Olemme eroamassa, papereita ei ole jätetty. Kaikki nämä ositukset ym. tuntuvat ihan heprealta. Mikä ero on yksinhuoltajuudessa ja yhteishuoltajuudessa jos niissä molemmissa sovitaan tapaamisoikeudet?
ykinhuoltajuus vs yhteishuoltajuus
näin tässä kävi
244548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
no niin. Yksinhuoltaja saa laittaa yksin nimen kaikkiin virallisiin papereihin. Voi päättää usein asuinpaikan yms. Yhteishuoltajuudessa molempien hyväksyntä esim. lasten koulujutuissa, passit yms. Jos homma toimii niin yhteishuoltajuus on ihan ok.
Yksi neuvo, hoitakaa lasten tapaamisoikeudet fiksusti lapsia ajatellen ja kirjatkaa silti kaikki tarkasti ylös, niin ei tule meiltä väärää
t: ero menossa ja sopu puuttuu
Yhteishuoltajuudessa lapsen asiat kuuluvat molemmille vanhemmille, esim koulusta pitää toimittaa tiedotelaput yms molemmille vanhemmille tarvittaessa, passiin tarvitaan molempien suostumus, lapsen ulkomaanmatkoihin tarvitaan molempien suostumus jne.
Kannattaa tosiaan kirjata kaikki ylös paperille, ihan huoltajuussopimukseen asti. Ja huoltajuussopimushan kannattaa ehdottomasti vahvistaa lastenvalvojalla, vaikka nyt tuntuu välit olevan erosta huolimatta kunnossa. Vain vahvistettu sopimus aiheuttaa viranomaisissa intoa tehdä jotain, esim jos etävanhempi ei ole innokas elatusmaksujen maksaja tai tapaamisten kanssa tulee hankaluuksia.
Laitetaanko huoltajuussopimukseen muuta kuin tapaamisia koskevat asiat? Ilmeisesti elatussopimus tehdään erikseen? Tehdäänkö sekin lastenvalvojan luona?
Lapsen ulkomaanmatkoihin tarvitaan molempien suostumus.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Jos lapsella on voimassaoleva passi, niin käännytetäänkö rajalla takaisin, ellei ole "lupalappua" toiselta vanhemmalta?
Molemmista tehdään omat sopimuksensa. Lastenvalvojan vahvistamina niillä on jotain virkaakin, jos tosiaan tapaamisten kanssa tulee ropleemaa tai elatusmaksuissa on "hitauttaa".
Luulen että systeemi toimii niin, että jos toinen on luvatta viemässä lasta maasta, niin toinen vanhemmista kilauttaa poliisille ja rajoilla aletaan sitten kyttäämään tarkemmin.
Mutta en tämän tarkemmin tiedä käytännön toteutuksesta, ja luulo on tämäkin tietoni. Yhtäkaikki noin se asia virallisesti on.
et voi estää ulkomaanmatkaa.
Toisaalta jos lapsella ei ole passia, ei hän sitä saa ilman toisen yhteishuoltovanhemman lupaa.
Mistähän olet keksinyt että yhteishuoltajuudessa toinen vanhemmista voi estää lomatkat jotka suuntautuvat ulkomaille?
No, ei voi.
Tosin, lapsen pasiin saamiseen tarvitaan kummankin huoltajan allekirjoitus... mutta jos passi on, voi aivan vapaasti matkustaa.
Eri asia on sitten ulkomaille muuttaminen. Kotimaasssa lähihuoltajana muuttamista ei ole rajoitettu yhteishuoltajuudessa.
Mistähän minä olen saanut päähäni tuon, että lapsi ei voi matkustaa maan rajojen ulkopuolelle ilman kaikkien huoltajien suostumusta. Passiasia lukee selvästi Passilaissa... mutta johonkinhan perustuu ne toimet, kun ulkomaalainen isä/äiti yrittää viedä kotimaahansa lasta ja lapsi sitten viranomaisten toimesta palautetaan. Lieko sitten eri pykälistä kysymys, kun toinen huoltajista ei olekkaan suomalainen?
Kotimaassa muuttaminen on yllättäen lähivanhemmalle "sallittu" vaikka muuten lapsen asioista yhteishuoltajuudessa pitäisi päättää yhdessä. Mutta toki sitten tapaamissopimus voi asettaa rajoituksia muuttamisille: sovituista tapaamisista pitää pitää kiinni, niin lähi- kuin etävanhemmankin.
Lapsikaappausta jos mietit... niin kuule siihen rikokseen ei välttämättä tarvita edes passia, passilaista tai suostumuksista puhumattakaan.
Useinhan tapahtuu niin, ettei sovitulta matkalta etävanhemman sukulaisiin (tai lähivanhemman) ei palata => rikotaan tapaamissopimusta, ryhdytään toimiin.
Mutta kuten sanottu, yhteishuoltajuudessa etävanhemman suostumus tarvitaan jotta lapsi passin saa.
Yhteishuoltajuuden tuomia oikeuksia etävanhemmalle ei pidä vähätellä (tai paremminkin, oikeuksien sälyttämistä lpseensa) ... mutta on ymmärrettävä ettei se estä ensisijaista vanhempaa muuttamasta vaikka Inariin... ja sen perusteella sitten haetaan muutosta tapaamissopimukseen JOS siinä on vain uvoroviikottelu... ja oikeudessa muuttuu taatusti (ellei sitten koko lähihuoltajuus muutu samalla).
Millainen tapaamissopimus teillä... ? Moni etävanhempi ei huomaa kirjauttaa soppariin sitä, että etä vastaa lapsen tuonnin tapaamiseen, lähi noudon (tai päinvastoin), tuo pätee joka toinen vkl. tapaamisessakin ... ja usein rajoittaa muuttohaluja aika tavalla... ja sitä kohtaa sopimuksesta ei oikeudessa helposti muuteta.
EI RAJOILLA TODELLAKAAN OLE AIKAA/EIKÄ RESURSSEJA RUVETA KYTTÄÄMÄÄN TARKEMMIN JOS JOKU MENEE LOMAMATKALLE PASSIN KANSSA... NAURETTAVIA VÄITTEITÄ. MITENKÄ EDES HUUMEIDEN SAATI RIKOLLISTEN LIIKKUMISTA PYSTYTÄ RAJOITTAMAAN, NIIN MUKA LOMAMATKALAISIA!
Passinki saa, kun sanoo että on yksinhuoltaja, ei viranomaiset käy ssosiaalitoimistossa kyselemässä onko simolla isää tai äitiä olemassakaan, ne myöntää vaan passeja. Pika passin saat 1-tunnissa senkun terminaalissa hommaat jä lähet.
saa passin alaikäiselle lapselle, mutta en tiedä on siinä mitään järkeä pitkällä juoksulla. Varsinkin, jos lapset vielä tapaavat etävanhempaa säännöllisesti.
Vaikka meillä on yhteishuoltajuus, niin en kyllä ole saanut minkäänlaista informaatiota koulusta. En päässyt edes sähköpostilistalle kuin asiasta muutaman kerran huomautettuani. Vanhempain varttiin tai vanhempain iltaan ei kutsua ole tullut sitten eron jälkeen. Siis näin hyvin tämä yhteishuoltajuus toimii oikeesti....Nevola tarkastuksesta en saanut tietoa, koska nimeni oli "poistunut" huoltaja kohdasta. Faksasin sopimuspaperit neuvolaan ja nimi tulikin listalle.
Yheishuolto on lähtökohtainen huoltajuusmuoto. Sille oltava hyvät perustelut ja näyttö, että etävanhemmalta "riistetään" huoltajan oikeudet ja sananvalta mihinkään lastaan koskevaan juridiseen asiaan... joka tapahtuu yksinhuoltajuudessa.
******************
Seuraava on lainattu yhteishuoltajien liiton sivuilta, on mielstäni melko hyvää tekstiä :
Yhteishuolto ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi asuisi vuoroviikoin vanhempiensa luona. Vanhemmuutta ei välttämättä jaeta käytännössä, vaikka lapsi olisi yhteishuollossa. Toisaalta yhteishuoltajuus saattaa toteutua hyvinkin, vaikka lapsi olisi yksinhuollossa. Keskeistä ei yleensä olekaan onko lapsi yhteis- vai yksinhuollossa, vaan miten muualla asuva vanhempi tapaa lastaan.
Viranomaiset edellyttävät, että lapsella on kiinteä asuinpaikka yhteishuollosta huolimatta. Yhteishuolto ei myöskään poista elatusvelvollisuutta, vaan lapsi voi saada elatusapua vanhemmaltaan heti kun he asuvat eri osoitteissa.
Yhteishuollossa olevan lapsen vanhemmat päättävät yhdessä:
- lapsensa nimestä
- passista
- asuinpaikasta
- uskontokunnasta
- koulutuksesta
- terveydenhuollosta
- lapsen omaisuuden käytöstä
Yhteishuolto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen kanssa asuva vanhempi ei voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle ilman tapaajavanhemman suostumusta.
Yhteishuollossa kummallakin huoltajalla on oikeus saada tietoja lapsestaan viranomaisilta, mm. päivähoidosta, lääkäriltä, opettajilta ja poliisilta. Lähivanhemman kuoltua lapsi siirtyy automaattisesti toiselle yhteishuoltajalle, samoin lapsen perimän omaisuuden hallinta.
Yhteishuoltoa suositellaan yleensä ensisijaisena huoltomuotona.
Yksinhuolto on joskus paikallaan
Jos vanhempien kiistat ovat jatkuvia, ja etenkin, jos kiistaa on sellaisista asioista, joista huoltajien pitäisi päättää yhdessä, yksinhuolto saattaa rauhoittaa lapsen elämän.
Yksinhuolto on useimmiten paras ratkaisu vanhemmille, joiden suhteessa on esiintynyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, sairalloista mustasukkaisuutta, työnarkomaniaa tai muita addiktioita.
On myös muistettava, ettei yksinhuolto sulje tapaajavanhempaa pois lapsen elämästä, sillä vanhemmuus toteutuu lapsen ja vanhemman tapaamisissa, jotka voivat olla hyvinkin tiheitä ja kestoltaan pitkiä. Kiistatilanteissa kuitenkin yksinhuolto osoittaa selkeästi kumman vanhemman näkökulma toteutuu.
Vanhempien pitkä välimatka voi myös olla käytännöllinen syy yksinhuoltajuuteen. Jos toinen vanhemmista asuu ulkomailla, yksinhuolto tai työnjakoyhteishuolto on lapsen turvallisuudenkin kannalta järkevä huoltomuoto.
ja minä olen yhteishuoltajuuden kannalla. Siis tällä hetkellä lapsi on äitinsä luona ja meidän neuvottelut on jumiutuntu täysin kysymykseen yhteis- vai yksinhuoltajuus. Koen, että suostumalla yksinhuoltajuuteen minä menetän kaiken virallisen oikeuden lapseeni.
Tapaamiset ja rutiinit sujuu nyt ihan hyvin, vaikka niitäkään ei ole vielä kirjattu. Samoin maksan elatusmaksun. Mutta mitään paperia ei olla vielä saatu aikaiseksi tuon huoltajuus nimikkeen takia.
Jos tämä asia menee jostain kumman syystä niin pitkälle, että asiaa pitää käräjöidä, niin mitkä mahtaa olla perusteet, että äidille annetaan yksinhuoltajuus? Vai voiko tälläisestä asiasta edes käräjöidä? Käytännössä hän ei halua tällä hetkellä olla missään yhteydessä kanssani eli voiko se olla perusteena että toinen "ei halua"?
jos äiti haluaa yksinhuoltajuuden et saa edes käräjäillä yhteishuoltajuutta, ellei nainen ole hullu, juoppo tai narkki.
Voi käräjöidä ja jollei ole äiskällä hyviä perusteita, ei äiskä saa yksinhuoltajuutta..
Käräjillä yksinhuoltajuutta vaativan vanhemman pitää esittää perusteet yksinhuollolle. Pelkkä "mä haluun" ja "toi on idiootti" ei riitä. Jos perusteita ei löydy, niin sitten yhteishuoltajuus voittaa.
Kannattaa huoltajuus sopimusta tehdessä ottaa asia esille ja VAATIA yhteishuoltajuutta. Lastenvalvoja ei voi kirjata yksipuolisesti yksinhuoltajuutta. Jos tekee niin, tulee sosiaaliviranomaisen antaa kirjallinen perustelu päätöksestään sinulle (tärkeää on, että vaadit päätöksen perustelut riittävän yksityiskohtaisesti). Sen voit riitauttaa tuomioistuimeen.
joten siis lapsistakin, vaikkei se lasten etua välttämättä ajakaan.
Huoltajuus, elarit ja tapaamset ovat 3 erillistä asiaa.
Yksin - ja yhteishuoltajuudessa on molemmissa plussat ja miinukset,
mutta ne eivät vaikuta periaatteessa tapaamisiin tai elareihin.
Elatusvelvollisuus ei pääty eroon, vaikka olisi etävanhempi,
toisaalta ei myöskään oikeus lapseen. (ellei sitten sossu päätä puolesta, ja siinäkin pitää olla painavat syyt).
Vanhemmat voivat sopia kaikki 3 asiaa keskenään, ja vahvistaa sopimuksen lastenvalvojalla (ideaalia, mutta harvemmin ehkä onnistuu). Ellei sopua vanhempien kesken synny, tuomioistuin voi tehdä päätöksen joko joka asiassa tai siinä, mistä ei päästä sopimukseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista vie asian käräjille tai pyytää tuomioistuimelta päätöstä asiaan (mikä lie virallinen nimi, en muista) ja vaatii siinä esim huoltajuusmuotoa ja elatusmaksuja (harvemmin varmaan etävanhempi tuota huoltajuutta niinkään kärjäöi, tai voihan niinkin olla, jolloin haetaan vain huoltajuutta). Vastapuoli sitten tekee ehdotuksen tapaamisista ja jutun vireille pannut hyväksyy tai hylkää vaatimuksen (jos voi karkeasti niin sanoa).
aina juttu ei välttämättä mene kellon alle, vaan haaste oikeuteen herättää jo neuvotteluhaluja.
Saatan selittää väärinkin, mutta näin olen asian ymmärtänyt omassa prosessissani (koska emme, päässeet sovintoon yllämainituista asioista, vaikka alunperin olimme jotain asiasta sopineetkin, olen joutunut viemään asian (huoltajuuden, elarit) tuomioistuimeen. Mikäli emme pääse sopimukseen näin (oikeusukaasilla löydy neuvotteluintoa), niin edessä on kuukausien oikeusprosessi, jossa ex:ää ja minua haastatellaan yhdessä ja erikseen sekä myös lapsia sosiaaliviranomaisten taholta, tarvittaessa voidaan pyytää lausuntoja myös lääkäreiltä kuten lasten psykiatrilta ym.
Mielestäni tyhmää, kuluttaa vain itseä lapsista puhumattakaan, sekä vielä kallista ;-(
toteutuuko siinä sitten lasten etu, tiedä sitä
ehdotin yhteishuoltajuutta ja joustavia tapaamisia (lapset olisivat olleet kirjoilla luonani, ja hoitaisimme heidät ns yhdessä, ja lasten kulut hoidettaisiin yhdessä, ex:älle ei kelvannut, hän halusi minusta yksinhuoltajan ja tiukat tapaamiset. Kun aloimme keskustelemaan elatusmaksuista, hän kieltäytyi maksamasta mitään ja alkoi vaatimaan huoltajuutta, ja nyt tilanne sitten tämä.. että oikeasti, koettakaa päästä asioista sopimukseen, miettikää mitä haluatte, ja tehkää asioista paperit, mutta katsokaa mihin nimenne laitatte..
meillä lapsen isä pistää kynsin hampain vastaan kaikessa lapseen littyvissä asioissa. lapsi ei saa henkilöpapereita yms. isä tapaa lasta VALVOTUSTI silloin kun muistaa tulla paikalle. siltikin en saanut yksin huoltoa koska isä väitti oikeudessa että olen muuttamassa lasten kanssa ulkomaille.
lastensuojelu on sitä mieltä että yksinhuolto, koska emme voi keskustella mistään asiasta isän kanssa. isä ei ole pätevä päättämään lapseen littyvistä asioista, koska on katkera minua kohtaan ja koston haluinen.
mitä päätti oikeus.. yhteishuolto pysyy että lapsi ei muuta pois suomesta. ja mitä teki isä.. joka ei ole suomenkansalainen.. vaan nigeriasta.
ei tapaa lastaan, ei anna lupaa henkilöpapereihin jotta lapsi saisi mennä edes laivalla käymään..
mikä on lapsen edun mukaista ? ei ainakaan se että lapsi on naulittu suomen rajojen sisäpuolelle hullun isän takia... isä ei tarvinnut edes todisteita siihen että mulla oli muka amerikkalainen mies ystävä ja olen muuttamassa.
toisen lapsen isän kanssa kaikki sujuu yhteishuollossa, mutta nuoremman ei. isä itse lähti matkalle nigeriaan mutta lapsi ei saa käydä kahden päivän risteilyllä äidin ja siskon kanssa.
isän nykyinen tyttöystävä kirjoitti vielä oikeudelle kuinka hyvä isähahmo tämä mies on hänen lapsilleen jotka on tehty suomalaisen miehen kanssa. mitä auttaa jos ei halua tavata omaa tytärtään. ????????????
onko oikein...kysyn vaan.
itse olen yhteishuollon kannalla jos vain kaikki toimisi.
ei toteudu. meillä lastensuojelu oli sitä mieltä että yksinhuolto ja tapaamiset valvotusti. mitäs tapahtui oikeudessa. se ett isä sai 8 kk valvottua tapaamista muuten saa sitt vapaasti. lastensuojelu näki riskit mutta oikeus ei. miten voi olla mahdollista.
Heitän tähän nyt faktaa tosielämästä. Olen yhteishuoltaja isä ja tapaamisoikeuspaperissa lukee lapset asuvat molempien vanhempien luona suurinpiirtein yhtä paljon. Tarkoitti viimevuonna viikko viikko systeemiä. Ei elatusmaksuja eikä siis elatus-sopimusta. Nyt sitten lasten äiti päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle uuden rakkautensa tykö. Kun ruksi oli huoltajuus-sopimuksen ruudussa lapset asuvat äidin luona (lähihuoltajuus ja edellytys yksinhuoltajakorotukselle) Lapsieni äiti otti lapset mukaan ja muutti. Vastustin koska viikko viikko systeemiä ei voi pyörittää jos kotien väli on 45 km. En mahtanut mitään multa ei kysytty mitään ei lapsien koulun vaihdosta ym. Joten siitä vaan papereita täyttelemään joilla lopulta ei ole merkitystä. Ja turhalta tuntuu ongelma jostain lasten ulkomaan matkailusta. En oikeesti usko että kellekkään on ongelma jos toinen vanhempi haluaa lastensa kanssa lähteä ulkomaanreissuun, ei ainakaan mulle.
Huomannut,että huoltajuuskysymyksellä ei ole mitään merkitystä. Isä jää aina heikommalla, asiassa,kun asiassa.
Ulkomaanmatkat,kouluasiat yms. pitää itse onkia,jos rouva suostuu vaan kertomaan.
Vaikka minäkin sellainen yhteishuoltaja isä olenkin niin ihmettelen suuresti oikeuksiani isänä ja yhteishuoltajana. Lapsieni äiti todellakin päätti muuttaa uuden rakkautensa luoksi toiselle paikkakunnalle ja koska lapset asuvat äidin luona huoltajuussopimuksen mukaan. Ei minulta kysytty vaikka olisin pystynyt ja halunnut ottaa lapset luokseni asumaan. No muutto tapahtui ja minulle ei ole tullut mitään tietoa viranomaisilta eikä edes koululta johon lapseni siirtyi. Toisesta lapsesta tuli tieto että esikoulupaikka on myönnetty "siitä" eskarista. No onneksi olen sen verran väleissä exän kanssa että kysyin mihinköhän kouluun lapseni meni jos joku vaikka sattuu kysymään, eskarin tiedänkin jo nuoremman osalta. Huvittaa oikeestaan jos joku kuvittelee että pääsee lapsensa ulkomaan matkasta mielipiteensä sanomaan:) Passi voikin olla jo eri juttu.
Toivotan kaikille yh. iseille tsemmpiä ja taisteluhenkeä oikeuksien puolesta. Kyllä mekin ollaan hyviä vanhempia vaikkei kukaan meihin uskokkaan.