elän avoliitossa miehen kanssa, joka on jatkuvasti menossa. kahteen vuoteen en ole liiemmin valitellut, koska mielestäni oma tila suhteessa ja omat menot ovat todella tärkeää. saa käydä baareissa, harrastaa ja olla myös kavereiden kanssa ja yleensä toivottelen vain hauskaa iltaa...
olen kuitenkin hiljalleen tajunnut kuinka yksinäinen olen loppujen lopuksi. ystäväni ovat muilla paikkakunnilla ja emmä kovin usein näe. olen ottanut uuden harrastuksen ja ajattelin vielä mennä johonkin kursseille. en siis itsekään nyhjötä AINA kotona. kotona kuitenkin viihtyisin, mutta se aika minkä yhdessä täälä vietämme on yleensä sitä että kaikkien touhujensa jälkeen mies on niin väsynyt, että haluaa levätä tai harrastaa seksiä..
kaikki elämän onnellisuuden puitteet pitäisi olla kunnossa. olen kuitenkin todella paljon yksin ja tunnen itseni yksinäiseksi. onko muita kohtalotovereita? miten te miehet haluaisitte naisen tekevän tälläisessä tilanteessa ja mitä itse tekisitte? entä te naiset, mitä odotatte yhteiseltä elämältä??
yksinäisyys parisuhteessa
13
1302
Vastaukset
- kohtalotoveri
Harrastus vieny miehen mennessään. On kyllä pyytänyt kisoihin yms. mutta en välitä väkivallasta ja en ole lähtenyt mukaan eli oma on valinta. Täytyy keksiä omia juttuja... Kyllähän me pärjätään ja eihän me olla miehistä riippuvaisia tai ei ainakaan pitäisi olla?
- Vaimo
Entä sitten jos teillä olisi lapsia? Istuisit aina lasten kanssa kotona, koska et pääsisi mihinkään. Mies harvoin muuttuu (tai nainenkaan paitsi lasten takia), joten harkitse hankitko lapsia tuollaisen viuhottajan kanssa. Tai lähde sitten siitä, että lapset ovat SINUN ja sinä heistä huolehditkin.
- hymytyttö
joo, siitäkin on puhuttu.. niitä lapsia ei ainakaan tule jos tämä näin jatkuu. jos itse osaan nauttia arkipäiväisemmästä elosta ja toinen ei, osaan kuvitella tilanteen missä olisi liuta muksuja odottamassa aamupalaa... kukas se siellä olisi hellan ääressä...
- kohtalotoveri2
hymytyttö kirjoitti:
joo, siitäkin on puhuttu.. niitä lapsia ei ainakaan tule jos tämä näin jatkuu. jos itse osaan nauttia arkipäiväisemmästä elosta ja toinen ei, osaan kuvitella tilanteen missä olisi liuta muksuja odottamassa aamupalaa... kukas se siellä olisi hellan ääressä...
Meillä on sama homma,mies on hirveesti menossa ja ite oon kotosalla lähes aina.Kavereita mulla ei täällä oo,ne jäi 200km:n päähän kun vuosia sitten muutin tänne mieheni kotipaikkakunnalle.
Meillä on 2-vuotias lapsi jonka kanssa olen kotona,toki miehenikin kotosalla aina välillä on mutta sitten kuitenkin lähtee kavereiden kanssa (poikamiehiä) jos mihin.Tuntuu että eikö hän ajattele yhtään miltä musta tuntuu olla aina kotona lapsen kans,pitää ikäänkuin itsestäänselvyytenä ettei mulla oo mitään hänen menemisiään vastaan.Onneksi hän kuitenkin on hieman vähentänyt menemistään,viimetalvena kun se oli aivan älytöntä.
Ja entäs viikonloput sitten,miekkosella kun pitää olla liuta ihmisiä ympärillä kun ei ilmeisesti viihdy mun seurassa.Eihän sitä sais valittaa,se on "ihan turhaa"...
- Mari
Yksinäisyys parisuhteessa tunuu voimakkaammalta kun yksinäisyys sinkkuna. Siihen liityy ainakin minulla sellaista primitiivistä hylkäämiskokemusta, mitä ei liity yksinelävien kokemukseen. (molemmat kokenut)
Ystäväni kanssa oli kerran puhetta, että mikäli ei olisi kasaantuvaa pyykki/ tiskivuorta mies ei taatusti edes huomaisi vaikka hän olisi viikon poissa kotoa...- hymytyttö
sanoitpa asian hyvin. heh, joo, ja sitten kun on nää kotityöt. minä siivoan kyllä ja tiskaan ja teen ruokaankin, ja mielestäni puolet tuosta työstä kuuluu miehelle, koska olemme molemmat kokopäivätyössä. vaatimalla saa yrittää, joskus tekee ihan oma-alotteisesti. harrastusten jälkeen kun ei millään jaksa.... niinpä en minäkään paljon enää jaksa panostaa....
- ....
.....
- Niskasta
Itse huomasin ajautuvani tähän samaan tilanteeseen. Käyn viikot koulussa ja olen väsynyt opiskelusta, mieheni taas on työttömänä. Viikonloppu on minulle arvokasta aikaa kun saan levätä ja rentoutua ja olla vaan kotona.
Mieheni taas odottaa viikonloppua kun silloin saa ryypätä ja lähteä baariin. Huomasin, että yhteistä aikaa ei oikeastaan enää ole kun arki-illat menee ryhmätöissä, opinnäytetyössä ja nokka kirjassa kiinni; viikonloput olen yksin vanhempieni luona kun en jaksa lähteä baariin rälläämään, varsinkaan kun ei ole edes varaa.
Pistin stopin tälle touhulle. Annoin hänelle valintatehtävän;
Joko viikonlopun ryyppääminen tai minä. Jompikumpi lähtee elämästäsi.
Ja se toimi.
Hän valitsi minut ja yhteisen ajan. En tokikaan "kiellä" häntä ryyppäämästä, en vain pidä siitä että se on rutiinia joka ikinen viikonloppu. Murrosikäiset odottavat viikonloppua että saa vetää perseet, ei enää kolmekymppinen mies..- Sijaishallitsija
Kaikki nämä viestit olivat kuin minun elämästäni.
Ukko on vaan mennyt ja mennyt ja välillä käy kotipaikkakunnallakin. Kotipaikka vierailut ymmärrän silloin tällöin ja välillä kavereiden näkemisen, mutta en jatkuvasti.
Olen puhunut, huutanut, pyytänyt jne. ja myös antanut vaihtoehtoja, onhan se vähentynyt, mutta talvi on taas edessä ja varmaan tapellaan siitä hänen juomisestaan.
Itse melkeimpä vihaan alkoholia ja baarissa käyn tanssimassa ehkä kahdessa kuukaudessa kerran ja selvinpäin.
Tykkään olla kotona ja siivoankin jne. Häntä saa pakottaa tekemään jotakin, pari kertaa onneksi tiskannut oma-aloitteisesti.
Välillä itse olen töissä ja hän vapaalla. En ymmärrä mitä hän tekee päivisin, koska missään ei näy jälkeäkään siivouksesta tms. Ilmeisesti surffailee netissä.
Ja lapsista olen puhunut, että jos muutaman vuoden kuluttua (vaikka 2-5 vuotta). Hän sanoo, että "kyllä minä sitten muutun, kun lapsi tulee". Toisaalta häntä pelottaa, kun puhun lasten hankinnasta näin nuorena (parikymppisiä ollaan).
Yksinäisyys kavaltaa mielessä, koska olen sellainen ihminen, että aina tarvitsee seuraa. Pitäisi oikein opetella yksin oloa. Pari päivää neljän seinän sisällä yksin ja hulluks olen tullut, onneks olen pystynyt välttämään sitä.
Ja sitä olen ihmetellyt miksei naisilla ole niin kavereita kuin miehillä. Miehet menee ja rällästää porukalla, kun taas tuntemani/tietämäni naiset ovat vähillä kavereilla. Minäkin nään kavereita about kerran viikossa ohi mennen.
Enää en osaisi kuvitellakaan olevani sinkku, se oikeastaan pelottaisi. Pahinta aikaa elämässäni tulee olemaan ensi vuonna 3 kuukautta, kun ukkoni asuu tuon ajan ulkomailla.
Muuten meillä menee hyvin; ainoastaan siivous ja menot ovat ongelma. Välillä kyllä itsekin lopetan siivouksen, mutta pedemmän päälle paskaista kämppää ei pysty katselemaan. Olenhan niin ihana aina kun siivoo (niin ukkoni sanoo).
Yhdessä meillä on kyllä hauskaa. Ja sitten, kun hänellä on menoja kavereittensa kanssa, niin olen yksin yleensä. Omat menot ajoitan siten, että kun hän on kotipaikkakunnalla, niin minä nään kavereita ja muuta.
Ja siitä en tykkää, jos kavereita tulee vielä kotiin. Yksikin aamu piti lähteä pois, kun en jaksanut kuunnella heidän juttujaan. Itse en tuo kavereita.
Onko teidän miehillänne naispuolisia vai miespuolisia kavereita? Tuolla on molempia, mutta siitä olen tosi tyytyväinen, että kaikki on varattuja. Toisin kun kaverin miehellä on just poikamies kavereita.
Mutta eipä taida löytyä koti ihmistä kumppaniksi, kaikkihan ne miehet on melkein tuollaisia. Enkä minä kuitenkaan pystyis vaihtamaan, kun ukossa on muuten kaikki kohdallaan.
- Sijaishallitsija
Kyllä, kun tuolla kaupungillakin kattelee, niin yleensä mies juo ja nainen katsoo lapsia .. minä en kestäisi, mutta ehkä suomalaiset naiset sitten jaksaa tällaista paskaa. Etenkin näin Tallinnassa.
- bertta
Minä ainakin odotan ajatusten vaihtoa, toisen hyväksymistä ja kunnioittamista. Tämän jälkeen nautittavaa yhdessäoloa js yhteisten asioiden hoitoa. Joskus tuntuu, että parisuhde on miehelle sama kuin itsestäänselvä seksisuhde ja uraa ym. varten tarvittava pakollinen kulissi tai rutiinivalinta.
Niin, mitä te miehet oikein haluatte? Jatkaa vaan samaan malliin seksin kanssa, niin kaikki on ok? - hymytyttö
ja koska seksihän on tosi tärkeä osa hyvin toimivaa suhdetta täytyy siihen vielä kommentoida... miksi miehet eivät ymmärrä, että jos on kiukkuinen ollut tuosta yksin siivoamisesta ja yksin olemisesta, ei sitten yksinkertaisesti haluta.... luulevat että pihtaa kostaakseen tai nipottaakseen, mutta monesti sitä ei rentoutuminen enää onnistu jos on ensin yksin tehnyt ruuan, siivonnut ja odottanut turhaan sovittua kotiintuloaikaa....
- hymytyttö
kiitos kaikille vastauksista!!! kirjoitelkaa lisää mielipiteitä. myös miehet!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella273019No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760