Mulla oli todellakin maailman paras anoppi. Lämmin ja ihana ihminen. Yritän nyt olla hyvä anoppi omille lasten puolisoille. Miniän kans pärjään mielestäni oikein hyvin. Vävykokelaan kans ei niin hyvin, kun en hyväksynyt kaikkia häne toilauksiaan, kuten vieraita naisia, kun tyttäreni oli laitoksella saamassa heidän yhteistä lasta. Sama toistui toisenkin lapsen syntymäaikaan. ja olihan siinä välissä vaikka millaista menoa. Se onki oma tarina. Eivätkä he enää ole yhdessä. Miniä odottaa toista lasta.
Mulla oli MAAILAMAN PARAS anoppi
pyrin itse samaan
31284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anoppini oli minulle kuin toinen äiti, lämmin ja ymmärtävä ja osasi antaa tilaa, eikä tupannu. Minäkin yritän olla samanlainen ja olen ainakin toistaiseksi onnistunut.
Tyttärelläni on anoppiinsa yhtä hyvät ja lämpivät välit kuin mulla on olleet. Olenkin sanonut tytölle, että saa olla onnellinen kun heidän miniä-anoppisuhde on sellainen.
Minusta on myös mukavaa kun tunnen lasteni puolisoiden vanhemmat, mukavia ihmisiä he ovatkin.
Ihmisestä se "anoppius" on paljon kiinni, ei ole käsitettä "anoppi-on huono" vaan ihminen on p...
Avioliittomme alussa miehelläni oli tapana naureskella anoppi-vitseille, muttei naura enää, kun hänen äiti on jo kuollut ja on tosi hyvät välit minun äitiin. Kesällä heillä on yhteisiä luontoharrastuksia. Tuosta voi tietysti päästä mihin käsitykseen tahansa, mutta siitäpä vaan. Kyllä ne menee metsään, nimittäin marjastusta ja kalastusta jne... Mieheni huolehtii esimerkillisesti iäkkäästä äidistäni.