Olen suhteessa joka piti olla toimiva ja alettiin rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Nyt on alkanut ilmetä et avokkini puhuu silloin tällöin es. "joku saa minusta vielä hyvän miehen", "tuota iskurepliikkiä on käytettävä vielä joskus" jne. se satuttaa ja mietityttää. Seksikään ei enää luista. Kaipaan muutakin kuin klo. 23.30 seksiä. Ukkoni ei myöskään suostunut siistimään alakarvoitustaan et olis mulle mieluumpaa. Vi****** koska jos teen aloitteen "villistä seksistä" hän on kuin hoomoilanen ja jättää minut ihan yksin asian kanssa. Epäeroottinen en ole, siitä olen varma ja tiedän myös mitä on hyvä seksielämä. En tajua mitä neuvoksi. Kaiken tämän lisäksi ukkoni valittaa ettei saa seksiä joka päivä. Tämä koko touhu saa minun sydämeni surulliseksi koska avokkini ei pysty puhumaan tällaisista asioista. Lisäksi exäni olisi halukas ottamaan minut jos suostuisin. Epätoivoista?
surua seksistä
parisuhteessa,,
71944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Seuraavan kerran kun sanoo että joku saa hänestä vielä hyvän miehen, niin sanot perään siihen että exäsi saa sinusta hyvän naisen kohtapuoliin... Ja edes iskurepliikkiäkään ei tarvita, joten kehoitat häntä hioskelemaan valmiiksi omiaan... Minä en ainakaan jaksaisi kuunnella tuollaisia kommentoimatta ja etenkään jos seksikin on vielä päin mäntyä tai halut ja toiveet ei kohtaa... Onko hänessä mitään mistä pidät???
Parisuhteessa minäkin, en ole syyllistynyt vastaaviin töksäyttelyihin, mutta olen kyllä vihjaillut siitä, että seksielämä on vuosi vuodelta hiljentynyt. Olen alkanut miettiä, onko oikein että minun pitää riutua vuodesta toiseen puutteessa. Seksi, jos sitä sattuu olemaan max. 1krt/kk, jopa harvemmin on kuitenkin nautinnollista molemmille, vaikka siihen päädytäänkin vasta oman, kovan painostukseni tuloksena. Vastapuoli ei osoita kiinnostusta asiaan, eikä tee aloitetta. Masentaa kun libidot on meillä huomattavan eritasoisia. Rakasteluehdotukset tulevat usein torjutuksi, syistä jotka sinänsä ovat hyväksyttäviä (väsyttävä arki 3 lapsen kanssa) ym.,mutta itse koen niin, että arkikin sujuu paremmin kun seksi luistaa.Jatkuvasti torjutuksi tuleminen masentaa pitkän päälle ja tilanteen tullessa kohdalle alentaa lähtökynnystä suhteen ulkopuoliseen seksiin. Lisäksi: Kun olen ottanut puheeksi tyytymättömyyteni seksielämään, niin kumppanini purskahtaa herkästi itkuun tai mykistyy täysin. Näitä mykkäkouluja meillä on käyty kyllästymiseen asti. Seksiterapeutilleko tässä pitäisi mennä, vai olisiko jostain luontaistuotteesta apua vaimon halukkuuden lisäämiseksi.?
Oletko itse miten aktiivinen auttamaan vaimoasi 3 lapsen kanssa vai hoitaako vaimosi koko sirkuksen ruokatarjoiluneen päivineen? Ei ihme, jos sellaisessa tilanteessa ei enää jaksa innostua. Itsekäs ei parisuhteessa saa olla, etenkään jos perheessä on väkeä viiden ihmisen verran.
Kokeile huomioida ja kehua pikkuisen vaimoasi, jos vaikka ne fiilikset siitä nousisi plussan puolelle? Ei sitä heti vieraisiin kannata mennä!
Tänään on jo mieli keveämpi, mutta luulenpa että olemme uuden noidankehän alkupäässä. Osallistun kyllä kaikkiin kotitöihin ruoanlaitto mukaanlukien. Siivous on meillä osin ulkoistettu taakan keventämiseksi. Vaimo ottaa ehkä liikaakin stressiä arjen pyörittämisestä, joskus voisi ottaa kevyemmin ja käyttää hetken vaikka parisuhteen hoitoon.Puhut asiaa huomioimisesta, sen tulisikin olla molemminpuolista. Otan vinkistä vaarin, ja yritän aktivoitua tällä saralla.
Et itsekään taida oikein uskaltaa ja osata puhua näistä asioista? Kannattaa edes vähäsen vaatia niitä oikeuksiasi. Äläkä nyt hyvä ihminen minkään exän kanssa ala uudestaan seurustelemaan. Sillekin oli syynsä miksi päädyitte eroon. Heivaa kummatkin tyypit pois sun elämstä ja aloita puhtaalta pöydältä. Se on parasta tässä tapauksessa.
Ymmärrän täysin miksi olet niin surullinen. Omasta kokemuksesta tiedän, että nuo merkit ovat lopun alkua. Sinulla on kuitenkin se etu, että ehkä ei vielä ole liian myöhäistä, koska olet kirjoittanut tänne, voit saada neuvoja ja ehdit vielä ehkä korjaamaan tilanteen. Ehkä.
Minäkin luulin rakentavani yhteistä tulevaisuutta, nyt rakennan edelleen yhteistä tulevaisuutta tietämättä vielä että kenen kanssa.
Itse en tajunnut, halunnut tajuta, tai olin liian väsynyt tajuamaan hätämerkkejä. On tiettyjä merkkejä mistä pitäisi heti ymmärtää missä mennään. Viimeisen puolen vuoden aikana ne merkit olivat ihan liian selviä, ja nyt kun katson taaksepäin tuntuu oudolta etten itse tajunnut. Siinä tilanteessa olisi yksinkertaisesti pitänyt ottaa tauko ihan kaikesta ja pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluan.
Näitä hätämerkkejä on se kun seurustelukaveri (mies tai nainen) alkaa puhumaan muista. Meillä oli sitä, että yhtäkkiä alkoi turhan moni mies olemaan "hyvän näköinen" tai "tosi hyvän näköinen". "Olisinpa nuori, lähtisin sinne ja tänne koska siellä on niin ihania miehiä." Selviä ajatuksia muiden miesten kokeilemisesta. Kyllä minua satutti kun tajusin tyttöystäväni haaveilevan miehistä jotka ovat jotain aivan muuta kuin mitä itse voin koskaan olla. En voi muuttua pitkäksi ja tummaksi latinorakastajaksi, koska olen keskimittainen suomalainen miekkonen. Kaikesta ihan selvästi huomasi, että tyttöystäväni haaveili muista miehistä. Mielestäni muista ei haaveilla silloin kun on oma rakas.
Ongelmat näkyivät tietenkin myös seksipuolella. Olisin haaveillut joistain aika pienistä asioista, mutta sain haaveilla yksin niistä. Tyttöystävääni ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että samaa virhettä en tee enää koskaan. Aion vastaisuudessa pitää huolen siitä, että tuleva tyttöystäväni saa kaiken mitä haluaa. Tai ainakin aion tehdä parhaani jotta hän saisi. Vastavuoroisesti aion kyllä sanoa ihan suoraan mitä haluaisin, jotta itse olisin onnellinen. Jälkikäteen tosiaan ihmetyttää, että miksi ei yhdessä todella nähty vaivaa sen eteen, että parisuhteessa molemmat olisivat enemmän kuin onnellisia omaan seksielämäänsä.
Mitä eksääsi tulisi, unohda se. Te olette jo kerran eronneet, ja sille on joku syy. Vanha suola janottaa, mutta se harvoin on aitoa rakkautta, ainakaan jos molemmilla on ollut välissä muita juttuja. Enemmän se on sitä haikailua helppojen vaihtoehtojen perään. Eksä olisi aina helppo, mutta sile tielle ei kannata lähteä. Se ei johda mihinkään. Sinun vaihtoehtosi ovat mielestäni siinä että nykyisesi kanssa puhutte asioista niiden oikeilla nimillä, ja teette yhdessä työtä asioiden korjaamiseksi. Tai sitten eroatte ja etsitte onnea muualta.
Omasta elämästäni, tosin ei kaikkia noita ja ei lausahtele tollasia, mutta olen täällä kotona nykyään, kuin ilmaa hänelle ja kaikki halaukset ja vihjaisut loppuvat siihen kun lapsi nukahtaa!
Pitäiskö hankkia rakastaja, mäkään en ole mikään epäeroottinen ja aina on seuraa ollut saatavilla. En vaan ole mikään pettäjätyyppi, mutta kohta rupeen katteleen kokonaan äijää vaihtoon... Vituttaa olla seinävaatteena kotosalla lerpun kanssa:)