Olen monet kerrat miettinyt, miksi naisia, joilla on lapsia, karsastetaan kuin tautista? Olen törmännyt tähän muun muassa työnhakutilanteessa. Monesti mies on saanut paikan, johon olisin ollut minä pätevämpi, mutta kun minulla on se lapsi…
Nyt olen onnellinen, että olen saanut työskennellä koulutustani vastaavassa paikassa, johon minut palkkasi MIES!
Mutta olen törmännyt taas lapsi-ongelmaan henkilökohtaisen elämänsaran puolella. Olen eronnut pitkäaikaisesta liitostani yli vuosi sitten ja minulla on 6-vuotias tytär. Olisin valmis aloittamaan uuden parisuhteen nyt kun henkiset haavat ovat parantuneet, mutta se, että olen äiti, on todella hankalaa monelle miehelle.
Olen tavannut muutaman fiksun henkilön ja meillä synkkasi todella hyvin, kunnes tuli esille asia, että olenkin jo äiti. Miksi se tappaa miehen mielenkiinnon? Ymmärrän toki, että moni varmasti pelkää, että lapsi vie aikaa ja huomiota (joka on totta), mutta onko se todellakin niin paha asia? En hae isää lapselleni, sillä hänellä on jo isä, vaan kumppania itselleni. Minulla ja ex-miehelläni on yhteishuoltajuus, joten minulla olisi parisuhteelle lapsetonta aikaa 2 viikkoa kuukaudessa. Onko se liian vähän vai mistä on kyse? Ja nyt on nimenomaan kyse äitiydestä, sillä moni pitää luonteestani ja ulkonäöstäni, mutta mielenkiinto kuolee äitiyteeni. Haluaisin tietää, miksi se on niin paha asia? Minun mielestäni miehessä, jolla on lapsia edellisestä suhteesta, ei ole mitään sen kammoksuttavampaa kuin lapsettomassa miehessäkään, päinvastoin. Olen onnellinen tyttärestäni ja ylpeä itsestäni, että olen saanut elämääni niin hienon ihmisen! Kyllä nainen silti kaipaa rinnalleen puolisoakin :(
Nyt olen onnellinen, että olen saanut työskennellä koulutustani vastaavassa paikassa, johon minut palkkasi MIES!
Mutta olen törmännyt taas lapsi-ongelmaan henkilökohtaisen elämänsaran puolella. Olen eronnut pitkäaikaisesta liitostani yli vuosi sitten ja minulla on 6-vuotias tytär. Olisin valmis aloittamaan uuden parisuhteen nyt kun henkiset haavat ovat parantuneet, mutta se, että olen äiti, on todella hankalaa monelle miehelle.
Olen tavannut muutaman fiksun henkilön ja meillä synkkasi todella hyvin, kunnes tuli esille asia, että olenkin jo äiti. Miksi se tappaa miehen mielenkiinnon? Ymmärrän toki, että moni varmasti pelkää, että lapsi vie aikaa ja huomiota (joka on totta), mutta onko se todellakin niin paha asia? En hae isää lapselleni, sillä hänellä on jo isä, vaan kumppania itselleni. Minulla ja ex-miehelläni on yhteishuoltajuus, joten minulla olisi parisuhteelle lapsetonta aikaa 2 viikkoa kuukaudessa. Onko se liian vähän vai mistä on kyse? Ja nyt on nimenomaan kyse äitiydestä, sillä moni pitää luonteestani ja ulkonäöstäni, mutta mielenkiinto kuolee äitiyteeni. Haluaisin tietää, miksi se on niin paha asia? Minun mielestäni miehessä, jolla on lapsia edellisestä suhteesta, ei ole mitään sen kammoksuttavampaa kuin lapsettomassa miehessäkään, päinvastoin. Olen onnellinen tyttärestäni ja ylpeä itsestäni, että olen saanut elämääni niin hienon ihmisen! Kyllä nainen silti kaipaa rinnalleen puolisoakin :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
ennenkuin olet kertonut olevasi äiti?
kirjoitit että teillä on synkannyt hyvin ennenkuin olet kertonut sen. puhutko nyt muutamasta tunnista vai muutamista tapaamisista?
ainakin minä olen heti aina kertonut olevani äiti. siis ihan ensi alusta asti siksi että lapseni ovat aina olleet tärkeimpiä minulle.
jos kertomisen jättää vaikka toiseenkin tapaamiseen niin vaikuttaisi siltä että haluaa salata asian.
en muista että kukaan tähän asti ei olisi halunnut minua tavata uudelleen siksi että minulla on lapsia.
Olen kertonut äitiydestäni heti ensitapaamisella, sillä se on osa minua. En mitenkään hehkuta tai ylimainosta sitä. Kuitenkin huomaan seuralaisesta, että se tappaa mielenkiinnon :( Ja on pari sanonut suoraan, että lapsi on heille este.
Missä näitä kunnon miehiä tapaa? Nämä ketä itse olen tavannut, ovat löytyneet esim. harrastusten tai työn kautta, joten ihmettelen suuresti, missä ne oikeat henkilöt ovat? Baareihin en halua lähteä roikkumaan.
Eipä ole monia kokemuksia, mutta ne jotka on eivät todellakaan ole loppuneet lapsiin. Ehkä alle 30 v. voisi vaikuttaa, mutta lähempänä 40 v. jokainen mies kaiketi ymmärtää, että tavata lapseton nainen on aika harvinaista.
Omalla kohdalla olen, ja olen ollut eron jälkeen ensin äiti.
Olen kokenut että, en halua järisyttää lasteni maailmaa (sen ero lisäksi), tuomalla perheeseen uutta ihmistä.
Minun aikani on sitten joskus- ja voi olla, että tulen olemaan loppuelämäni ilman parisuhdetta. Se on sen eron varjopuoli.
Toisaalta jos, ihminen on liikaa taas ainostaan ja vain ihastunut lapsistaan, heidän erinomaisuudestaan, se tappaa kumppanin mielenkiinnon parisuhteeseen tehokkaasti.
Työnantajan suhtautumin äiteyteen nyt vain on pelkoa siitä, kuin paljon tulee mahdollisia poissaoloja. Kun jostain syystä äiti on mielikuvissa se ykköshuoltaja.
Itse olen yhden lapsen äiti ja elän avoliitossa lapseni isän kanssa. Ajattelen esiaa siltä kannalta, että olisin itse sinkku ja lapseton. Mielummin ottaisin miehen, jolla ei ole lapsia, koska olen nuori ja minulla on valinnanvaraa. Minkä ikäinen itse olet? Uskon että ikä vaikuttaa paljon asiaan. Elle 30-vuotiailla on mahdollisuus vielä valita.
Toki nyt kelpaisi mies, jolla on lapsia (jos siis olisin sinkku), koska itsellänikin on. Muuten tilanne olisi toinen... :)
koskemattoman naisen itselleen. Nainen, jolla on jo ollut mies ja on lapsia, on kaikkein alinta kastia vaimoehdokkaana, varsinkin kun nykyään tällaiset naiset eivät yleensä ole leskiä eivätkä edes avioliitosta eronneita, vaan au-äitejä, jotka ovat olleet avosuhteessa.
Vanhat asenteet elävät sitkeästi. Miehet haluavat ehtaa, koska tässä on kysymys biologisesta asiasta. Voit saada omaksesi vain eronneen miehen, jolla on paljon ongelmia, ja jo lauma omia lapsia. Parempi varmaan pysyä sinkkuna.
Et ole tosissasi. Herää !!
Taidat olla nuori poikanen vielä, kun tuommosia kirjoittelet ( 20 ? )
Itse löysin ihanan miehen, vaikka mulla on kaksi lasta ( poikia molemmat ). Miehellä itsellään ei ole lapsia, silti tykkää peuhata poikien kanssa. Pitää jo ominaan =).
Ei kyllä ole aikaisemminkaan ollu lapset esteenä suhteen alottamiselle.
Riippuu varmaan siitä, kuinka "aikuinen" mies on henkisesti.
Miehet arvioivat naisia kokonaisuutena. Mikäli naisella on jo lapsia, muiden ominaisuuksien pitää olla parempia.
Toisaalta jos nainen on nuori ja nätti, niin muita ominaisuuksia ei juuri tule katsottua.
Sun ei tarvitse kuin vilkaista tuota "Uusperheet" -palstaa, niin huomaat, miksei miehet (tai naiset, minusta ongelmat yleisempiä toiste päin) eivät halua ryhtyä suhteeseen, jossa "perhe on perustettu jo kerran".
Toisekseen sun on huomattavasti helpompi hyväksyä mies, jolla on lapsi(a) entisestä suhteestaan, koska olet ITSE samassa tilanteessa. Lapsettomalle aikuiselle tilanne on ihan eri.
Ihmeellistä kohtelua olet saanut osaksesi!
Itselläni on ollut niin hyvä tilanne,että vientiä olisi riittänyt vaikka kuinka paljon,mutta en itse ollut valmis seurustelemaan.
Ja kun olin niin tapasin nykyisen mieheni,olemme jo muutaman vuoden asunut yhdessä ja ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa.Mutta en kertaakaan törmännyyt asenteeseen,että lapsi olisi ollut este parisuhteelle.
Tämä myös töissä.Töitä on riittänyt,eikä kukaan työnantajista ole maininnut sanallakaan että heitä haittaisi lapseni.
Ehkä minulla on vain käynyt hyvä tuuri.
Voimia sinulle,toivottavasti löydät arvoisesi miehen rinnallesi.
päässeen naimisiin tuon "miehesi" kanssa, joten perheen perustaminen on teillä vasta puolitiessä. Menkääs nyt kipin kapain naimisiin, kun on lapsikin tulossa.
Kyllähän miehet usein tekevät lapsia sinne ja tänne ja ovat näissä epävirallisissa "parisuhteissa", mutta vasta avioliitossa on kysymys pysyväksi tarkoitetusta sitoutumisesta.
niin... yh:lle paras toinen yh. Tietää mitä on joutunu kokeen yms.. =)