Ero ja yhteiset kummilapset

Ihan yksi lysti koko kummius-asia.

hoitaa "kummijuttuja" yksinkin. Olet sinä samalla tavalla kummi, vaikka eroatkin. Miksi se pitäisi tehdä yhdessä exän kanssa??
Tietysti, jos tämä exäsi on samaa mieltä, että hoidatte yhdessä kummi asiat, niin mikäs siinä sitten.

Hankalampi juttu sitten ylipäätään, jos tämä kummilapsesi äiti ei hyväksy eroanne. Sitten varmaan vaikeampi nähdä kummilasta, oletpa sitten yksin tai yhdessä exäsi kanssa näitä kummivelvollisuuksia hoitamassa....

Mutta tärkeää nyt olisi, että pystyisit puhumaan tämän lapsen äidin kanssa asioista. Jos välinne pysyvät hyvinä, niin varmasti myös saat tavata lasta jne. Kyllä tämän äidin pitäisi ymmärtää, että et ole tuomittu olemaan miehesi kanssa loppuikääsi, vain sen takia koska teillä sattuu olemaan yhteinen kummilapsi! eroja sattuu, ja ne pitäisi koettaa lähipiirinkin hyväksyä.
Ja se on tietysti ihan sinun oma juttusi sitten, millaisen suhteen kummilapseesi luot.
Noin pienelle ei nyt vielä mitään erojuttuja voi puhua:D, hän ei edes tule muistamaankaan, että olit joskus exäsi kanssa yhdessä.

Mutta se että tapaatko lastasi exäsi kanssa yhdessä, riippuu ihan siitä mitä exäsi siitä on mieltä. Näin minun mielestä.

Rakastin kummipoikaani jo ennen kuin hän syntyi. Erosin kuitenkin kummisedästä lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. Kummipojan vanhemmat olivat exän lapsuudenystäviä, minä pääsin kummitädiksi hänen siivellään.

Jonkin aikaa meni ihan hyvin, kumpikin tapasi poikaa kun itselle sopi. Sitten tuli pojalle pikkuveli ja tämän kastejuhla. Kuinka ollakaan, vanhemmat ilmoittivat, että kummisetä on ilmaissut heille vakaan kantansa. Hänelle olisi liian vaikeaa olla samassa tilaisuudessa minun ja nykyisen mieheni kanssa. Keskustelin asiasta exän kanssa, eikä hän kyennyt muuttamaan mieltään. Mieheni sanoi, että hän voi hyvin jäädä juhlista pois, ex kun kyllä sietäisi minun näkemiseni. Totesin kuitenkin, että en halua mennä yksin, uutta vauvaakin kun olimme luonnollisesti käyneet katsomassa yhdessä ja kummipojankin silmissä olemme perhe, minä ja mieheni.

Siitä alkoivat "hankalat tilanteet" ja jotenkin on ajauduttu siihen, että en ole tavannut kummipoikaa lähes vuoteen, vaikka asumme suhteellisen lähekkäin. Tästä saa tietysti pitkälti syyttää itseään, ja minunhan tilanne pitäisi korjata, mutta toistaiseksi en ole saanut sitä tehtyä.

mieheni kans erottu ja omien lasten lisäksi meillä on 7 kummilasta,ja näin hoituu tällä hetkellä se puoli,että minä huolehdin kummien lahjat ja tapaamiset omasta puolestani.Mieheni ei pidä niihin mitää yhteyttä erikseen,mutta annan hänen hoitaa asiansa kuinka tykkää.

Teistä voi kumpikin ostaa omat lahjat ja pitää yhteyttä ite kun siltä tuntuu,ei siihen toista tarvita.Eikä ole kummivanhempien asia erootteko e vai ei.Se on jokaisen oma asia ja luulis kummivanhempien pitävän yhteyttä teihin molempiin,jos tekin pidätte...

Siis oikeesti... Eihän se kelleen kuulu ootteko yhdessä vai ette,,,, ''tunnen pettäneni heidät'' Hei kamoon... Mä ainakin olen lapsilleni valinnut kummit yksittäisinä ihmisinä, en pariskuntina vaikka sitä olisikin, mulle on yks hailee ovatko yhdesää vai ei... pääasia että ovat onnellisia... jos te esim. riitelette ettekä tule toimeen, niin senkö asian haluat välittää kummilapsellesi???????
Jokainen mun mielestä tekee kummina kuinka itse haluaa... et ole miellyttämässä ketään, vaan olet just semmonen kummi kun haluat....
Maailma muuttu,,,, ihmiset muuttuu,,,
mä ''sain'' ekan kummilapseni kun olin 17, ja sen jälkee ihmiset muuttu niin, ettei enää olla niin läheisiä kummilapseni vanhempien kanssa. Tullaan toimeen ja juttua riittää kun nähään, mutta se onkin harvinaista... pari kertaa vuodessa... Eksä on kanssa tän lapsen kummi ja varmasti unohtanut koko lapsen olemassa olon, en tiedä, mutta eipä mua häiritsis vaikka oliskin samoilla synttäreillä tai jotain...

Mut oikeesti, ei millään pahalla mutta tosta sun kirjotuksesta tuli tosiaan tollanen täh olo, että minkä ikänen oikeesti olet....???

Mulla tosiaan on kolme kummilasta ja jokaiseen mulla on oma suhde ja erilainen sellanen. Tän ekan kanssa nähdään just syndeillä ja joulunalla. keskimmäinen on mun siskon muksu joten totta kai pitää enemmän yhteyttä. Vimppo on mun parhaan ystäväni muksu ja mulle tärkee ihana pikkunen mussukka.... En mä tykkää mun kummilapsista miellyttääkseni niiden vanhempia, enkä mä tee siitä kummiutta niinkun ne haluaa, vaan just sellasen kun itse haluan kummilapsen ja mun suhteen olevan. ei siihen pitäs vaikuttaa eksät eikä ketkään muutkaan....

Sori, sekavaa tekstiä, mutta en osaa oikein pukea ajatuksiani täysin sanoiksi.. senverran outoa ajatusta tossa sun tekstissä...

Jos oot puheväleissä kummilapsesi äitiin, sovi aika koska menet katsomaan lasta, se on toisen osapuolen murhe koska hän lasta tapaa, vai haluaako tavata lainkaan?? Kummiutta ei voi irtisanoa, tärkeintä on että lapsi luottaa sinuun ja voitte sitten, kun lapsi on vanhempi sopia yhdessä tekemisenne. Minulla on kokemusta nyt keväällä kun ex:n kummityttö täytti vuosia, ei tullut synttäreille, ilmoitti kyllä menevänsä sitten myöhemmin. Sen verran kerron miksi ei ilmaantunut: Hän seurustelee oman tyttärensä kummitädin kanssa!!! Totta!En ole koskaan tavannut tuota kummitätiä, mutta kovasti olen loukkaantunut, kun seurustelin sentään 10v.ja vasta eromme jälkeen sain tuonkin tiedon. Ex:n tytär oli kuitenkin 2v. kun tapasimme. Muut kummit kyllä tunsin ja kävimme kylässä. Miksi ei kertonut, että on vielä yxi kummitäti tyttärellänsä? (exä oli viikonloppuisä) Se vasta katkeralta tuntuukin. Niin yleensa sukujuhliin ei exät tule, varsinkin jos on kontolla jotain hämärää!! Luulisin teillä olevan
helpompi tilanne, kun ei ole kumpikaan haksahtanut kummilapsensa vanhempaan!!