Plaah..kuvaa hyvin mun fiiliksiä nyt. Mä oon ihastunut varattuun mieheen. En todellakaan koskaan olis osannut kuvitella, että musta tulis ns "kakkonen", mutta tässä sitä ollaan. Jos nyt edes kakkoseksi voin itseäni kutsua. Tapasin miehen kahden viikon matkalla ja meillä oli tuona aikana ihan kunnon suhde, tunteita oli ja eron hetki oli vaikea molemmille. Sen jälkeen ollaan viestitelty jonkin verran..mutta uudesta tapaamisesta ei ole ollut puhetta.
Mähän sitten ihastuin tähän mieheen enemmänkin. Mä haluaisin tavata sen uudestaan, haluaisin sen itselleni kokonaan! Mutta sillä on jo nainen, nainen, jonka kanssa on ollut pitkään. Lapsia ei ole. Mutta mies ei ole ottanut puheeksi meidän nykyistä statusta eikä mitään..yhteydenpito on ollut suhteellisen keveää.
Ja joo, mä tiedän, että joidenkin mielestä mä olen moraaliton lumppu, mutta en mä todellakaan erityisesti houkutellut miestä, enkä mielestäni ole vastuussa hänen suhteestaan. Mä olen vapaa ja on miehen oma asia haluaako olla uskollinen vai ei. Mutta ehkä tää oli silti virhe, koska mä huomaan nyt, että haluaisin enemmän..Haluaisin kertoa miehelle, että mulla on ikävä sitä, että haluaisin tavata uudestaan, ja et haluaisin keskustella mahdollsuudesta, että me oltaisiinkin yhdessä. No täähän nyt on ihan toiveajattelua, mutta ainakin mies tietäisi tarkalleen mitä ajattelen.
Mies; mitä ajattelisit, jos "kakkosesi" ilmaisisi selkeästi halunsa olla sun "ykkönen"?? Olisiko ihan tyhmää jos vaikka kertoisin meilissä miehelle, mitä ajattelen?
löytyykö kohtalotovereita??
Eipä tämä kivaa ole kakkosellekaan...aika masentavaa suoraan sanottuna..ja mä en aluksi edes tiennyt, että varatun kanssa oon tekemisissä.. :(
Mähän sitten ihastuin tähän mieheen enemmänkin. Mä haluaisin tavata sen uudestaan, haluaisin sen itselleni kokonaan! Mutta sillä on jo nainen, nainen, jonka kanssa on ollut pitkään. Lapsia ei ole. Mutta mies ei ole ottanut puheeksi meidän nykyistä statusta eikä mitään..yhteydenpito on ollut suhteellisen keveää.
Ja joo, mä tiedän, että joidenkin mielestä mä olen moraaliton lumppu, mutta en mä todellakaan erityisesti houkutellut miestä, enkä mielestäni ole vastuussa hänen suhteestaan. Mä olen vapaa ja on miehen oma asia haluaako olla uskollinen vai ei. Mutta ehkä tää oli silti virhe, koska mä huomaan nyt, että haluaisin enemmän..Haluaisin kertoa miehelle, että mulla on ikävä sitä, että haluaisin tavata uudestaan, ja et haluaisin keskustella mahdollsuudesta, että me oltaisiinkin yhdessä. No täähän nyt on ihan toiveajattelua, mutta ainakin mies tietäisi tarkalleen mitä ajattelen.
Mies; mitä ajattelisit, jos "kakkosesi" ilmaisisi selkeästi halunsa olla sun "ykkönen"?? Olisiko ihan tyhmää jos vaikka kertoisin meilissä miehelle, mitä ajattelen?
löytyykö kohtalotovereita??
Eipä tämä kivaa ole kakkosellekaan...aika masentavaa suoraan sanottuna..ja mä en aluksi edes tiennyt, että varatun kanssa oon tekemisissä.. :(
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voi Sua. Esität kyllä fiksuja kysymyksiä, ja vastaukseksi saat rehellisiä, toivottavasti suht yleispäteviä, vastauksia.
Ensinnäkin otsikon kysymykseen suora vastaus, EI. Sinun mahdollisuudet syrjäyttää nykyinen ykkönen on lähinnä teoreettinen, joskaan ei ihan mahdoton. Mutta heti seuraavaksi sinä olisitkin sitten se petettävä. Muista tuo aina ja ikuisesti. Jos nimittäin ukko olisi ihan todenteolla kokenut sinut elämänsä rakkaudeksi, niin kaverihan olisi nyt yökaudet ikkunasi alla. Mutta eipä vaan ole, hän sai jo mitä halusi. Olisi rumaa sanoa, että sai ...llua, koska kyllä hän todennäköisesti halusi kokea sinut myös ihmisenä ja arvostaa sinun lempesi lämpöä ihan henkiselläkin tasolla. Mutta, että sitoutumiseen asti? Unohda koko juttu siltä osin. Sänkyysi hän varmasti tulee vielä kaipaamaan, ja voitte hyvinkin kokea vielä hauskoja hetkiä, mutta siihen se tulee jäämään.
Itselläni on vuosien varrella ollut joitakin kakkosia ja olen myös itse ollut naimisissa olevien naisten salarakkaana. Jos noita kakkosia ajattelee, niin niistä tulee mieleen neljä todella mukavaa ja kaikin puolin ihanaa, jotka ovat olleet ihan oikeasti rakastuneita minuun, mitä sinänsä pidän typeränä ihmeenä. Näistä on jäänyt pelkästään hyviä muistoja, ja ihan oikeasti voin sanoa pitäneeni heistä. Yhden, joka alunpein selvästi haki vakavaa suhdetta, kohdalla jopa petyin, kun hän erään tapaamisen aikana nimitti touhua seksisuhteeksi. Yksi monista syistä on ollut se, että rakkaus on pysynyt tietyllä tavalla jännittävänä ilman arkea. Niin, ja onhan se seksikin hienoa, kun kumpikin kokee sen harvinaiseksi herkuksi.
Tilanteesi on sikäli lohdullinen, ettei sinulla ole paljoa hävittävää. Anna päivien kulua, jos kaveri käy luonasi, niin hyvä, jos ei, niin lohduttaudu sillä että tunteesi kyllä ajan kanssa haialistuvat.
Näissä tilanteissa kannattaa vielä muistaa se, että ryhtymällä suhteeseen ukkomiehen kanssa sinä ikään kuin hyväksyit tilanteen. Näin ainakin mies ajattelee. Sen takia hänellä ei ole mitään syytä muuttaa tilannetta.
Jos joskus olet siinä tilanteessa, että toden teolla haluat valloittaa ukkomiehen tai muutoin katsoa onko se tosissaan, niin pihtaa. Silloin näet heti onko se tosissaan, mitä on valmis uhraamaan. - Ja jos vastaus on, että ei, liittoaan ei sinun takiasi uhraa, mutta kuítenkin haluat kokea hänet fyysisesti ja liittää muistojen punaiseen kirjaan, niin pieni miehinen vihje. - Kelpaa se myöhemminkin:-)
Etkö ole kuullut, että lomaromansseista harvoin tulee oikeita suhteita. Mies tuntuu valitettavasti sinun kannalta valintansa tehneen. Jos hän nyt on edes sinua valintana ajatellut.
Niin, kyllähän mun järki sanoo, että ihan turha edes avautua miehelle näistä jutuista, koska selvää on, että hän jatkaa elämäänsä naisensa kanssa. Ja tiesinhän mä tän, alusta asti, tai ainakin melkein. Että siinä mielessä ei valittamista kyllä ole. Oon silti aika varma, että miehellä mua kohtaan tunteita on. Eikä hän ole myöskään niitä miehiä, joilla olisi kakkosia enemmänkin, vaan pettämiskerta oli ensimmäinen.
En tajua kyllä, miksi ihmiset, jotka on suhteissaan onnellisia, lähtee kehittelemään juttua jonkun kolmannen osapuolen kanssa?! Ja sitten palataan oman luo ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..hmm...
Mutta joo, täytyy nyt vain unohtaa kaiketi tämä mies...kiitos kommenteista, ne palautti mua taas pikkasen enemmän tänne maan pinnalle.
Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Yksilötasolla kun yleistykset ja tilastot eivät pidä paikkansa....
Mitään hätiköityjä juttuja ei silti kannata tehdä, kannattaa edetä rauhallisesti ja ajatuksella. Ja pitää aikuisen harkinta koko ajan matkassa mukana.
"En tajua kyllä, miksi ihmiset, jotka on suhteissaan onnellisia, lähtee kehittelemään juttua jonkun kolmannen osapuolen kanssa?!"
Niinpä, se vaan on sellainen juttu, että se vakisuhteeen "onnellisuus" voi aika pitkälle olla kulissia. Sellaista kulissia siis, missä vakipari ei itsekkään älyä olevansa kulisseissa.
monesti se petetty rakastaa aidosti, on rakastanut ja rakastaa vielä pettämisen jälkeenkin.
Juju on vaan siinä kun se pettäjä ei välttämättä ole rakastanut enää aikoihin sitä petettyä, mutta petetty ei halua sitä uskoa, koska itse rakastaa.
veellä alkavaan...jipiiii....
kohtalon toveri.
tiedän mitä asioita käyt mielessäsi läpi!!!
ja kyllä...myös minä olen "ihmeissäni" miten minusta kakkonen on "yht´äkkiä" tullutkaan!!!!
niin siinä vain kävi, ja nyt tässä onkin ajateltavaa tuhannesti.
se kannattaako tällainen...vielä vaikea sanoa!!!
olisi kiva jos olisi keino miten voisimme viesteillä ajatuksista näissä suhteissa...vaikka sähköpostitse...onnistuisiko ????
Osaan hyvin kuvitella mitä kysymyksiä ja itsesyytöksiäkin sinun mielessäsi käy... Itse asiassa itse olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa ja hämmästyin, miten vähän oikeasti syytin itseni (vaikka aiemmin olin suhatutunut kieleisesti pettämiseen ja ollut itse myös petetty ja tiedän miten se sattuu), enkä olisi koskaan voinut kuitellakaan olevani kakkonen. Siihen ajauduin ja nyt suhteen (kesti kiihkeänä vuoden mutta kariutui miehen mustasukkaisuuteen - vaikka hän ei tehnyt elettäkään jättääksen vaimoaan, hän oli aina mustasukkainen, jos olin viihteellä ystävien kanssa) loputtua olen käynyt kaikkea läpi mielessäni.... Olenko oikeasti ollut paska lumppu (mitä tällä palstalla taustoja tietämättä hoetaan)... En ole. Olen rakastunut ja vahingokseni olen rakastunut väärään mieheen. HÄN oli se, jolla oli avaimet valita, pettääkö hän vaimoaan ja aloittaa suhteen uuden kanssa. Minä tiesin, mutta minä olin se vapaa. En tarjonnut pillua (kuten tällä palstalla on kakkosta tapana syyllistää - ei kai ukkoparka nyt sille mitään voi, jos pillua tarjotaan, pakko kai se on ottaa!!!) Se suhde meillä loppui ja olen varma, etten varattuihi enää sekaannu koskaan. Itse en vois pettää enkä sulattaisi sitä enää toiseltakaan. Minä haluan olla ykkönen,. Mutta sen haluan sanoa, että kaikki ei ole niin mustavalkoista, mitä tällä palstalla sanotaan. Minä olin oikeasti ja aidosti rakastunut tähän varattuun mieheen, mutta hän valitsi perheensä... Ja vaikka hän on pyytänyt minua takaisin ja toisaalta tahtoisin, en ota... Hän teki valintansa kerran ja se on niin. Olen oppinut paljon... mutta mm. sen, että ÄLKÄÄ JUMALAUTA OLKO NIIN MUSTAVALKOISIA ETTÄ KAKKOSET ON HUORIA. Sillä saattaapi se olla niinkin, että vikaa on myös ukkokullassa, joka jostain syystä piirittää toisia naisia....
on ja paljon, mutta se ei poissulje sitä, että sinä olet huora. Ja se merkki sinulla on sisimmässäsi koko loppuelämäsi.
Niin se minäkin jouduin vastaavaan tilanteeseen, vaikka en olisi ikinä uskonut pystyväni tähän. Tapasin puoli vuotta sitten kivan miehen, joka viihtyi koko illan kanssani ja meillä oli kivaa yhdessä, suudeltiin, ei sen enempää silloin...
Asutaan eri puolella Suomea, ja pyysin miestä vko lopuksi luokseni ja hän tuli! Siitä se sitten alkoi.
Mitä tämä sitten on, sitä ei oikeasti taida tietää kukaan! Hän kyllä kertoi asuvansa perheensä kanssa, mutta siitä ei juuri puhuta. Lapsista kylläkin jutellaan. Ja minä en oikeasti halua edes tietää hänen vaimostaan. En kysele, en painosta! Minä olen vapaa ja mielestäni minulla ei ole mitään hävettävää. Olen sitä mieltä, että jokainen tekee itse omat valintansa, myös tämä "mieheni". Välillä huomaan, että tämä meidän juttu vaivaa hänen mieltään, ei hänkään ole mikään paatunut pettäjä. Hän tuntee huonoa omaatuntoa ollessaan luonani ja mielessään varmaan ajattelee joka kerta, että se on viimeinen...haluisi kyllä korjata oman avioliittonsa, missä jotain ongelmia. Minä en ota asiaan mitään kantaa, koska katson itseni siihen ulkopuoliseksi. Jos hän päättää "jättää" minut kakkosen, hyväksyn sen valittamatta, koska tiesin kyllä mihin ryhdyin. Mutta me vain ajauduttiin tähän, eikä päästä tästä irti. Olen kyllä yrittänyt, koska eihän tässä ole mitään järkeä, mutta ei se onnistunut. Meillä on niin suunnattoman hyvä olla yhdessä silloin kun tavataan. Järkevä minäni kyllä sanoo, että se johtuu siitä, kun etäisyydestä johtuen tavataan aika harvoin, meillä ei ole arkea, vain ihania vko loppuja silloin tällöin.
Tällä hetkellä tavataan, silloin kun molemmille sopii. Olemme sopineet, että molemmat on vapaita kulkemaan omia menojaan...silti soitellaan, kerrotaan kuulumisia ja tiedetään aina missä toinen menee.
Mikään ei ole mustavalkoista...Minäkin, fiksu, kunnollinen nainen, josta kukaan ei ikinä uskoisi tätä, jos kertoisin... ja se lapsistaan suunnattomasti huoltapitävä, kunnollinen mies...kuka se heittääkään ensimmäisen kiven?
Hän kunnollinen perheenisä, minä fiksu kunnollinen nainen........ Sallikaa minun nauraa!!!
vaan! Yritin kertoa, että kaikki ei ole aina sitä miltä päällepäin näyttää! Tunnet ehkä ihmisiä, joista voisit olla varma, että eivät ole kenenkään kakkosia tai pettäjiä...mutta voitko sittenkään olla niin varma? Kaikki kun me ollaan vain ihmisiä...ehkä sinäkin!?
Ei ole maailmanhistoriassa ainutlaatuista, että ihminen joka vakaumuksellisen lujasti ei ikinä voisi kuvitella itseään pettäjän tai kolmannen pyörän rooliin.... löytääkin itsensä yhtäkkiä itsensä juuri sellaisena.
Elämä on ihmeellinen asia. Elät säädyllistä, yhteiskuntakelpoista vakituista parisuhdetta katsomattakaan edes muita "sillä silmällä". Muutaman kuukauden päästä löydät itsesi täältä Uskottomuus-palstalta hakemassa ymmärrystä sille, mitä helvettiä mulle tapahtui.
Totta. Moni ulospäin niin hyvä ja kunnollinen elää oikeasti kaksoiselämää. Ja monesti tilanne tulee itsellekin yllätyksenä. Moni joka on toisen tuominnut ja vannonut että itse ei niin tekisi löytääkin itsensä juuri siitä mistä ei ikinä uskonut löytävänsä.Elämä ei ole niin mustavalkoista!!
uskonut eläväni joskus kakkosena. Tähän asti olen ollut tosi kriittinen, ei ukkomiehiä ja suhteissani en koskaan ole pettänyt ketään! Ja tässä sitä nyt kuitenkin ollaan...
27 vuotta kestäneessä avioliitossani, en edes vilkuillut muita. Tulin kuitenkin itse petetyksi, raskaimman kautta. Miehelläni oli ollut suhde 7 vuotta Venäläisen naisen kanssa, heillä yhteinen 4 vuotias poika.
6 viikkoa eron jälkeen tapasin ihanan miehen, miehen joka on minulle todellinen soulmate. En olisi ikinä uskonut olevani joskus elämässäni ukkomiehen rakastettu. Tätä olotilaa en kyllä ole valmis vaihtamaan, sillä varmasti yhteinen arki veisi osan huumasta minkä ikävä saa aikaiseksi.
kanssasi. Tämä kakkosena olo sopii vain silloin kun oikeasti ymmärtää, että ei anna itsensä odottaa suhteelta liikaa! Minä muistutan siitä itseäni joka päivä, ja silti mikään ei ole parempaa kuin yhdessä vietetyt hetket. Siihen jää "koukkuun" ja joskus toivoisi enemmän. Mutta nyt ne hetket ovat elämäntilanteeseeni juuri oikea ratkaisu. Pitää vain muistaa että ei polta siipiään.
miltä se näyttääkin , avion rikkojia molemmat ,ja raamatun mukaan HUORIA , niin yksinkertaista se on ,vaikka sinä koetat itsellesi sitä ajatella parhainpäin ja pitää hyväksyttävänä , mutta se ei ole hyväksyttävää ,totu ajatukseen että olet huora .
Mä olen kans "ajautunut" kakkoseksi kuin vahingossa. Pahinata on et olen kaveri myös ykkösen kanssa.Jotenki vaan ystävyys miehen kanssa on lipsahtanut liian läheiseksi.Tuntuu todella pahalta meidän kaikkien kolmen puolesta. Olemme yrittäneet lopettaa tapailut monta kertaa,mutta ikävä toista kohtaan käy liian suureksi ja taas löydämme itsemme toistemme kainalosta. Minä sinkkuna en osaa enää edes katsoa toisia miehiä kun kukaan ei kuitenkaan ole hän.Mies käy läpi hirveitä syyllisyydentuntoja koska on aina pitänyt itseään uskollisena aviomiehenä, eikä oikeasti ole edes katsellut ennen muita.Vaikka emme ole edes olleet yhdynnässä. Vain salaisia tapaamisia, pussailuja , hyväilyjä jne.. tätä on jatkunut kohta jo puoli vuotta.Herkkiä ja suloisia yhteisiä hetkiä.Välillä myös niin kiihkeitä että on oikeesti ihme et ollaan edelleen kokematta toisen kanssa rakastelu tai oikeastaan vaan yhdyntä.Mutta ennen kaikkea tämä on kuluttavaa!! Ja itselleen on myönnettävä niin minun kuin sinunkin et koskaan ei niitä miehiä oikeasti omaksi saada.Lopputuloksena tulee olemaan itsellä sydän särkyneenä=(
mitä tapahtuu. Halusin erota miehestäni, hän ei halunnut eroa. Tarpeeksi ilkeiltyäni mieheni löysi lohdun parhaasta ystävästäni, ja nykyään he ovat onnellisesti yhdessä. Kaksi perhettä hajosi, mutta kaikki osapuolet ovat toipuneet hyvin ja ilman katkeruutta. Lapset olivat jo ennestään kavereita keskenään ja kaveruus jatkuu edelleen. Ystävyys tietenkin päättyi, mutta hän ei ollut ainoa ystäväni. Jossakin vaiheessa joudut valitsemaan joko miehen tai kaverisi, tietenkin riippuu myös miehen tunteista.