Moi.. Oon lähdössä au pairiksi ja pelottaa, että saanko ollenkaan kavereita. Olis kiva jos olis joku jonka kanssa viettää vapaa-aikaa, kierrellä nähtävyyksiä jne. Baariinkaan ei oikein viitsi yksin mennä. Mistä olette löytäneet kavereita? Kielikurssille en ole menossa, koska ei ole mahdollista.
Mistä kavereita
Pian lähdössä
102246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kavereita saa ns."au pair kahviloista" jos kaupungissä järjestetään sellaisia, kieli kursseilta sain pari ystävää ja tietysti suomalaisia on ripoteltuna aina ulkomaille.. itselläni on ainaki se ongelma että tunnen eniten vain suomalaisia eli puhun suomea todella paljon. AU pairtyö ei ole kyllä paras tapa oppia kielltä, täytyy myöntää
menin yksityisesti puoliksi suomalaiseen perheeseenki, jossa tuli puhuttua suomea myös lastenkin kanssa..eli kielipää pääsi tuskin ollenkaan kehittymään :(
Itse olen harkinnut kanssa menemistä suomalaiseen / puoliksi suomalaiseen perheeseen auppariksi ihan sen takia, että kielitaidossani ei ole kehumista. Vuodesta tulisi varmasti todella pitkä, jos en voisi keskustella kenenkään kanssa kunnolla. En opi kieltä korva kuulolta, kuten jotkut, joten kielitaitoni ei todellakaan kehittyisi nopeasti.
En edes lähde kielitaidon kartuttamisen takia ulkomaille, vaan kokemuksen vuoksi nähdäkseni ja kokeakseni uusia asioita. En usko, että muutkaan lähtevät auppariksi vain kartuttaakseen kielitaitoaan.
Hei. Mihin päin olet ajatellut lähteä. Tosiaankin au pair kahviloista sun muista tapaamisista, joita järjestää löytää kavereita. Netistä on myös helppo kysellä ennen lähtöään josko joku muukin olisi tulossa sinne lähistölle. Au pairina on suhteellisen helppo tutustua uusiin ihmsisiin (lähinnä aupaireihin), sillä niin monella on myöskin suuri halu saada ystäviä uudesta maasta.
Mielestäni kannattaa olla rohkea ja mennä perheeseen, jonka kanssa tulee puhuttua varmastikin sitä vierasta kieltä. Hyvin suuri osa puhuu myös sujuvaa englantia, joten kyllä löytyy aina keino, jolla asiat saadaan puhuttua. Ja toki perhe ymmärtää ja auttaa kielen kanssa. Eikä paperille piirtäminenkään ole paha vaihtoehto ;)
Täytyy tosiaan miettiä tota vieraskieliseen perheeseen muuttamista. En tosiaan osaa englantia kovin hyvin, joten pelkään, että vuodesta tulee pitkä ja yksinäinen. Muiden auppareiden kanssa toki puhuisin enkkua, mutta jos kotonakin puhe tökki, enkä oikein ymmärrä edes lapsia, tulee varmasti ongelmia ja koti-ikävä.
Onko teillä muilla ollut samoja pelkoja ennen aupparivuottanne? Kuinka olette selvinneet?
No mulla tais enkku olla 5 tai 6 ja tulin täysin englannin kieliseen perheeseen.. Hyvin täällä on ymmärtänyt! Kyllä sitä yllättävän paljon ymmärtää ja tajuaa, vaikka olisikin huono kielitaito!
Olen kyllä tyytyväinen tähän, että perheeni on pelkästään englanninkielinen.
Koti-ikävää ei ole vielä tullut ja olen ollu yli kuukauden täällä :)
mennä sellaseen perheeseen josta toinen vanhempi olis suomalainen ihan sen takia että varmasti pärjään koska ujous veis varmaa voiton muuten ja olisin liian hiljanen. :D
Oon kanssa aatellu mennä ainakin puoliks suomalaiseen perheeseen, sillä enkkua on yllättävn vaikee puhua, jos on epävarma kielitaidostaan. Toki siinä jää osa jutuista kokematta, sillä suomalainen perhe elelee varmaan maassa kuin maassa suht samalla tavalla, eli ei pääse ihan mukaan paikalliseen elämään. Mutta ainakin paikallista kulttuuria näkee talon ulkopuolella.
Mitä mieltä olette? Olenko ihan hakoteillä?
ulkomailla (euroopassa) aupparina ja mäkin olin aluks tosi huolissani siitä, että saanko kavereita, kun muuten voisi tulla yksinäistä ja tylsää, enkä oo ikinä ollu mikään hyvä tutustumaan uusiin ihmisiinkään. No, laitoin nettiin näille sivuille ilmotuksen ja kyselin onko lähistöllä muita suomalaisii auppareita, ja niitähän löytyi useampiakin! Sitten aluks juttelin mesessä niiden kanssa, ja sitten tavattiin, ja nyt ollaan kavereita ja jutellaan vieläkin, vaikka aupparivuosi onkin jo ohi. Ja halusin nimenomaan suomalisia auppareita löytää, että niiden kanssa pääsee oikeasti juttelemaan asioista, eikä koko ajan joutuis pähkäilemään miten mitkäkin asiat sanotaan englanniks.
Ja kun menee ulkomaille au pairiks, niin uskon että sillon on paljon helpompaa ystävystyä muihin au paireihin, koska molemmilla on sama "elämäntilanne", siis että molemmat on tulleet siihen samaan maahan au paireiksi kotoaan, eikä tunne sieltä ketään ja kaikki on ihan vierasta ja molemmat kaipaa kaveria, niin mielellään sitä tutustuu muihin samassa tilanteessa oleviin suomalaisiin.
Kun taas jos menee suomeen au pairiks(niinku mä menin ku lähin ulkomailta), nii oli tosi vaikee löytää ketään kaveriks muutamaks kuukaudeks, ku tottakai siellä kaikilla on paljon kavereita koulusta ja muualta, nii ei sitä välttämättä oo ees enää kiinnostusta tavata uusia ihmisiä. Et jos mäkin kuulisin mun kotikaupungissa että sinne on tulossa joku tavallinen suomalainen auppariksi tai on muuttamassa sinne, nii eihän se mua mitenkään kiinnostais.
Ja ku en mä nyt sentään viitti alkaa jokasen vastaantulijankaan kanssa alkaa juttelee, nii sillonhan se ystävystyminen on vähän vaikeeta, jos on suomen sisällä..
Ja mulla oli muuten puoliks suomalainen perhe siel ulkomailla, ku halusin ehdottomasti, että ainakin toinen puhuu suomea, muuten olis tosi vaikeeta, jos tulis jotain konflikteja tai muuta, ja ku muutenkin aluks jännitti niin paljon jutella niiden vanhempien kanssa ja muuta, nii sitte jos olis vielä joutunu englanniks sönkkää kaiken..! Ja ku kuitenkin menee ulkomaille, nii joutuuhan siellä muutenkin sitä englantia käyttämään ihan joka paikassa kaupungillakin, kun vaikka käy kaupassa, syömässä, junassa, kysyy tietä jonnekkin,..
Mutta ulkomailla au pairina olo oli kyllä joka tapauksessa mahtava kokemus, sai kokea niin paljon uutta, tavata paljon uusia ihmisiä, itsenäistyin, ja kasvoin paljon ihmisenä, suosittelen!
No kyllä sitä on yllättävän helppo puhua vaikka olis epävarma kielitaidostaan.. Kokemusta on!