Tunteet sekaisin

Olet kyllä kasaamassa itsellesi jokseenkin suurta pulmaa. Ennen kuin nyt olet tekemässä mitään suurempia päätöksiä suosittelen että pysähdyt hetkeksi miettimään mitä tulevaisuudelta haluat koska noita kaikkia et voi saada.

Minäkin elin kaikinpuolin onnellisessa avioliitossa. Miellä oli vaan lapset jo hankittu. Minunkin elämääni tuli tumma ruskeasilmäinen mies työhön liittyen. Mieletön toisen nälkä ja halu laskea lähelle. Tulta räiskyviä katseita. Halua pettää, antautua tunteiden vietäväksi. Tunteet olivat selvästi molemminpuolisia. Olin aina liputtanut uskollisuutta ja suorastaan halveksinut uskottomia. Vuoden päivät teimme töitä lähekkäin, hyvä ettei ihan sylikkäin. Sitten työt veivät meidät kauaksi toisistamme.

Minusta ei silloin ollut siihen. Kuitenkin tapaus kaivoi esille seuraavina vuosina voimistuneen piirteen itsessäni. Rakasti miestäni ja perhettäni, silti halusin muutakin. Avioliittomme päättyi lopulta eroon. Sinkkuna tutustuin varattuun mieheen ja hänen kanssaan ystävystyin ja päädyimme rakkaussuhteeseen. Silloin opin ymmärtämään, että minua ei koskaan oltu luotu joutsenen lailla yksiavioiseksi.

Tapasin nykyisen aviomieheni ja hän oppi heti tuntemaan todellisen minäni ja hyväksyi suhteeni myös siihen toiseen mieheen. Nyt olemme olleet 3 vuotta naimisissa ja sivusuhteeni on kestänyt nelisen vuotta.

Olen nyt onnellinen. Ennen kaikkea olen rehellinen itselleni ja kumppaneilleni. Mutta enpä minäkään tuntenut itseäni kymmenisen vuotta sitten. Olin vain niin kasvatettu yksiavioiseksi ja tyytymään siihen avioliittoon, mikä osalleen koituu. Sillä harva parikymppinen on niin kypsä, että tietää todella mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa.

Eihän sinun tarvitse ollenkaan olla samanlainen kuin minä, mutta ehkä sinun on nyt syytä puntroida tarkasti, mitä elämältä haluat ja rehellisyys miestäsi kohtaan on ainoa mahdollisuus, että parisuhteellanne on mitään yhteistä tulevaisuutta.

Voi olla että tylsyys ja pelko tekee tepposet sinulle nyt, kun olette päättäneet perheenlisäyksestä jne. Jos vielä kokeilisi, mitä muuta elämä voisi olla... Normaali tunne, ja se nyt sattuu konkretisoitumaan tähän tuntemaasi mieheen.

Kun pyörittelet asiaa mielessäsi, se paisuu isommaksi kuin on tarkoituskaan ja tarpeen. Harmi juttu tuossa on se, että ihastuneena ei ymmärrä toimia oman edun mukaisesti, vaan se ihastuminen tuntuu kuin joltain jumalan merkiltä, eikä ihastumista osaa nähdä vain (niin) ihastumisena.

Kannattaa miettiä tarkkaan, haluatko erota miehestäsi (mitä jos olet jo raskaana?)? Koska salasuhde tulee tietoon varmasti ennemmin tai myöhemmin. Yleensä sitten kun salasuhde on jo ohi ja kuopattu ja kaduttaa. Juuri kun olet huomannut että omaa miestäsihän sinä rakastat. Siinä tilanteessa toivoisi ettei olisi ikinä hölmöillyt.

Haluatko vaihtaa tuohon mieheen jota et edes tunne? Minkälaista teidän arki tulisi olemaan, kun ihastuminen väistyy ja todelliset luonteenne kohtaa?

Haluan vain varoittaa. Kunpa kaiken ihastumisen kohdalla malttaisit löytää järjen ääneen ja malttaisit odottaa pahimman hekuman yli. Se myös välillä palkitsee. Voi huokaista helpottuneena, että onneksi ei mennyt tätä kaikkea ryssimään silloin kun ajatukset olivat sekaisin!

VOI EI JA 38V OHOOIJAAAA.. HÄPEÄ...
Nyt lopetat sen lapsen tekemisen ja yhteisen elämän,kodin perustamisen ja alat elämään elämääsi,sehän on vielä ihan hakusessa olethan jo täys ikäinen ja kyl pitäs tietää mitä haluaa HALOO.

sun mieles tekee kepposen sulle, usko pois.

Oma ystävättäreni käyttäytyi myöskin noin. Tosi oppi sitten tuntemaan tämän tuttavansa, jonka kanssa "kaikki ajatuksen kävi niin yksiin" ja "molemmat ymmärsi toisiaan sanattomasti". Oma mies ja suhde hyvällä mallilla, mutta rupesi tuntumaan jotenkin tylsältä, kun huomasi että joku ulkopuolinen vaihtoi hänen kanssaan hieman silmäpeliä.

Vuoden verran ystävätär jaksoi jauhaa tuosta ihanasta miehestä, sitten innostus lopahti, olisi ollut ratkaisun paikka. Siitä vuoden päästä ei enää voi ymmärtää, mitä miehessä näki. että näin.

Voi olla että ystävättäreni on aina ollut hieman huomionhakuinen ja hänen mieltään piristi se, että joku oli hänestä kiinnostunut. En tiedä oletko sinä sellainen vai ahdistaako vain "uusi" elämäntilanteesi sinua. Mutta luulen että tuo ihastumisesi kohde voisi olla kuka tahansa. Sanothan että et edes tunne koko miestä. Sinusta vain tuntuu että hänkin ajattelee välillä sinua :) (ihastuneen hölmöjä ajatuksia heh) Näin ollen sille ei kannata liikaa antaa painoarvoa.

Ihastuksen kohteeseen (varsinkin jos joku on ihastunut myös takaisin päin) usein lataa kaikki hyvät puolet ja hän on aina se täydellisin kumppani. Kunnes ne silmät aukeaa.

Relaa. Ei kannata aina ottaa flirttiä ja ihastumista niin vakavasti että rupeaa jo suunnittelemaan kumppanin vaihtoa ja etsiytymään ihastuksen seuraan. Ei se niin ainutkertaista ole, ihan oikeasti. Tulet ihastumaan vielä monesti elämäsi aikana, eikä sekään mitään tarkoita. Ei sulle ole nyt tapahtumassa mitään elämää suurempaa, kuvittelet vain niin ja saat päähäsi ihastumisesta muuta täytettä kuin se jännittävä lapsen saanti.

Sulla alkaa kyllä jo biologinen kello tikittää.
Jos jätät kaiken tuon miehen takia, voi olla, että hyvässä lykyssä tulee jotain, mutta jos ei,
niin sulla tulee kiire etsiä uusi mies. Nimittäin, jos haluat lapsia.

Tuossa iässä ei enään ole niin helppoa löytää kunnollista miestä. Ja varsinkaan sellaista, joka olisi heti valmis lapsen tekoon.

Yli nelikymppisillä miehillä on varaa valita,
koska nuoremmatkin naiset ovat heistä kiinnostuneita.

sen lapsenteon väliaikaisesti jäihin. Luultavasti suuri elämänmuutos pelottaa ja tekee sinut hyvin epävarmaksi ja masentuneeksi. Ota neuvolaan tai mielenterveystoimistoon yhteyttä ja yritä päästä selvittämään ongelmasi. Joku selittämätön tunnetila /muisto siellä pohjalla lymyää. Menneisyys voi olla joskus ihmeellinen taakka joka estää iloitsemasta siitä hyvästä mitä elämässä sillä hetkellä on.

Vastaavanlainen tilanne minulla oli, mutta toinen mies oli lähipiiristä. En ikinä ole pettänyt enkä hyväksynyt pettämistä. Erosin miehestäni. Oli minulle se oikea ratkaisu. Olisi ollut väärin miestäni sekä minua kohtaan jos olisimme hukanneet elämäämme suhteeseen jossa vain toisella on tunteita. Toisen miehen kanssa etenemme erittäin hitasti, varovasti tunnustellen, tutustuen, puhuen ja kuunnellen. Rakastamme toisiamme emmekä halua pilata tätä mahdollisuutta kiirehtimällä. Kiirehtiminen on ollut oma ongelmani parisuhteissa. Elämänläksyni on kova, mutta nyt havaittu. Olen oppinut vihdoin sen, että pitkä seurustelu ennen sitoutumista on enemmän kuin tarpeen!

Lopeta se lasten teko heti! Vai onko pakko synnytä yksi avioerolapsi lisää tänne suomeen? Niitä on jo aivan tarpeeksi. Kirjotustasi päätellen on vain kyse koska petät miestäsi.