WHITESNAKEN uusin levy

Harmi sinänsä etteivät Coverdale ja kumppanit saaneet tälle albumille originaalia blues-vivahteista hard rockia kuten yhtyeen alkuaikojen levyt. Nehän tosin eivät oikein menestyneet silloin 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa kun bändi aloitteli. Mutta olisin kyllä halunnut Good To Be Badin olevan tuota alkuaikojen WS:n tyylistä musiikkia, mutta sitä ei siis tullut tälläkään kertaa. Tämä yhtyeen 11. levy on nimittäin aika lailla paluuta 1987 ja Slip of the Tongue levyjen tukkahevi soundiin. Mukaan on tietysti myös lisätty runsaasti 2000-luvun tuoretta meininkiäkin mikä kyllä kuuluu selvästi. Paikoitellen liiankin selvästi. Kappaleet ovat suhteellisen pitkiä, jokainen noin 5-6 minuuttia pitkä. Mahtuu levylle myös muutama hidas balladi, mutta pääsääntöisesti liikutaan lennokaassa kasari rockissa ja metallissa.

Kuten jo sanoin, olisin halunnut originaalin kuulloista Whitesnakea. Sellaista kuten bändin depyyttialbumi ja Ready an Willing olivat. Hard rockia johon oli lisätty jonkin verran bluesia. Good To Be Bad edustaa enemmänkin 80-luvun lopun glam metal Whitesnakea 2000-luvun tyylillä, mikä on ainakin minusta suuren suuri sääli.

Arvosana: 7- / 10

ja muuta :) linkkejä kasa


http://koti.mbnet.fi/thrill/KANSIO/index.html