Hei!
Kirjoitan nyt tavallaan "leikkimielellä", sillä tämä on vaan tällaista pohdintaa. Olen myös innokas kuulemaan muiden kokemuksia/mielipiteitä ja onnistuneita/epäonnistuneita internetrakkaustarinoita.
Olen tavannut noin kuukausi sitten netissä eurooppalaisen miehen. Emme kumpikaan etsineet mitään, sattumalta pongasimme toisemme ja siitä hetkestä "jäimme koukkuun" toisiimme. Olemme jutelleet päivittäin puhelimessa/mesessä webkameran välityksellä. Saatamme puhua jopa kuusi tuntia putkeen. Meillä on hirveästi yhteistä, samanlainen elämäntilanne ja arvomaailma. Pystymme puhumaan aivan kaikesta, ja olen todella hurmaantunut hänen luonteeseensa (kuten hänkin minun) ja myönnetään, olemme molemmat hiukan ihastuneita toisiimme.
Olemme jo lyöneet lukkoon tapaamisen ensi kuussa, ja päätimme että jos tämä "internetrakkaus" on totta myös oikeassa elämässä, mietimme sitten jatkoa, mahdollista yhteiselämää jne.
Tämä ei vain ole kovin helppoa, sillä emme ole mitään parikymppisiä enää. Molemmilla on lapsia (molemmat eronneita). Minulle ei olisi mikään ongelma muuttaa miehen maahan, itseasiassa olin miettinyt sinne töihin lähtemistä jo ennen miehen tapaamistakin. Olemme kuitenkin tämän miehen kanssa keskustelleet siitä, että näin isoa päätöstä minun ei pidä tehdä hänen, vaan itseni ja lasteni vuoksi. Työtilanteeni on myös sellainen, että voisin muuttaa aikaisintaan 1,5 vuoden kuluttua. (Miehelle ei olisi ongelma odottaa).
Tiedän, että kuulostaa naurettavalta ja naiivilta, kun emme ole vielä tavanneetkaan livenä, siksi kyselenkin "leikkimielellä". onko jollakulla alkanut elämänkumppanuus samanlaisista lähtökohdista? Voisiko tällä suhteella minkäänlaista mahdollisuutta onnistua? Entä voiko suhde kehittyä näin "virtuaalisesti" vakavammalle tasolle? Kuinka usein pitäisi olla "livetapaamisia", että suhde toimisi?
Kiitän asiallisista vastauksista ja toivotan hyvää kevättä kaikille!
Kirjoitan nyt tavallaan "leikkimielellä", sillä tämä on vaan tällaista pohdintaa. Olen myös innokas kuulemaan muiden kokemuksia/mielipiteitä ja onnistuneita/epäonnistuneita internetrakkaustarinoita.
Olen tavannut noin kuukausi sitten netissä eurooppalaisen miehen. Emme kumpikaan etsineet mitään, sattumalta pongasimme toisemme ja siitä hetkestä "jäimme koukkuun" toisiimme. Olemme jutelleet päivittäin puhelimessa/mesessä webkameran välityksellä. Saatamme puhua jopa kuusi tuntia putkeen. Meillä on hirveästi yhteistä, samanlainen elämäntilanne ja arvomaailma. Pystymme puhumaan aivan kaikesta, ja olen todella hurmaantunut hänen luonteeseensa (kuten hänkin minun) ja myönnetään, olemme molemmat hiukan ihastuneita toisiimme.
Olemme jo lyöneet lukkoon tapaamisen ensi kuussa, ja päätimme että jos tämä "internetrakkaus" on totta myös oikeassa elämässä, mietimme sitten jatkoa, mahdollista yhteiselämää jne.
Tämä ei vain ole kovin helppoa, sillä emme ole mitään parikymppisiä enää. Molemmilla on lapsia (molemmat eronneita). Minulle ei olisi mikään ongelma muuttaa miehen maahan, itseasiassa olin miettinyt sinne töihin lähtemistä jo ennen miehen tapaamistakin. Olemme kuitenkin tämän miehen kanssa keskustelleet siitä, että näin isoa päätöstä minun ei pidä tehdä hänen, vaan itseni ja lasteni vuoksi. Työtilanteeni on myös sellainen, että voisin muuttaa aikaisintaan 1,5 vuoden kuluttua. (Miehelle ei olisi ongelma odottaa).
Tiedän, että kuulostaa naurettavalta ja naiivilta, kun emme ole vielä tavanneetkaan livenä, siksi kyselenkin "leikkimielellä". onko jollakulla alkanut elämänkumppanuus samanlaisista lähtökohdista? Voisiko tällä suhteella minkäänlaista mahdollisuutta onnistua? Entä voiko suhde kehittyä näin "virtuaalisesti" vakavammalle tasolle? Kuinka usein pitäisi olla "livetapaamisia", että suhde toimisi?
Kiitän asiallisista vastauksista ja toivotan hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eräs tuttavani tapasi suomessa erään ystävänsä juhlissa saksalaisen miehen. Noissa juhlissa tuttavallani kolahti, tuosta miehestä tulee lasteni isä! Tuttavani kertoi, että he olivat kaksikin kuukautta erossa, eivätkä nähneet, koska mies oli töissä saksassa ja tuttavani täällä suomessa. Yhteyttä pitivät netissä ja puheluin. Tarkalleen en tiedä, kauanko he näin tapailivat, joka tapauksessa nyt he ovat olleet naimisissa n.10 vuotta ja asuvat saksassa. Tuttavallani täytyi olla todella vahva luottamus tähän mieheen "seurusteluaikana", ihmetellen kuuntelin hänen kertomaa. Eli kun sinä tapaat tämän miehen, aika kyllä näyttää miten teidän käy. Varmaan kyllä sinua pelottaa, mutta toivon kaikkea hyvää myös teille!
Hei,
itse olen tavannut ulkomaalaisen poikaystäväni Myspace-sivustolla sattumalta.
Pidimme yhteyttä melkein joka päivä mesen ja kännykän avulla. Kolmen kuukauden jälkeen huomasimme, että tunteemme toisiamme kohtaan ovat muuttuneet ystävyydestä rakkaudeksi...
Tapasimme ensimmäisen kerran livenä n. puoli vuotta netissä tapaamisemme jälkeen, jolloin asuimme yhdessä kuukauden päivät ja tutustuimme paremmin toisiimme. Juuri viime viikolla saavuin taas 5 viikon reissusta poikaystäväni kotimaasta...
Kaikki on mennyt hyvin pieniä riitoja lukuunottamatta. Suhteen a ja o on luottaa toisen ihmiseen täysillä. Muuten suhteella ei ole toivoa.
Alkuun itsekin ajattelin, että ei tästä voi tulla mitään vakavampaa, mutta ainakin vielä nayttää hyvältä.
Olisi hyvä tavata edes muutaman kerran vuodessa, jotta tutustuu paremmin. Eihän sitä toista ihmistä voi oppia tuntemaan netin välityksellä...
Suunnitelmissani on nyt asunnon osto poikaystäväni paikkakunnalta ja asuminen siellä osan vuodesta. Parin vuoden kuluttua on tarkoitus muuttaa sinne pysyvästi.
Toivotan sinulle onnea "internetrakkauteesi".
itse ajattelin, että pystyisimme tämän miehen kanssa näkemään ainakin kerran kuukaudessa, koska hän ei asu kovin kaukana. Edestakaiset lennot maksavat ko. maahaan vähän päälle 200€. Lisäksi itselläni on sellainen työ, että voin työskennellä etänä, jolloin voisin hyvin viettää miehen luona pitempiä aikoja.
toimi ei.
Minua kyllä ihmetyttää mten "sattumalta" voi tavata jonkun internetin kontakti-palstalla.Eiköhän ne ilmoitukset ja kaikenlaiset myspacet, facebookit ja match-sivujen ilmoitukset laadita ihan tarkoituksella. Tulos riippuu stten sitä mitä kukin hakee. Jos tutustuminen on tapahtunut netissä, ei se lainkaan vastaa todellisen elämän tilannetta.
ei kai nyt kukaan täysjärkinen tunnusta hakevansa seuraa netistä? Kyllähän sen Vanhasen tapauskin osoitti kuin häpeällistä se on. Ihan uteliaisuuttahan se kaikilta vaan on. Eikö? :)
Minä en etsinyt ainakaan mitään seurusteluseuraa eräänä iltana kolme vuotta sitten. Menin lähinnä katsomaan mistä keskusteltiin tietyllä chattikanavalla. Aihe sattui kiinnostamaan ja olin vielä hiukan huonolla tuulella, joten otin osaa keskusteluun hieman ehkä provosoidustikin. :) Siinä sitten sattui olemaan mukana kiinnostavia kommentteja heittelevä mies,joten jotenkin siinä sitten siirryttiin keskustelemaan keskenämme. Juttu luisti ja näin alettiin sitten jutustelemaan muinakin iltoina.
Niin, kolme vuotta siitä on ja nykyisin seurustelemme. Tosin etäsuhteessa molempien elämän tilanteen johdosta. Kumpikin ollaan kuitenkin vapaita ja oltiin aloittaessammekin. Monesti olemme jutelleet, kuinka sattumaa oli, että satuimme silloin samalle kanavalle. Emme kumpikaan ole mitään chattailijoita ja enää emme chattaile juurikaan, paitsi joskus keskenämme.
Olen siis edelleen sitä mieltä, että me ainakin tapasimme sattumalta.
Hei.
Vastaan vaikken ole ollutkaan vastaavassa tilanteessa kanssasi. Miksi ihmeessä suhteellasi ei olisi mahdollisuuksia onnistua, sinullahan on aivan loistavat (kertomasi) lähtökohdat! Ei paljon paremmista voisi lähteä liikkeelle. Ja kuten kerroit, olette jo aikuisia joten realiteetitkin hyvin hallussa. Toivon onnea sinulle romanssiisi! :) Jotenkin tarinasi lämmitti mieltä. Miltä foorumilta löytää ulkomaalaisia miehiä?
Hei! Itsekin tapasin kuukausi sitten netin välityksellä erään miehen. Se oli täysi sattuma! En yleensä edes harrasta minkäänlaista chattailyä, mutta sinä perjantai-iltana ajattelin meneväni aikaa kuluttumaan jollekin chat-foorumille.
Sieltä se sitten alkoi ja ystävyys on nyt kestänyt tähän päivään asti mesen avustuksella. Emme toki mistään seurustelun tyyppisestä ole keskustelleet vielä, ja hieman vielä itsekin mietiskelen tilannetta. Nuoriakin kun molemmat vielä olemme, niin ei tässä mikään kiire ole, enkä muutoinkaan haluaisi kauheaa hoppua pitää asian kanssa.
Vihjailua on kyllä ilmennyt, että kiinnostusta tapaamiseenkin olisi ja siihen voisi olla mahdollisuuskin muutaman kuukauden kuluttua ellei mies keksi tulla jo aikaisemmin. :) Olen huomannut meillä olevan hyvin samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja muutoinkin jutut menevät hyvin yksiin. Innolla ja jännityksellä jään odottamaan, kuinka tässä vielä käy.
--------------------------
Tiedän myös yhden tapauksen, jossa eräs nainen oli löytänyt sielunkumppaninsa netin välityksellä. Hän asusteleekin nyt toisen pohjoismaan kaupungissa kohtaamansa miehen kanssa. Naimisiinkin ovat jo ehtineet. :)
...Eli kyllä kaikki on mahdollista myös internetin avustuksella. :) Sitä itsekin täällä toivon.
onnea sinulle......
Mutta jos hän kertoi omista asioistaan oma-aloitteisesti ensin, niin ehkä ovat tottakin?
Jos hän taas myönteli sinulle, että sattumalta hänkin oli siellä, niin hänelläkin on sama elämäntilanne, hänellä on myös samanlainen arvomaailma, hän ei myöskään etsinyt ketään, samana hetkenä hän ihastui kuin sinäkin..., niin hieman epäilyttävältähän se kuulostaa.
Vauhtia on ainakin päällä
"Olen tavannut noin kuukausi sitten netissä eurooppalaisen miehen..."
"Olemme jo lyöneet lukkoon tapaamisen ensi kuussa..."
"Työtilanteeni on myös sellainen, että voisin muuttaa aikaisintaan 1,5 vuoden kuluttua. "
Kannattaa olla varovainen, jos et pysty varmistumaan miehen taustasta.
Ymmärräthän senkin, että lapsesi, jos ovat alaikäisiä, eivät voisi muuttaa maasta ilman isän lupaa.
kyllä voi
olisi karsiutunut jo, itsellä mies tuolla etelämpänä kesällä menen taas sinne kuukauddeksi, tapaamme pätkittäin kun minulla ei riittävää kielitaitoa tehdä työtäni hänen kotimaassaan vielä
if there is love kaikki järjestyy
on mahdollista, että onnistuu.
eri maa ja välimatka ei ole esteenä, jos muuten on luottamista ja tuntuu, että jaksaa nähdä harvemminkin.
Huolehdittehan siitä, että tapaamiset ovat tarpeeksi pitkiä ja näette riittävän usein.
Hyvä lähtökohta, kun webkameran kanssa on jo tutustunut, ilmeet, eleet, jne. ei siis tule yllätyksenä.
Voi olla, että jo nyt juttelette enemmän ja syvällisempiä kuin jotkut avioparit, kun olette tuolla tavalla yhteyksissä :)
Onnea matkaan !
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista!
Paria vastausta haluaisin kommentoida... Ei seuranhakemisessa netistä todellakaan ole mitään hävettävää, ainakaan minun mielestäni. Kaikki sinkkuystävänihän sitä tekevät. Mutta siis tämän miehen kanssa emme tavanneet senssipalstalla.
Toisekseen, kiirettä ei ole kummallakaan. Tapaaminen lyötiin lukkoon, koska molemminpuolinen uteliaisuus on suuri...:-) Lisäksi olin joka tapauksessa suunnitellut matkaa miehen kotikaupunkiin tänä keväänä.
Kolmanneksi, lasteni isän kanssa on ulkomaille muutosta sovittu jo ennen tämän miehen tapaamista.
Neljänneksi, enköhän tähän ikään mennessä ole jo oppinut tarpeeksi varovaiseksi ihmisten suhteen...:-)
Mutta kiitos kaikille, tosi ihanaa kun jaksoitte vastailla. Lisääkin saa kommentoida...!
Itse olin internetin välityksellä alkaneessa suhteessa eurooppalaiseen mieheen. Juttumme alkoi viattomasta kirjeenvaihdosta ja syveni ajan kuluessa. Juttelimme lopulta web-kameran välityksellä tuntikausia ja kun ensi kerran tapasimme tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosia. Toisen ilmeet, eleet, tavat jne. olivat jo tuttuja. Mies muutti Suomeen, sai töitä ja asuimmekin yhdessä. Suhteemme kariutui lopulta, mutta muihin asioihin kuin siihen että en olisi tuntenut häntä kyllin hyvin "pelkän" nettituttavuuden perusteella. Jos molemmat olette rehellisiä sekä itsellenne että toisillenne on teillä kaikki mahkut onnistua siinä kuin live-tuttavuuksissa. Mekin olimme liki nelikymppisiä, lapsia molemmilla. Uskon että teillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. :-)Toivotan sydämestäni onnea teille.
netin välityksellä. Nyt on naimisissa ollut jo pari vuotta ja toinenkin lapsi on jo yli vuoden vanha, ihana talo Englannissa jne. Mies osti hänelle auton vähän aikaa sitten ja hän itse alkoi opiskella vastaavassa kuin meidän ammattikorkeakoulu, Suomessa vain keskikoulu (huono todistus).
Kun hän tutustui mieheen olin hyvin skeptinen ja huolissani nuoresta ystävästäni. Hän oli aikaisemmin jutellut netin välityksellä muutamien kanssa. Ja erääseen myös todella rakastunut. Minusta se juttu vaan tuntui oudolta kun miehelle ei saanut soittaa kuin tiettyinä kellonaikoina jne, hälytyskellot alkoivat soida. Kauheaa oli, kun muutaman tunnin sisällä kun keskustelimme, näin kuinka hyvälstä ystävältäni karisivat rakkauden onnen huuma ja ihana olotila pois ja hän kriittisten kysymyksien seurauksena alkoi todella selvittää asiaa. Niinhän se oli, mies oli naimisissa jne. Ankea loppu.
VAAN hän ei lannistunut tästä, ja vahingosta viisastuneena osasi nyt uusin kriittisemmällä katsantokannalla tutustua uusiin ihmisiin. Ja niin löytyi tämä hänen tuleva miehensä.
Kun hän oli päättäväisenä ja onnen huumassa lähdössä Englantin 1.kerran tapaamaan miestä, vannotin ettei mene yöksi ainakaan, vaan menee hotellelliin ja sitten pian vaan tulee takaisin Suomeen. Näin ei käynyt, nuori pari viihtyi rakastuneesti toistensa seurassa miehen pienessä
vuokra-asunnossa, jota hän asui työkaverinsa kanssa. Miehellä ei myöskään ollut vilä lopullisen virallista oleskelulupaa, joka olisi oikeuttanut Suomeen matkustamiseen.
Huh, huh, ajattelin. Vaan Rakkaus järjestää kaiken. He menivät naimisiin, alkoivat odottaa lasta, muuttivat tosi vaatimattomaan asuntoon. Lapsen myötä muuttivat ihanaan taloon, mies teki ahkerammin töitä, naimisiinmenon myötä oleskelulupapaperitkin tuli kuntoon. Kävivät Suomessa, totesivat, Englanti kuitenkin kivempi, alkoivat odottaa toista. Nyt nainen laittoi osan ajasta lapset hoitoon ja alkoi opiskella, joka Suomessa olisi ollut mahdotonta surkealla keskikoulutodisuksella, sitäpaitsi täällä opiskelu/työnteko pitää tehdä aina täysiä, eli lapset paljon hoidossa. Monissa muissa maissa naiset voi olla myös äitejä ja saavat pienemmin opiskella tai käydä töissä osa-aikaisesti.
Summa summarum, ihana rakkaustarina, pari edelleenn onnellinen (tosin sitä enen katsottiinkin tosi tarkasti horoskooppeja niin kiinalaista ja länsimaista ja pohdittiin mitkä voisi olla parin kompastuskohdat mitkä vahvuudet :)) Toki normaaleja ristiriitoja, vaan kun pistää itsensä rohkeasti likoon, luottaa rakkauteen, vaikka muut epäilevät, parhainkin ystävä varoittelee, Sydämessään ihminen tietää mikä on oikein. ONNEA!
Ihan ekaksi VOI SINUA! ja samalla ONNEA HEMMETISTI. Olet aivan kamalan vaikeassa tilanteessa, mutta ole onnellinen etta olet vapaa (vai oletko) tekemaan paatoksia lapsesi ja omasta puolesta, ilman muiden mielipiteita/vaikutteita.
Itse olen juuri tullut paatkoseen totaalisen intensiivisen rakastan/netti/kauko (suomi-ulkomaat)suhteen johdota.... ja sydammeni vuotaa TUSKAA!
kehittyä vakavalle tasolle. Itsekin olen tavannut ihanan miehen netissä ja olemme puhuneet jo puhelimessakin, mutta välimatka on ongelma. Itse asun Suomessa ja mies Nigeriassa. Toivon sulle onnea ja että tapaat rakkautesi pian livena.
En sanoisi tuota vielä vakavaksi tasoksi. Että netissä on chatatty ja puhuttu ihan puhelimessakin!
Olen minäkin tutustunut kirjeenvaihtopalstan kautta ulkomaalaiseen, Etelä-Amerikkalaiseen , naiseen. Muutaman kuukauden kieliharjoittelun jälkeen (syy kirjeystävän hakuun oli espanjan kielen opiskelu) menin käymään hänen kotimaassaan. No, seksiä oli, ja sitä rataa, mutta ongelmiakin. Kotimaahan palattuani rupesimme hommaamaan hänelle viisumia Suomeen. Loppujen lopuksi homma kaatui siihen että lopulta ymmärsin, että hänellä oli ainoa tarkoitus vaan päästä pois kotimaastaan. Hän itse sen lopulta myönsi, kuulemma ei rakkaus ole niin tärkeää, tärkeintä oli saada vaan paremmat mahdollisuudet. Kyllä se rakkaus sitten kuulemma tulisi ajan myötä.... Kävi ilmi että hänellä oli näitä kaukosuhteita enempikin, minä kai olin viides ulkomaalainen joka kävi häntä tapaamassa. Juttu loppui siihen. Myöhemmin olen kuullut että hän on nyt Englannissa jonkun piruparan luona.
Olen myöhemmin Etelä-Amerikassa oleskellessani tutustunut muutamaan muuhunkin saman maan naiseen. He ovat kaikki olleet tismalleen samanlaisia. Kaikilla on ollut mielessä minun rahani, ja mahdollisuus päästä Euroopan ihmemaahan. Joillekin on riittänyt jopa sellainen avioliittojärjestely että minä asuisin Suomessa ja hän kotimaassaan. lapsiakin voisi sillä järjestelyllä hankkia...ja ilman avioliittoakin. No mikäs heille sen mukavampaa kuin rikas ulkomaalainen joka pysyy pois jaloista mutta lähettää rahaa.