Olemme käyneet lastenvalvojalla ja kirjattiin ylös,että sovimme keskenämme tapaamisista.Välit on ihan hyvät.Kun muksu menee vkonlopuksi etälle,miten olette tehneet?Pe:na klo se ja se ja takaisin kotiin klo se ja se kirjallisena sopimuksena?
vkonlopputapaamisesta
miten?
10792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei tarvittu mitään kirjallisia sopimuksia. Joka toinen viikonloppu lapset olivat luonani suurinpiirtein perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tarkemmat kellonajat sovittiin muutama päivä aiemmin ja mahdollisista muutoksista myös.
Meille oli itsestäänselvyys, että lapsien hoidoista ei riidellä eikä lapsilla käydä kauppaa. Lasten tarpeet menivät omien edelle ja asioissa oli aina oltava joustonvaraa. Jos lapset eivät joskus halunneet/pystyneet luokseni tulemaan, en siitä meteliä nostanut. Tulivat sitten toiste.
Vähän eron jälkeen kiitin kädet ristissä ystäviäni, jotka olivat neuvoneet tekemään lasten tapaamisiin liittyvistä asioista kirjallisen sopimuksen. Mies ei tuota sopimusta suostunut tekemään (kun ei puhua pukahtanut mistään eroon liittyvästä), joten hain päätöksen käräjäoikeudesta.
Erotessa me olimme muka väleissä, mutta sen jälkeen kun ero todella astui voimaan, mies sai raivarin joka kerta tavatessamme, ja tavataanhan sitä, kun lapsia haetaan tai tuodaan. Siinä vaiheessa oli hyvä, että oli paperi, jotta ei tarvinnut sopia mistään kun ei kerran miehestä sopijaksi tai edes puhujaksi ollut.
Nyt on kulunut jo sen verran aikaa, että vaikka paperi onkin, sitä ei noudateta. Lapset sopivat isänsä kanssa keskenään tapaamisensa ja sovitut viikonloput menevät aina saman kaavan mukaan: perjantaina tiettyyn aikaan isä hakee lapset ja sunnuntaina tiettyyn aikaan tuo takaisin. Jos lapsilla on jotakin menoa noina kellonlyöminä, niin sitten me vanhemmat sovimme poikkeavista kellonajoista.
Vaikka sitä kirjallista sopimusta ei tarvittaisi, suosittelen laatimaan sen ihan vain varmuuden vuoksi. Ei siitä haittaakaan ole!
Sopimukseen kannattaa aina kirjata kaikki ne asiat, joista ei myöhemmin halua riidellä. Jos homma alkaa toimimaan, niin sitten voi järjestellä asioita väljemmin.
Kannattaa laittaa kaikki asiat paperille ja nimet alle. Elämä tuo ja vie, eli vaikka tänään olisitte hyvissä väleissä, niin vuoden-kahden-viiden päästä ette välttämättä.
Meillä kirjattiin huoltajuussopimukseen aika väljästi ilman tarkkoja kellonaikoja. Muistaakseni joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lastenvalvoja ehdotti tätä, hän ei nähnyt tarpeelliseksi laatia sopimusta minuutin tarkkuudella. Lomista ja juhlapyhistä sovittiin vuorotteluperiaate, tarkkaa sanamuotoa en nyt muista.
On etävanhemman etu vaatia vahvistettu sopimus tapaamisista... ja lähivanhemman etu vaatia vahvistettu soppari elareista. Noh, loppupelissä kummatkin vahvistettuina ON lapsen etu.
Jos lähi rikkoo sopimusta, etämällä tapaamiset... voidaan hänelle määrätä mm. uhkasakko... mutta vain jos on se vahvistettu sopimus.
Tapaamisopimuksen kannattaa olla hyvinkin tarkka ja yksityiskohtainen, tuntuu älyttömältä kun väljemmälläkin homma toimii ... ja toimiikin niin kauan kun ollaan "väleissä", tarkkaa kaipaa silloin kun syystä tai toisesta exien välillä tulee kahnausta... ja silloin on turha ruveta neuvottelemaan etävanhemman kannalta edullista/reilua tapaamissopimuksen muutosta.
Ja tietenkin tarkan sopparinkin viimeisenä lauseena on, että vanhemmat voivat vapaasti neuvotella ja SILLOIN poiketa ko. sopimuksesta, vaikka joka päivä jos niin SOPIVAT. Tämän tyyppistä sopparia kutsutaan "selkänojasopimus", jota ei ole takoituskaan soveltaa pilkulleen kun homma toimii, mutta ellei ... niin on jokin selvä sopimus johon "nojata".
jos tahdot yhden mallin, laita mailia:
m35-1968 "ät" suomi24.fi
"On etävanhemman etu vaatia vahvistettu sopimus tapaamisista..." - Lisättäköön, että on toki lähivanhemmankin. Oletan, että ajattelit sitä mahdollisuutta, että etävanhemman ei sallittaisi muuten säännöllisesti tavata lapsiaan, mutta kyllä sopimus helpottaa myös lähivanhemman oman ajankäyttönsä suunnittelua. Ihan kaikkea kun aikuinen ihminen ei voi yhdessä lasten kanssa tehdä, mitä aikuisen ihmisen elämään kuuluu, mm. omat harrastukset, lepoaika, pitkät nukkuma-aamut jne..
En ikinä ole ymmäertänyt lähivanhempia, jotka yrittävät rajoittaa etävanhemman tapaamisoikeuksia (ellei sitten ilmiselvää vaaraa lasten turvallisuudelle). Kaiketi katkeruudesta kyse, mutta oman elämän uudelleenrakentaminen myös omaa aikaa ottamalla edistää kyllä siitäkin irtipääsemistä.
Tuo mainitsemasi "selkänojasopimus" on mielestäni osuva termi. Itse erosin jo 13 vuotta sitten ja meillä oli virallinen tapaamisoikeussopimus vain ensimmäisen vuoden ajan. Sitten heitettiin sillä vesilintua, koska kumpikaan emme töidemme vuoksi pysyneet siitä, oli enempi poikkeus kuin sääntö että jouduimme soittelemaan muutoksista. Tottakai oli parempi, että toinen meistä piti lapsia silloin kun töitä oli tehtävä, eikä niin että niinä "omina viikonloppuina " olisi pitänyt jättää heidät vieraalle hoitoon = erittäin harvoin oikeasti lasten kanssa vietettyjä viikonloppuja kummallakaan. Oikeastaan ainoa tinkimätön kohta on ollut, että yli kolmea viikonloppua ei saa mennä edes töiden takia, etteikö sitä tapaamisaikaa löytyisi (ex rakennusalalla > kesäsesonki ja viikonloppusin ympäri vuoden rak.valvojan ja oman toiminimen keikkaa). Hiljaisempana aikana sitten tavanneet vastaavasti useammin. Lapset kyllä tottuvat jopa epäsäännöllisyyteen kunhan sekin on säännöllistä ja ennenkaikkea heidän ymmärrystasonsa mukaisesti perusteltua :).
Voin vaan laittaa kiittimet ristiin, että on onnistunut tällä systeemillä. Lapset nyt jo aika isoja ja tasapainoisia, ja pokkana väitän, että esim. koulussa menestymisensä johtuu pitkälti siitä, että isänsä on päässyt myös vaikuttamaan kasvamiseensa ilman turhia kädenvääntöjä. Mutta että, ei voi tietää mitä tuleman pitää, tunteet kun pelissä niin joskus voi kärpäsestä tulla härkänen, joka tallaa jalkoihinsa kaikki hyvät aikeet, joten suosittelen myös "selkänojasopimusta".
Teilläkin tapaamisten ja muiden asioiden junailu sujunut fiksusti... lapsen etu mielessä, vaikka teidän oma yhteiselämä kariutuikin. Sovitellen, joustaen ja ymmärtäen kaikkien osapuolien tarpeita ... kaikilla valitettavasti ei mene niin.
Tartun yhteen lauseeseesi... muiden osalta kun olen samaa mieltä...
>
Tapaamissopimus ei helpota lähivanhemman asemaa, kuten kirjoitit. Ensisijainen huoltaja yhteishuoltajuudessakin on se ensisijainen "oikeasti" .... ellei etä tule tapaamiseen, tai on "perseet"... niin se siitä tapaamisesta sitten. Typerää puoleltaan, julmaa lapselle... mutta sepä ei ole tapaamissopimuksen rikkomus josta juridisia sanktioita... muita kyllä (ja syystäkin).
Vahvistettu tapaamissopimus siis yksin etävanhemman "etu" tai jopa "-oikeus"... toisaalta, jos lähi käyttää elarit baariissa... se hänen "etu"... ;-/
erossa (ex,n pettämisen) jälkeen vituttanut kun yks asia.pettäjä sai pääasiassa lapset ja etällee laitettin tapaamisajat kellonaikoineen papreille!!! oikeudessa..omien lapsien tapaamisesta!! ja kyse ei oo mistää väkivalta tms, tapauskista,,ei menny oikeustajuun ollenkaan ja katkeraa ssiitää koko loppuikäni mut ei voi mitää ,, elämä on.
Kellolla nyt kuitenkin mitataan aikaa.... jos tapaamiset sovitaan ... MIKSI ei voi olla kellonaikoja joista tietenkin voidaan poiketa kun SOVITAAN...
Kun erolapsi menee viikonlopuksi toiselle vanhemmalle, on lapsi huonolla tuulella, kun olisi omia menoja ja harrastuksia kavereiden kanssa ollut ja pienempiä itkettää erota viikonlopuksi toisesta vanhemmasta. Kun viikonloppu on ohi, itkettää lasta taas, tällä kertaa siksi, että tulee ikävä sitä etävanhempaa jonka luota on tällä kertaa lähdössä. Tällä tavoin lasta piinataan täysi-ikäisyyteen asti, lapsi totutetaan ja taas erotetaan vanhemmastaan.