Olen eronnut helmikuussa.Mies asuu vielä saman katon alla.Olemme siis ihan hyvissä ja sopuisissa väleissä.Emme kyllä paljoa muusta keskustele,kuin lapsista ja erojärjestelyistä yms,mutta järkevästi ja olemme sopuisia.Nukumme jopa vielä samassa sängyssä.Ero oli yhteinen ratkaisu,homma ei toimi ja kumpikin on onnettomia ja kohta tapahtuu jotain pahempaa ellei erota.Yksi asia surettaa kumpaakin suuresti,lapset tietenkin.Siitä syystä olemme päättäneet toimia niin järkevästi ja siististi,kuin mahdollista.Vielä pari vkoa ja mies muuttaa omaan kotiinsa.Toivon hänelle kaikkea hyvää.Toivon jopa että löytää jostain vielä hyvän ja kiltin naisen itselleen.Ja itse olen NYT ONNELLINEN.Eikä ole muuten uutta miestä kiikarissakaan,en jaksa edes ajatella uutta suhdetta.Mutta ehkäpä vielä jonain päivänä.
onnellinen eroava
huoh
71116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä harkinta-aika kohta lopuillaan.
Ensimmäinen reaktio oli järkytys kun mies otti eron mahdollisuuden puheeksi, mutta kun sitä on itselleen järkeillyt ja omassa päässään pohtinut, niin se oli meille järkevin vaihtoehto. Mitään suurta dramatiikkaa ei meidän eroon liittynyt.
Olimme lopussa enään yhdessä asuvat ystävykset. Lapset (3) ovat ainakin toistaiseksi 'sopeutuneet' hyvin ja tapaamisjärjestelyt ovat pyörineet hyvin. Lapset asuvat minun luonani ja meidän välit Ex:n kanssa on hyvän asialliset.
Me asuimme vielä yli kolme kuukautta yhdessä eropäätöksen jälkeen.
Itse en myös uutta suhdetta edes ajattele, nyt on hyvä näin.
Tottakai, välillä tulee hetkiä jolloin ahdistaa ja tulee jossiteltua menneitä, mutta sitten sitä pitää vaan katsoa totuutta silmiin.
Sen olen itsessäni huomannut, että katkeruus vain tuhoaa omaa mieltä.
Minä myös toivon kaikkea hyvää ex:lleni ja tietenkin myös itselleni.
Samoilla linjoilla edellisten kanssa.. harkinta-aika loppusuoralla ja asiat exän kanssa myöskin suhteellisen hyvin, mikä on tietenkin ehdottomasti lasten etu.
Jossitella ei sais, mutta vuosia ei olis mennyt hukkaan niin monta, jos olisi ollut voimaa & rohkeutta tehdä päätös jo paljon aikaisemmin. Henkinen pahoinvointi alkoi kasautua ja tahtomattakin heijastui muihinkin perheenjäseniin. Nyt arki lastenkin kanssa sujuu ja ennenkaikkea maistuu paljon paremmalta, kun päätös on tehty ja katse kohti tulevaa. Kaduttaa vain siis se, etten tehnyt päätöstä jo aiemmin..
ja se on se mies, joka lähti. Harkinta-aika lopussa, hän on löytänyt uuden ja vaikuttaa tyyneltä ja tasapainoiselta. Sanoo minulle, että älä ole turhaan surullinen. Turhaan? Paha olo meilläkin oli ollut jo kauan, mutta kun mies nyt puhuu siitä ja sanoo, ettei ollut koskaan rakkauteni arvoinen, niin se satuttaa. Nyt hän haluaa muuttua, oppia ottamaan toisenkin huomioon, ja tuntuu kovin pahalta, että hän ei halunnut sitä kasvua yrittää minun kanssani. Nyt me sitten kasvetaan kumpikin tahoillamme, mutta hinta on mielestäni liian suuri. Kaikki meni, vanha koti ja lapset saivat etäisän. Minä menetin elämänkumppanin, jonka kanssa uskoin kasvavani yhdessä. Hän toivoo, että olisimme hyviä kavereita ja hän haluaisi auttaa arjessa. Minusta se on vaikea niellä, kun tietää hänen lähtevän toisen luo. Olenkin sanonut, että ero on ero, ei silloin enää arjessa auteta, lasten asioita vain hoidetaan hyvin. Tarvitsen etäisyyden oman itseni suojaamiseen. oli sitten oikein tai väärin.
Harkinta-aika loppumassa,lopullinen ero tulee pitäisi olla onnellinen kun pääsee eroon.Mutta ei se ole helppoa,aloittaa kaikkea alusta.Onko se vain katkeruutta kun on tullut petetyksi ja jätetyksi,25 yhteisen vuoden jälkeen,vaikkei yhteiselo ollutkaa sellaista kuin olisi halunnut sen olevan.Tsemppiä samassa tilanteessa oleville,päivä kerrallaan.
Kyllähän se elämä jatkuu mutta aika vaikea sitä uutta elämää on pitkän parisuhteen jälkeen ruveta rakentamaan. Mulla myös takana yli 25 vuoden avioliitto, tosin lapset ovat vielä hyvin pieniä. Lasten takia arkea on ollut pakko pyörittää ja uskoa ja luottaa tulevaisuuteen. Monesti mietin, että olisinpa minä ollut se joka löytää uuden ja aloittaa uuden elämän. Se olisi ollut paljon helpompaa!
Miksi toiselle on helppoa pettää ja jättää?Olo on tosi kurja,kun yhteisillä vuosilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.Onneksi lapset jo aika isoja,mutta tuskin ovat onnellisia tilanteesta.Väärä valinta tuli tehtyä aikoinaan ei kai voi kun syyttää itseään.
reilut kaksikymmentä vuotta sitten oikein, mutta silloin kun asiat lähti kulkemaan väärille raiteille en osannut tai uskaltanut puuttua.
Nyt mua petetään ja jätetään, niin ja olen ihan rikki.
Toivottavasti vaimoni, tuleva ex löysi onnensa.