Moi!
Haluan vastauksia nyt VAIN niiltä henkilöiltä joilla on kokemuksia libanonilaisesta miehestä.Siis yksilönä.En missään nimessä tahdo yleistää heitä.Jos joku haluaa niin kannattaa muistaa nyt että suomalaissakin ukoissa on akanoita joukossa.
Eli asiaan.
Olin Arabiassa lomalla ja tapasin ihanan ihmisen.
Ollaan oltu sen jälkeen joka päivä yhteydessä ja hyvin menee.Olemme molemmat myös jo keski-iän kynnyksellä,eli mistään teini-ihastuksista ei nyt ole kyse. Haluaisin vain tietää jos jollakin on kertoa millaiset mahdollisuudet on elää skandinaavi nainen ja libanonilainen mies?
Libanon on tietenkin Lähi-Itää,mutta siellähän naisetkin kulkevat samoissa kuteissa kuin länsimaalaisetkin kanssasisarensa. Äijäehdokkaani ei myöskään ole muslimi vaan ortodoksi ja suhtautuu naisiin muutenkin tasa-arvoisesti.
Jos kaikki natsaa haluaisi hän tulla tänne olemaan,koska minä en halua Libanoniin.Monista henk-koht syistä.Hän vain epäilee kansallisuutensa takia sen olevan hirveän vaikeaa...vaikkapa viisumin saannissa.Onko kellään tietoa tästä? Entä työlupa?
OLISIN IHAN HIRVEÄN iloinen jos joku kertoisi kokemuksistaan,niin hyvistä kuin huonoistakin.Libanonilaisista kun ei pahemmin kuule mitään.No,sen tiedän että Helsingissä on libanonilainen ravintola!
Kiitos etukäteen vastanneille ja hyvääää kevättä!
Haluan vastauksia nyt VAIN niiltä henkilöiltä joilla on kokemuksia libanonilaisesta miehestä.Siis yksilönä.En missään nimessä tahdo yleistää heitä.Jos joku haluaa niin kannattaa muistaa nyt että suomalaissakin ukoissa on akanoita joukossa.
Eli asiaan.
Olin Arabiassa lomalla ja tapasin ihanan ihmisen.
Ollaan oltu sen jälkeen joka päivä yhteydessä ja hyvin menee.Olemme molemmat myös jo keski-iän kynnyksellä,eli mistään teini-ihastuksista ei nyt ole kyse. Haluaisin vain tietää jos jollakin on kertoa millaiset mahdollisuudet on elää skandinaavi nainen ja libanonilainen mies?
Libanon on tietenkin Lähi-Itää,mutta siellähän naisetkin kulkevat samoissa kuteissa kuin länsimaalaisetkin kanssasisarensa. Äijäehdokkaani ei myöskään ole muslimi vaan ortodoksi ja suhtautuu naisiin muutenkin tasa-arvoisesti.
Jos kaikki natsaa haluaisi hän tulla tänne olemaan,koska minä en halua Libanoniin.Monista henk-koht syistä.Hän vain epäilee kansallisuutensa takia sen olevan hirveän vaikeaa...vaikkapa viisumin saannissa.Onko kellään tietoa tästä? Entä työlupa?
OLISIN IHAN HIRVEÄN iloinen jos joku kertoisi kokemuksistaan,niin hyvistä kuin huonoistakin.Libanonilaisista kun ei pahemmin kuule mitään.No,sen tiedän että Helsingissä on libanonilainen ravintola!
Kiitos etukäteen vastanneille ja hyvääää kevättä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ystävälläni oli pientä säpinää libanonilaisen työkaverinsa kanssa. Kuulemma romanttisin ja seksikkäin mies jonka hän on koskaan tavannut, upea flirtti ja hauska keskustelija. Kävi myös miehen kotimaassa ja tapasi tämän kaveripiiriä, hyvin meni.
Varsinaista suhdetta heidän välilleen ei koskaan muotoutunut, lähinnä siitä johtuen että työkaverin ollessa kyseessä eivät uskaltaneet riskeerata... Nykyisin tämä mies on naimisissa libanonilaisen naisen kanssa (onnellisesti) eikä enää flirttaa kaverini kanssa samaan malliin... joskus kaveriani vieläkin harmittaa että mies "pääsi karkuun", vaikka onkin suhteessa tahollaan suomalaisen miehen kanssa.
Sääliksi käy tuotakin suomalaista miesparkaa.
Siellä länsimaisissa vaatteissa kulkee vain Kristityt naiset....muut on mustakaapuja muita huivi hiippareita....Ja naisten kohtelusta...en yleistä kaikkiin libanonin miehiin,mutta näytti toi nyrkki heilahtavan aika herkästi ihan vaan naisen vilkaistua suomi poikaa silmiin...Että semmoost...
alussa oli niin täydellinen mies, mutta pikkuhiljaa alkoi mustasukkaisuus tulla kuvioihin mukaan. meidän suhde ei kestänyt, oltiin vain aivan eri maailmoista :(
toi tietysti parantaa vähän suhteen mahdollisuuksia, että mies on ortodoksi...samanlaisemmat maailmankatsomukset ja arvot.
Tuntemani/tapaamani libanonilaiset ovat olleet ihan hyvää porukkaa. Reiluja, suvaitsevaisia ihmisiä. Ja ihan teräviäkin vielä, mutta eipä parin yliopistossa tavatun ihmisen perusteella kannata koko maata yleistää...
Kyllä siihen maahan mahtuu roskajoukkoa enemmän kuin tarpeeksi, mutta paremmat edellytykset pohjoismaisen naisen ja libanonilaisen (varsinkin kun on vielä ortodoksi) suhteella varmasti on kuin jonkun irakilaisen tms kanssa. Rankasti yleistäen toki.
Luota vaistoihisi. Jos teillä menee hyvin niin ei sitä kansalaisuutta kannata sen enempää tuijotella.
Käytännön asioista en osaa sen enempää sanoa, mutta kannattaa myös miettiä mitä miesystäväsi tekisi Suomessa - mikä hän on ammatiltaan ja millaiset mahdollisuudet hänellä olisi työllistyä? Voisitteko harkita jotain kolmatta maata kun itse et halua muuttaa Libanoniin, jotain missä puhutaan kieltä jota kumpikin puhutte?
Itse olen tuntenut kaksi libanonilaista miestä. Toinen kristitty, toinen muslimi. Molemmat olivat siitä erilaisia verrattuina useisiin muun maalaisiin miehiin, että he eivät koskaan kysyneet yhtään rahaa tai antaneet minun maksaa mistään. He myös ostivat mielellään lahjoja. Tästä sain käsityksen, että libanonilaiset (ainakin ulkomailla asuvat..) ovat suhteellisen varakkaita. Libanonilaisen kanssa vierailin hänen ystäväperheensä luona, jolla oli todella upea luksusasunto. Tämä mies ei siis ollut mikään poikaystävä, vaan tutustuin häneen erään kaverini kautta ja itse asiassa hänellä oli jo tuleva vaimo valittuna. Hän ei ollut vielä nähnyt vaimosta muuta kuin valokuvan..! Se ei ilmeisesti häntä haitannut. Toisen libanonilaisen tunsin melko pintapuolisesti, hän oli nuori ja keskittyi lähinnä hauskanpitoon. Libanonissa on puolet väestöstä muslimeja ja puolet kristittyjä, naiset voivat pukeutua länsimaalaisesti (tietysti riippuen perheestä) ja muutenkin siellä on saatu paljon vaikutteita länsimaista. Tuntemani libanonilaiset olivat myös kielitaitoisia ja hyvin koulutettuja. Ranska että englanti sujuivat hyvin. Tiedän että nämä ovat vain yksityiskohtia tuntemistani libanonilaisista eikä niistä voi vetää mitään johtopäätöksiä koko väestöstä.. Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä. :)
En nyt haluaisi yleistää, mutta mulla ei mitään hyvää sanottavaa libanonilaisista.
Olin 5 vuotta libanonilaisen miehen kanssa, siitä 3 vuotta naimisissa.
Myönnän, että annoin hänen käyttää itseäni hyväksi. Ja se kaduttaa. 2 viikkoa kun hän sai pysyvän oleskeluluvan, niin mies halusi erota. Tuli täytenä yllätyksenä.
Nyt hän naimisissa omanmaalasen naisen kanssa.
Olen myös naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja lapsi tulossa.Kuulemani mukaan suurin osa libanonilaisista menee loppupeleissä naimisiin oman maalasen naisen kannsa. Ainakin kulttuurit menee yksiin.
Paljon paljon kiitoksia näistäkin tiedoista.Ja ihanaa että vastaukset olivat asiallisia ja että vastaajat ymmärsivät mitä tarkoitin. Kyllä näistä vähän oli jo apuakin. Äijäehdokkaani vain sattuu olemaan köyhimmäsytä päästä enkä minä ole aikeissa alkaa häntä täällä elättämään,olen muutenkin tarkka rahoistani. Hän toimii omassa maassaan pankkineuvojana,mutta en tiedä voisiko jatkaa samaa hommaa täällä,tuskinpa kun ei kieltä osaa. Hän itse on kuulemma valmis tekemään mitä töitä vaan. Putkimiehistä on ainakin kuulemma pulaa!?......jos sen koulun penkille sitten laittas...se vaan on hitonmoinen ongelma kun en tajua mistä hän saisi rahaa siihen asti kun pääsee työelämään kiinni.Pieni pääoma hänellä kyllä on kun tänne tulisi,mutta ei se pitkälle riitä.
jos on köyhän puoleinen, niin kannattaa nyt tutustua todella hyvin mieheen, että saat selville, onko kiinnostunut sinusta vain paremman toimeentulon takia!
varmastikkin...mutta kun siinä on sellainen pikku juttu että kuten jo sanoin en ala häntä elättämään ja hän tietää sitä odottaa.Mistä tuo saisi sitten sen korkeamman elintason? Jos tänne tulee ja joutuu ensin opiskelemaan tulevaa ammattia niin täällä hän niillä rahoilla käyhä vasta onkin!....en usko että on siitä nyt kysymys.Mutta kiitos kuitenkin!=)
että olet tehnyt selväksi, ettet elätä miestä..toivottavasti useammat naiset olisivat yhtä fiksuja kuin sinä, valitettavasti totuus on toinen :(
Juuri tulin kuukauden matkalta Beirutista, aviomiehen sukua tapaamasta. Minulla on ollut pääasiassa posittiivisia kokemuksia niin libanonilaisista kuin myös Libanonista maana. Mentiin naimisiin tuossa muutama kuukausi takaperin ja sitä ennen seurusteltu kaksi vuotta. Tapasin mieheni sattumalta bussipysäkillä, tarvitsi neuvoa aikataulujen kanssa ja luulin häntä italialaiseksi :D
Miehellä oli muutamia tuttuja samasta maasta tässä kaupungissa ja heti itsellenikin pisti silmään tämä heidän anteliasuus ja lahjojen antaminen. Suomalaisellehan se että toinen maksaa, tarkoittaa lainaamista tai heti maksamista takaisin ja huonoa omaa tuntoa. Libanonilaisessa kulttuurissa vieras on tärkeä ja hänestä pidetään mahdollisimman hyvää huolta. Koti käsitteenäkin siellä on erillainen kuin täällä, kun saman katon alla asuu melkein koko suku ja pienet sirkuttavat pikkulinnut päälle. Huomasin matkallani kuinka uteliaita ihmiset olivat, mutta myös hyvin hyvin ystävällisiä ja huomaavaisia. Beirut on vastakohtien paikka ja todellinen kaupunki ei näyttäydy jos on vaan downtownin alueella.
Mieheni on tällä hetkellä kotimaassaan, odottaa viisumia ja oleskeluluvan saamista. Lakitoimistosta sanottiin että ei varmaan saa vastausta tämän vuoden puolella.Minulla pitäisi olla kunnon vaki työpaikka( min 1500e/kk) ja meidän olisi täytynyt olla asua noin kaksi vuotta yhdessä. Haluaisin miehen jo turvallisuus syiden takia Suomeen pian.Toivomme parasta, tällä hetkellähän tilannne varsinkin pohjois Libanonissa esim Tripoli on varsin kireä.
Teille vaihtoehtoina voisi olla viisumilla Suomeen ja oleskelulupa vireille, naimisiin meno tai työluvalla Suomeen tulo. Karu totuushan on se että EU:n ulkopuolelta varsinkin Lähi-idän maista lupaa Suomeen, ei siis pakolaisena,on hankala saada.
Kiva kuulla, että täällä on vihdoin muitakin, joilla on libanonilainen puoliso! olen täällä silloin tällöin aina kysellyt kokemuksia ja käytäntöön liittyviä asioita, mutta melko hiljaista on ollut :) Itse olen pitänyt yhtä libanonilaisen miehen kanssa muutaman vuoden ja olen lomaillut useaan otteeseen Beirutissa ja rakastuin paikkaa ja ihmisin ensi silmäyksellä! Asumme tällä hetkellä kolmannessa maassa ja kaikki sujuu hyvin, olisi tosi kiva olla muutenkin yhteydessä ja kuulla kuinka maahantuloprosessi puolisollesi sujuu jne. Jossain vaihessa nuo oleskelulupa-asiat tulevat varmasti itsellekin tutuiksi :)
Itse seurustelin vähän aikaa ulkomailla asuessa yhden libanonilaisen diplomaating kanssa, tyyppi oli shiamuslimi, mutta silti söi sikaa ja joi kaljaa koska se kuuluu eurooppalaisiin tapoihin eli hän ei ollut mikään himouskovainen.
Meillä juttu kaatui siihen että minä taisin olla hänen elämässään ensimmäinen henkilö, joka sanoi ei hänelle ja täräytti suoria mielipiteitä asioista ja tähän hän ei oikein osannut suhtautua... Joten jonkun ajan kuluttua erosimme ihan hyvissä väleissä todeten että emme vain sovi toisillemme. Olin ensimmäinen ja varmaan myös viimeinen ei-arabi jonka kanssa hän seurusteli xD
Tämä on kyllä lähtökohdiltaan todella outo viesti.
Yhtäältä:
"Haluan vastauksia nyt VAIN niiltä henkilöiltä joilla on kokemuksia libanonilaisesta miehestä.Siis yksilönä.En missään nimessä tahdo yleistää heitä."
Ja sitten kuitenkin toisaalta:
"Haluaisin vain tietää jos jollakin on kertoa millaiset mahdollisuudet on elää skandinaavi nainen ja libanonilainen mies?"
Eli ei haluta yleistyksiä mutta kuitenkin halutaan. Eikä tällaisessa kyselyssä mitään mieltä olisikaan ellei aloittaja haluaisi yleistää. Jos jokainen on vain yksillö, niin mitä hyötyä toisten kokemuksista kyselemisestä voi olla? Varsin tyypillinen ristiriita tällä palstalla.