Millaisia eväitä ja asennekasvatusta te muut sinkut olette saaneet vanhemmiltanne vastakkaisen sukupuolen kohtaamiseen?
Omalle kohdalleni taisi tulla melko tyhjä arpa. Isäni ei ole muistaakseni sanonut puolta sanaakaan aiheesta, äitini on sentään kiusoitellut aiheesta kannustavaan sävyyn. Muun tiedon puutteessa opin vahingokseni pienestä pitäen uskomaan, että älykäs, asiallisesti käyttäytyvä ja kohtuullisen komea kaksilahkeinen olisi erityisen haluttu naisten keskuudessa. Seuran saantiin riittäisi mennä jonnekin, missä on naisia - sain useaan kertaan kuulla "kyllä joku sut vielä nappaa".
En tiedä, olisiko tuo opastus toiminut sukupolvi sitten pienemmässä kaupungissa, mutta ihan pala nousee kurkkuun kun ottaa vertailukohdaksi realiteetit 2000-luvun Helsingissä. Hiljainen poika on lähes hätää kärsimässä, kun ei osaa luontevasti rakentaa tyhjästä keskustelua tuntemattomien kanssa. Naisten aktiivisuutta on enemmän kuin turha odottaa. (Ainoa oikea neuvo olisi ollut potkia ottamaan rohkeammin kontaktia.)
20 ikävuoden kieppeillä hieman kaukaisemmatkin sukulaiset alkoivat esittää näkemyksiään pariutumisesta, ja poikkeuksetta kaikki naispuolisten kommentit ovat olleet sarjaa "ihme kun ei ole vielä löytynyt, varmasti löytyy itsekseen". Sukulaismiehistä vain setä puhuu aiheesta, ja hänen ajatuksissaan mies änkeää jopa koomisen aktiivisesti kaiken naisennäköisen juttusille.
Lisäksi, oletteko havainneet sukulaisnaisten kommentoivan aina saman lorun "kyllä se löytyy itsekseen, odota vain", ehkä siksi että he ovat omatkin parisuhteensa luoneet vain odottamalla miehen toimenpiteitä? Onko kukaan ylipäänsä kokenut sukulaisten kommenttien osuneen asian ytimeen?
millainen kasvatus parinhakuun?
16
1840
Vastaukset
- tavallinen mies
En minkäänlaisia eväitä ja kasvatusta. Ikinä vanhempani eivät myöskään osoittaneet toisiaan kohtaan minkäänlaisia tunteita. En ole koskaan nähnyt heidän edes halaavan toisiaan suutelusta puhumattakaan. Ovat nykyään eronneet sillä onhan tuollainen avioliitto kaikkien kannalta aivan täysi tragedia muutenkin. Uskoisin että täysin tunneköyhässä ympäristössä vietetty lapsuus ja nuoruus ovat suurin syy miksi en kertakaikkiaan pysty solmimaan minkäänlaisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Kun lisäksi läheisyys on aina ollut tabu en uskalla myöskään tehdä minkäänlaisia aloitteita jotka voisivat johtaa johonkin muuhun kuin "kivaan kaveriin" tai viattomaan jutunheittoon.
Itse olen lopettanut sukujuhlissa käymisen lähes täysin, sillä olen nykyään ainoa nuoremmasta sukupolvesta oleva joka sinne ilmestyy aina yksinään, enkä tosiaankaan kestä enää mitään kysymysiä naissuhteistani. Vitsillä heitetyt viittaukset villiin poikamieselämään otan täytenä vittuiluna, vaikka en sitä näytäkkään. Herran kiitos että kukaan ei sentään suoraan ala kyselemään miksi "en kelpuuta" ketään tai neuvomaan miten se oikea voisi löytyä.
Uskon että Suomen korkeat eroluvut johtuvat osittain siitä, että iso osa tavallisista ihmisistä eivät osaa tavata toisiaan. Sitten otetaan se joku joka sattuu olemaan edes jotenkin kelvollinen tyyppi. Pelimiehet ja naiset tietenkin ovat tietenkin tyytyväisiä tilanteeseen, sillä pelkällä röyhkeydellä ja puhumalla pääsee pitkälle. Kun monet laadukkaat ihmiset eivät omaa minkäänlaisia parisuhteen muodostamisen taitoja.- Royson76
Tämä on aika yllättävää, meitä on näin paljon. Omalla kurjalla tavallaan se on jopa lohdullista. Ei tänne kirjoittaminen mitään muuta, mutta tulee silti vähän parempi mieli kun tajuaa että ehkä oma heikko tilanne ei olekaan niin ainutlaatuinen. Sinkkuna ja yksinäisenä sitä helposti tuntuu että on maailman ainoa täydellinen tunari.
En halua vanhempiani moittia sillä heitä on paljosta hyvästä kiittäminen. Silti. Tämän parisuhdekasvatuksen osalta voin minäkin sanoa, että taso on ollut käytännössä nolla. Isän kanssa ei olla koskaan puhuttu naisista juuri mitään. Tai no hiukan, mutta sekin vähä on ollut aika myöhäisellä iällä. Mulla on myös kotona ollut aika sellainen "ei puhu eikä pussaa" meininki. Sen olen kuitenkin aika hyvin osannut välttää omissa suhteissani. Tykkään halata, suudella ja jopa lopulta (pitkän harjoittelun jälkeen:-)) sanoa että rakastan. Siis silloin kun olen ollut rakastunut. Vanhempieni välillä en muista tällaista koskaan. Se on aina ollut enemmän sellaista hyvää yhdessäoloa kuin syvää rakkautta. Yritän nyt itse ottaa oppia siitä, etten päästä enää yhtäkään omaa tulevaa suhdettani vastaavaan jamaan.
Olen samaa mieltä tuosta, että tunneköyhässä kodissa vietetty lapsuus tekee seurustelusta erittäin vaikeaa. Haluaisin että minullakin olisi jonain päivänä lapsia, ja heille haluaisin ihan toisen laisen lapsuuden kuin mitä itselläni oli. Haluaisin näyttää lapsilleni isän mallia, joka vaikka joka päivä muistaa kertoa vaimolleen rakastavansa. Sama juttu sen läheisyyden kanssa. Miksi sitä pitäisi muiden ihmisten seurassa häpeillä jos rakastaa? Omista lapsista nyt puhumattakaan!
Meillä on Suomessa ihmeellinen tunteettomuuden kulttuuri. Miksi? Täällä sitä ollaan, muka miehet ja naiset ovat yhdessä, mutta silti mitään tunteita ei näy. Näin kun tarkemmin miettii, niin sehän on ihan helvetin tyhmä juttu. Ilolla voin sanoa, että olen mielestäni oppinut aika paljon, ainakin ottaen huomioon että lähtötaso oli käytännössä nolla. Harmittaa vain että aikaa kuluu, kun liian paljon täytyy oppia kantapään kautta.
Olisikohan niin, että moni etelän mies pärjää Suomen naisten piirissä erityisen hyvin ihan siksi, että nämä osaavat näyttää tunteensa avoimemmin? Ne tunteet eivät välttämättä ole edes aitoja, mutta jo pelkät esitykset vievät pitkälle. Kun on taas ero takana, niin nyt voi jo itselleenkin myöntää että on aika tehdä todellisia parannuksia itseensä. Itseään voi parantaa ja kehittää jos vain haluaa. En vielä ole hyvä puhumaan, mutta ainakin pussaaminen sujuu, ja osaa näyttää sille tytölle kenen kanssa olen (tai no, olisin) että rakastan. Tämä voi jollekin olla naurunaihe, mutta siinäpä on. Mä kuitenkin tiedän, että mulle itselleni se on iso askel eteenpäin.
Mitä sukujuhliin tulee, niin eipä ne paljon kiinnosta. Onneksi niitä ei enää pahemmin olekkaan. Meitä on paljon jotka emme kaipaa mitään kommentointia. En tahdo kuulla mitään juttua tytöistä jotka sukulaiseni ovat tavanneet, mutta nyt eivät enää koskaan tapaa koska on erottu. Ei kiinnosta kuulla juttuja "mutta se oli niin kiva tyttö". Niin se olikin, ja ei paljon naurata kun ei kerta olla yhdessä. Mieluummin olisin niihin sukujuhliin tullut sen kaunottareni kanssa. "Kyllä se vielä löytyy"... no, se on jopa lause jossa voi pohjimmiltaan olla järkeä. Kovan työn ja yrittämisen kautta ne on muutkin asiat elämässä järjestyneet.
Ps. Monesta lapsuudesta löytyy paljon hyvää, ja kyllä minäkin paljon olen saanut mitä varmaan moni kadehtii. Se mitä en saanut koskaan on tunteelliset, tunteensa näyttävät vanhemmat. Käy suorastaan kateeksi niitä, joiden perheissä tunteet näytettiin. Uskon että niiden perheiden lapset osaavat paljon paremmin heittäytyä ihmissuhteisiin ja olla niissä. Me joilla sitä ei ollut voimme vain yrittää oppia.
- Mara0
Nämä "odota vain, kyllä sinä jonkun löydät" ja "älä etsi liian epätoivoisesti, senkun vain kuljet silmät auki" ovat naisten neuvoja ja kelpaavat vain naisille.
- kirjoitat
sama vika täällä, ja juuri noita sukulaisnaisten "kyllä se aikanaan tulee kuin roska silmään" -juttuja ei koskaan olisi pitänyt kuulla....
Isäukkokin on sellainen anti-naistenmies että mitään aloitteellisen naistennaurattajan mallia ei sieltä suunnalta tosiaan ole opittu. - kommentit
ovat vielä merkki toivosta..sitten kun kukaan ei sukujuhlissa kommentoi enää mitään,on sinut kategoroitu yksinelävien listaan ja saat aina kutsun vain itsellesi ilman avecia.ei sekään ole mieltä ylentävää...
- Pipsa31vee
Mun äiti kasvatti mut ja sisareni lähes tulkoon koko meidän nuoruutemme yksin. Näin 30 isänsä nuorena menettäneenä naisena voin sanoa, ettei "parisuhdekasvatusta" ollut juuri lainkaan. Äitini kylläkin on ollut tosi kannustava, eikä suinkaan ole tuskaillut siitä, etten ole löytänyt sitä elämänkumppaniani. Olen ilmaissut kaikissa sukujuhlissa uteliaille, että olen sinkku omasta tahdostani, vaikkei se niin olekaan! Mutta ko. lausahdus saa uteliammat loitommalle! Kenenkään sinkkuus tai parisuhde ei tosiaankaan kuulu kenellekään muille, mutta miten muut saisi sen tajuamaan? Mulla ei ole vastausta siihen, mutta niin kauan kun minulta kysellään "sen" miehen perään, niin aion vaan esittää vahvaa ja itsenäistä sinkkua. Niin pääsee paljon helpommalla :)
- Kylmä nainen
Baariko sitten on se paikka, missä pitäisi humalassa alkaa jututtamaan puolituttuja tai tuntemattomia ihmisiä ja pariutua?
- sentään..
Unohtakaa kaikki mitä teille on opetettu just tyyliin "kyl se löytyy ihan itestään". Tuo lause luottaa tuuriin. No kaikilla vaan ei käy hyvä tuuri. Ja nyt siis puhutaan miehistä, koska naisen ei tarvitse tässäkään asiassa laittaa tikkua ristiin.
Miehen on nähtävä kova työ naisen löytämisen eteen mikäli ei ole a)röyhkeä pelimies/paha poika, b)arvovaltainen tai c)rikas. - Kylmä nainen
sentään.. kirjoitti:
Unohtakaa kaikki mitä teille on opetettu just tyyliin "kyl se löytyy ihan itestään". Tuo lause luottaa tuuriin. No kaikilla vaan ei käy hyvä tuuri. Ja nyt siis puhutaan miehistä, koska naisen ei tarvitse tässäkään asiassa laittaa tikkua ristiin.
Miehen on nähtävä kova työ naisen löytämisen eteen mikäli ei ole a)röyhkeä pelimies/paha poika, b)arvovaltainen tai c)rikas.Sanonut, etteikö miehen kannattaisi olla aktiivinen enkä sano sitä nytkään. Mutta humalassa baarissa sitä tuskin antaa kovin hyvää kuvaa itsestään tai tutustuu kovin syvällisesti toiseen. Parempiakin tapoja on. Eipä siinä mitään, kyllä baarissakin voi tavata jonkun, mutta jos on tavallisen näköinen ihminen jolla ei ole paljon ulkokultaista tarjottavaa, kannattaa luottaa perinteisempiin keinoihin ja lähestyä vaikka harrastusporukan naisia jotka tietävät jo miten hyvä tyyppi on.
- Nainen.
sukulaiset eivät ole koskaan kommentoineet asiaa millään tavalla, ja vanhemmat sanovat vain jos valitan tilanteestani, että minun pitäisi käydä joskus ulkona tai hymyillä tai että älä höpötä.
- minä vain
Kiitos teille nim. joku mies, tavallinen mies ja Royson76 =) Oli piristävää lukea miesten juttuja, joissa he teidostavat ongelmansa. Monenille miehille se on aivan ylivoimanen asia, kuten minun exälleni. Olen vasta viime aikoina tajunnut, että meidän suurin ero oli siinä, että itse olen perheestä/suvusta, jossa olen saanut paljon rakkautta, otettu lapsena syliin, puhuttu tunteista ja nyt aikuisena ei olla puututtu miesasioihin eikä olla määritetty minua sitä kautta olenko sinkku vai parisuhteessa.
Exäni taas ei ollut saanut kokea tätä omassa suvussaan ja hän jopa häpesi taustaansa. Tämä ilmeni siten, ettei halunnut minun tutustuvan sukulaisiinsa ja vältteli itse sukujuhlia, jopa hautajaisia!
Lohdutuksen sana, että exäni oli hyvin antisosiaalinen naisten seurassa. Ystävien kanssa hän keskusteli, mutta uusien tuttavuuksien saaminen on hänelle hankalaa. Silti hän oli saanut itselleen naisen eli minut, joka on normaalisosiaalien ja olimme yhdessä useamman vuoden. Eli eipä kannata vaipua epätoivoon!
Ymmärrän toki pointtinne, ettei ole mukavaa kuulla sululaistensa uteluita tai "kyllä sinä vielä löydät jonkun"-tokaisuja.
- miehet pahoja
- Suuri Isä
tyttö ei todellakaan kyvän perässä juokse. Kyrvän perässä juoksee vain halpa lutka.
- ei halua
Suuri Isä kirjoitti:
tyttö ei todellakaan kyvän perässä juokse. Kyrvän perässä juoksee vain halpa lutka.
olla haluttu naisten taholta.
- Sointu
Mikään ei tosiaan ole ärsyttävämpää kuin kuulla alituiseen tuota: "ihan varmasti löydät vielä jonkun", "kyllä se tulee vastaan kun vähiten sitä odotat" jne. Eipä ole tullut.
Minä tosin en ole juurikaan sukulaisiltani näitä kommentteja kuullut, lähinnä ystäviltä, mikä on vielä ärsyttävämpää, sillä he tuntevat minut ja tietävät, että ketään ei vielä ole tullut vastaan, vaikka olenkin hyvä tyyppi.
Sukulaiset ovat tyytyneet silloin tällöin kyselemään, onko joku jo löytynyt ja antavat neuvojaan, mistä kaveri voisi löytyä. Nyt sukulaisetkin ovat mitä ilmeisimmin luopuneet toivosta minun suhteeni ja lakanneet kyselemästä.
Niin, ja minä olen nainen, eli ihan sama se on älykkään, asiallisesti käyttäytyvän ja nätin naisenkin kohdalla. Kukaan ei uskalla juttusille. Vika piillee siinä, että itsekin on vaikea käsittää, miksi tällainen ihminen on vielä yksin. Itsesääli näkyy ulospäin. Lisäksi on vaikea saada kontaktia kehenkään, jos on liian asiallinen. Asiallisuus ainakin yhdistettynä rauhallisuuteen ja ujouteen pelottaa ihmiset pois. - M30+
Kotoa (olen pelkästään äidin kasvattama) ei ole tullut opastusta tai edes esimerkkiä vastakkaisen sukupuolen kohtaamiseen tai parinhakuun. Sukulaisten ja muiden puolituttujen suorat utelut otan kohteliaisuutena, eli en koe asiaa kiusallisena tai häpeällisenä. Tosin harvoin kyselevät ja harvoin edes tapaan sukulaisia.
Neuvomaan tai lohduttamaan kukaan sukulainen ei ole alkanut, (ja tuskin tällä iällä alkavatkaan). Vastakkaiselta sukupuolelta olen saanut sellaista kommenttia (asiaa edes kysymättä), että pitäisi olla aktiivisempi, puheliaampi sekä alkaa harrastaa jotakin (eli sitä sosiaalisuutta), jonka lisäksi ryhdistä on tullut palautetta muutamaan kertaan, sekä hehkutusta siitä kuinka tanssitaito olisi valttia. Sinänsä asian ytimessä olevia ja rehellisiä kommentteja siis kaikki, ja samoja neuvoja varmaan ne sukulaisetkin antaisivat..
Äitiä seurustelemattomuuteni tuntuu vaivaavaan jonkin verran, koska voivotelee oma-aloitteisesti puolitutuille, ettei tyttö/nais ystävää ole vielä koskaan näkynyt tai ketään tuotu näytille. Joskus myös kysellyt sitä, etteikö edes siellä töissä olisi ketään sopivaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242203Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352112Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161835Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601516Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341415Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5641202Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501015Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse351952Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949