Tämmöiseen tulokseen oon tullu kun oon seurustellut jo pidempään.
Ensin en saanut lähteä kavereiden kanssa bilettämään ja siitä pikku hiljaa kaverit on sitten kaikonneet.
Nyt sitten monen monen vuoden jälkeen muija on alkanut ramppaamaan kaiken maailman tapahtumissa ja MINÄ olen jäänyt yksin.
Kaverit ei enää lähde "ulos"kun pyydän, johtuneeko sitten siitä etten aikoinaan enää lähtenyt heidän mukaan vai siitä että ollaan viaraannuttu toisistamme.
Vittu olisi pitänyt silloin aikoinaan pitää oma pää ja ajatella kavereita enemmän kuin vaimoketta!
Ensin en saanut lähteä kavereiden kanssa bilettämään ja siitä pikku hiljaa kaverit on sitten kaikonneet.
Nyt sitten monen monen vuoden jälkeen muija on alkanut ramppaamaan kaiken maailman tapahtumissa ja MINÄ olen jäänyt yksin.
Kaverit ei enää lähde "ulos"kun pyydän, johtuneeko sitten siitä etten aikoinaan enää lähtenyt heidän mukaan vai siitä että ollaan viaraannuttu toisistamme.
Vittu olisi pitänyt silloin aikoinaan pitää oma pää ja ajatella kavereita enemmän kuin vaimoketta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvä fiilis:-)
http://www.purjelautaliitto.fi/
Minä menen jahka lounas laskeutuu:-)
ihan reilusti sanot puolisollesi saman mitä tänne kirjoitit!! Ennenkuin on liian myöhäistä... Minusta on hienoa että ajattelit vaimoa enemmän kun kavereita. Kerro vaimolle että hänen vuoro ajatella sinua, tai menkää yhdessä.
No nythän tämä on jo myöhäistä.
Kavereita ei ENÄÄ ole ja muijan tapahtumat ovat työperäisiä ja sinne en halua työntää nokkaani. Olen myös ymmärtänyt ettei seuraani siellä kovinkaan paljoa tarvita.
Muistakaa te muut ketkä vielä kerkiätte säilyttää kaverisuhteenne, että älkää ajatelko liikaa sitä kumppania. Kaverit ovat ne mitkä ovat ne tärkeimmät pitkällä tähtäimellä.
Minäkin elin elämässä jossa ajattelin liikaa vaimoketta ja KUVITTELIN että kyllä ne kaverit siellä pysyy. Ei vaan pysynyt!
Tämä sanoma koskee siis yhtälailla miehiä kuin naisiakin ja sanonta kaveria ei jätetä Ei pidä paikkaansa...vai mitä Ilkka:)
Parisuhteen yksi suurimpia vaikeuksia on löytää tasapaino oman elämän ja seurustelukaverin välillä. Minulla on kokemusta siitä, miten suhde voi kaatua liiallisen omistautumisen ja yhdessäolon takia. Sitä haluaa olla hyvä mies (tai nainen), ja yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, tehden asioita toisen ehdoilla. Se on kaunis ajatus, mutta voi lopulta tuhota suhteen. Yhteistä elämää on paljon, mutta se on tylsää.
Kuitenkin on myös paljon suhteita jotka kaatuu siihen että ei olla tarpeeksi yhdessä. Oma elämä on liian tärkeä, eikä seurustelukaverille ole aikaa. Omat menot ovat liian tärkeitä.
Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi. Jotenkin sitä täytyisi pystyä aika ajoin ottamaan tarpeeksi etäisyyttä omaan tilanteeseensa ja miettiä, onko tämä nyt parasta vai pitäisikö jotain tehdä toisin. Liian helposti tätä mietitään siinä kohtaa kun suhde on jo peruuttamattomasti historiaa. Oma elämä (kaverit ja omat menot) ovat tosiaan tärkeitä, mutta niin on myös se että antaa aikaa ja omistautumista seurustelukaverille. Kun nuo saa tasapainotettua hyvin, niin silloin on enemmän annettavaa ja oma mieli voi hyvin. Valitettavasti sen tasapainottamisen suhteen ei ole mitään helppoja neuvoja.
PARISUHDE!
ON todella syvältä!
LEMPATKAA ne HELKKARIN ÄMMÄT!
SINKUUS on elämän SUOLA!
SINKUT rulettaa.
Näinhän se menee. Minunkin mieheni yritti aluksi rajoittaa mahdollisuuttani pitää yhteyttä ystäviini....EN SUOSTUNUT!
Olemme mieheni kanssa pitäneet yhteyttä myös "omiin ystäviin" koko avoiliittomme ajan, eli (20v).
Tottahan toki on niin, että ei ne ystävyyssuhteet hoitamatta pysy aktiivisina. En minä etkä sinä ole niin erikoinen persoona, että ystävät ilman yhteydenpitoa ystävinä pysyisivät.
Olenkin aina korostanut omien ystävien tärkeyttä, ei niitä tusinakaupalla tarvitse olla, muutama riittää. Jokaisella on oikeus omiin kontakteihin ja eihän elämää voi elää pelkästään toisen ihmisen kautta.
Älkää unohtako ystäviänne, kadotettu ystävyys on vaikea löytää uudelleen!!!
Mukavaa Vappua!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta omien kokemusteni perusteella, jos kaveripiirin ikä alkaa olla vaikkapa kolmenkympin kieppeillä ja kaikki elää jo vakiintuneessa parisuhteessa, niin kavereista alkaa väkisinkin etääntyä (vaikkei lapsia olisikaan). Jos kukaan ei ole enää sinkku ja aiemmin bilettämisen yksi perimmäisiä motivaatioita on ollut naisseuran löytäminen, niin ei se ole enää samanlaista se yhdessä hengailu. Ulkoisesti voi olla sinnepäin ja voidaan leikkiä ajatuksella jos taas pokailisi niitä naisia siellä baarissa, mutta ei se kuitenkaan ole oikeasti samanlaista. Niinpä sitä ei jaksa niin usein kuin silloin aikoinaan, silloin kun sitä tehdään niin enemmän on kyse vanhojen muistojen verestämisestä.
Kaverien kanssa hengailemiselle pitää siis mielestäni olla joku motiivi. Silloin tällöin (esim. pari kertaa vuodessa) tapaamiselle riittää motiiviksi kaverisuhteen ylläpito ja kuulumisten vaihtaminen, sitä useammat tapaamiset edellyttävät tyypillisesti jo yhteisiä harrastuksia/muita toimia. Jos aiempi yhteinen "harrastus" oli naisten etsiminen baarissa, ja se ei tule enää kyseeseen (sinulla tai kavereillasi tai sekä että), niin mielestäni ei ole mikään ihme jos tapaat heitä harvemmin.