastenvihaajaksi?"
Nipottaviakin tapauksia on..mutta jättäisin siinäkin tapauksessa kommentit naapurin tiukkapipoisuudesta omaan päähäni ja keskittyisin ojentamaan lastani tarpeen mukaan. Lapset on kuitenkin vain lapsia, etenkin tämän ikäiset saa melkosen paljon vahinkoa aikaan myös tahtomattaan eikä kaikki sitä ymmärrä. Jos vahinko on kuitenkin tahallisesti aiheutettua niin on se kunnon läksytyksen paikka.
parivuotias on vielä niin pieni, että sen ikäisten tekosista mulla ei kyllä pala päreet tippaakaan. Mun tapauksessa kyse on n. 7-8-vuotiaista, ja sen ikäiset yleensä osaa käyttäytyä kiitettävästi.
Vanhempien suhtautumistavalla on mun mielestä oleellinen merkitys tässä. Jos vanhemmat selvästi opastaa lapsiaan, niin mä useimmiten pistän vaan hymyks vaikka olis lapsi tehnyt mitä. Jos vanhempi ei reagoi millään tavalla, niin sitten alkaa jo vähän ärsyttää... Onneks valtaosa vanhemmista reagoi välittömästi lastensa käyttäytymiseen :)
Onkos masuasukki muuten jo tässä maailmassa?
no tuon ikäisten lasten on jo syytä jostain jotain ymmärtääkin jolloin hermostuminenkin on ihan ymmärrettävää (etenkin tilanteessa jossa vanhempi ei reagoi). Eli samoilla linjoilla täälläkin.
Eipä ole pikku napero vielä tässä muailmassa, toivottavasti sinne heinäkuulle saakka pystyttäis sinnitteleen tällä asetelmalla,sillon olis tarkotus olla viikot täys ja tenava valmis meitin seuraan :)
Ei muuta kuin tsemppiä viimeisiin kuukausiin masuasukin kanssa :) Mahtaa isoveli olla innoissaan kun saa uuden leikkikaverin. Tai sitten se reagoi kuten mun kummipoika kolmevuotiaana vastasyntyneen pikkuveljensä nähdessään "tuo on ruma, laitetaan se roskiin"... :)
jälkimmäistä vaihtoehtoa :D
Itseasiassa vasta viimeisen puolen vuoden aikana oon alkanu huomaamaan tossa pojassa sellasia mustasukkasia merkkejä,että äiti ei kyllä saa iskän kanssa rauhassa jutella, halailusta puhumattakaan :D ..ei niin pahoja reaktioita ole tullu mutta ennalta voi aavistaa,että helppoa ei tule olemaan. Vielä ei isompi poju oikein tulevaa perheen laajenemista osaa käsittää joten melkonen yllätys ja yht'äkkinen muutoshan se on, vaatii kaikilta pitkää pinnaa ja ymmärrystä.
Kiitos tsemppauksesta,sitä tässä kyllä tarvitaan kun tässä vaan paisutaan, väliin naurun sekaan itketään, ahdistaa eikä saa henkeä, väsyttää, kiristää, närästää, jomottaa, supistaa..ai naiset on raskaana parhaimmillaan? :D Joopa..
aina haastavaa koko perheelle kun tulee uus perheenjäsen. Mitä on tuttujen perheitä seuraillut niin lähes aina jonkinlaista mustasukkaisuutta sisarusten välillä esiintyy, mutta ajan myötähän se sitten tasaantuu kun huomaa että toinen onkin kiva leikkikaveri. Tai no siitä tasaantumisesta niin tiedä, mustasukkasuuden tilalle tulee vaan sitten toisenlaiset kinat... :)
Heh, kiitos tuosta mielettömän rohkaisevasta kuvauksesta miltä tuntuu olla raskaana. Mä oonki aina ajatellu että sen täytyy olla jotain mullistavaa ;) Vaikka oikeastihan raskaana oleva nainen on tosiaankin kaunis. Siinä vain on sitä jotain selittämätöntä, mikä loistaa naisesta. Ainakin useimmista :)
selviää kyllä tilanteesta kuin tilanteesta. Täällä on kuulema pari hankalaa tätiä, mutta he olivat kiivenneet vesikourua pitkin toisen tädin parvekkeelle ja livahtaneet ovesta sisälle, kun huomasivat että täti lähti ulos asioille.
He olivat kaataneet kirkasta viinaa jääkaapissa olevaan marjakeittoon sekä korvanneet kunnon aineilla osan kivennäisvesistä.
Kylpyhuoneessa he näpelöivät ja vaihtoivat hieman purkkien sisältöä.
Lopuksi he löysivät lipastonlaatikon, jossa on tädin rintaliivejä ja alushousuja. He ripustelivat löytämiänsä alusvaatteita rappukäytävään ja parvekkeen kaiteelle. Lopuksi he olivat repineet roskapussiin pienen reiän ja roudanneet roskapussia niin että kahvinporo- ja perunankuorivana kulki tädin asunnosta rappukäytävään. He jättivät roskapussin kerrosta alemmas.
Kyllä heitä saa ojentaa, he eivät pahastu laisinkaan.
Noin kekseliäitä ihmisenalkuja on harvassa :)
Toivottavasti naapurin tädillä on pitkä pinna.
Juu itellä ei niitä vielä satu olemaan mut muuten oon kyllä aktiivisesti niiden kaa tekemisissä. Mulla onneks hermo pitää ja kärsivällisyys riittä. Ja sitä vaan toteaa että mitäpä se auttaa ku vahinko on jo sattunu. Yleensä mie pyrin siihen että sit vahinko pyritään korjaamaan porukalla.
Rikkomisvimmaki kummasti häviää ku pahantekijät joutuu ite korjaamaan sen mitä särkivätki... aikuisen opastuksella tietenki. Vahinkojahan sattuu aina, mut ne pitää sit korjataki pois.
Ja mikä on linja sit mulla yleensä en puutu kiukutteluun ja petoiluun, mut pahantekoon ja kielenkäyttöön useinmiten... Jotkut vanhemmat kasvattaa vapaammin jotkut tiukemmin, jos mahdollista, niin seuraan vanhempia ja sit asetan sen linjan sitä mukaa.
Sillon tosin ku ollaan minun valvonnassa niin ollaan myös minun säännöillä. Ne treenit ja muut touhuamiset ku on vapaa-ehtoista hommaa.
Kuhan oma penska alkaa tehdä tuhojaan niin mie yritän, huom. Yritän kertoa ja neuvoa asiallisesti mikä meni pieleen ja miksi niin ei saa tehdä. Ja sit ku se alkaa ymmärtää asioita niin isin kanssa ollaan sit vaihtamassa kasvihuoneen ikkunaruutuja tai korjaamassa postilaatikkoja ilotulitteiden jäljiltä.
Miun mielestä pahempi rangastus on se että joutuu korjaamaan ja korvaamaan sen minkä särkee ajattelemattomuuttaan ku se että vanhemmat huutaa naama punasena kahdessa äänessä sanomatta oikeestaan syytä siihen suuttumukseen.
Mä oon myös toteuttanut tuota samaa "kuka rikkoo, se korjaa"-metodia läheisten lasten kanssa. Tietty aina lapsen ikä huomioiden, yksivuotiaalta tuskin voi vaatia älyttömiä. Mutta pienikin lapsi voi olla mukana auttamassa ja sitä kautta oppii ymmärtämään, että teoilla on seuraukset.
Naama punasena karjuminen ei tietty auta ainakaan pitemmän päälle, mutta tässä on vielä hyvä puhua kun ei ole niitä omia kullanmuruja ;) Katsotaas miten se suu sitten pannaan kun kohtaan ihkaensimmäisen oman lapsen raivarin...
ensimmäisen vastaajan, eli timantin näkemykseen.
Minuakin on naapurinsedät ja -tädit nulikkapoikana opastaneet ja hyvä tuli.
että vanhempien kannattaisi kysyä asiasta, jolleivät itse tiedä.
Tarkoitan nyt sitä näkökulmaa, että, että jos vanhempi ei tiedä miten koiranpentua käsitellään, kun lapsi haluaa silittää, niin pitäisi uskaltaa kysyä koiran omistajalta mikä on paras lähestymistapa.
Ja sama pätee moneen muuhunkin asiaan ja paikkaan.
Lapsia pitäisi myös kannustaa puhumaan vieraillekin (aikuisille) tietyissä tilanteissa. Esim. jos eksyy vanhemmastaan. Aina sanotaan, ettei vieraille saa puhua, mutta moni vanhempi on varmaan mielissään siinä tilanteessa, että mukula on maauimalassa eksyessään uskaltautunut "tädin" juttusille.
Ihan jo lapsensa turvallisuuden takia kannattaa ottaa selvää, millä tavalla koiraa saa koskea. Yleensähän koirat ovat herttaisia ja nauttivat kaikesta koskettelusta, mutta kun koiratkin ovat yksilöitä. En minäkään uskalla koskea vieraaseen koiraan kysymättä omistajalta ohjeistusta ensin.
Tuo vieraalle puhuminen onkin hankala juttu. Ois mielenkiintoista kuulla, miten vanhemmat ohjeistavat lapsiaan tässä suhteessa? Ei ole vanhemmilla helppo tehtävä, kun pitää samanaikaisesti opettaa lapselle maailman vaaroista, mutta silti opettaa luottamaan elämään ja itseensä.