Mun hoidettava on 5-vuotias poika, johon ei saa minkaanlaista kontaktia. Hoidan hanta siis aina arkena 15-21 kun vanhemmat toissa. Se haluaa leikkia aina yksin (sinallaan ihan ok) sit joskus pelaa tietokoneella jne. Yleensa kuitenkin katsoo tv:ta ja aina jossain vaiheessa alkaa kauhea riehuminen, heittaa tyynyja mun paalle. Sit eilen kaato limsalasin tahallaan sohvalle!!! Mita ihmetta voin tehda?? Se ei myoskaan koskaan suostu syomaan mitaan, vaan hakee kaapista itse mita haluaa. Tekee se sita sillonkin kun vanhemmat on, mut pojan aiti sano et olis hyva jos sois myos oikeeta ruokaa. Suoraan sanottuna alan kaivata jo kotiin, kakara on niin vastenmielinen. Oon ollut nyt kuukauden. Apuja?
Miten toimitte/toimisitte tallaisen lapsen kanssa?
neuvoja tarvitseva
81230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on yrittany myos karata ja piti vakisin raahata se takas omalle pihalle. sit alko hakkaan mua jollain tennismailalla
Kuulosta siltä ettei tilanne ole todellakaan sun vika! Varmaankin huonosti kasvatettu? Puhu vanhemmille asiasta ja kysy vinkkejä pojan käsittelemiselle. Jos hän vierastaa vielä sua? Tai jos hänelle on jäänyt huonoja kokemuksia mahdollisesta edellisestä aupparista jonka kostaa sulle? Mutta oma pääs sun pitäis pitää ja laatii pojalle säännöt ettei se saa yliotetta ja kuvittele olevan paikan pomo. Sä olet se kenen kuuluu määrätä!! Tsemppii, pysy lujana!
Äiti sanoo olis hyvä jos... Viisivuotiaalle määrätään ruoat, eikä arvailla sopiiko oikean ruoan syönti. Kyllä siellä on vanhemmuus ollut hukassa jo ennen sun menoa ja sitten vanhemmat sysäävät vastuuta nuorelle, vieraalle ihmisille.
Voisit yrittää 'houkutella' lasta jollain positiivisella: kun syö puuron, saa jälkkäriä. Olisiko joku tosi hauska peli, jota ei voi pelata yksin. Riehuminen kuulostaa normaalilta reaktiolta. Tuon ikäisen kuuluu leikkiä ja peuhata aktiivisesti, mutta onko siihen koskaan kannustettu ja oltu seurana. Tyynyn heittely kuulostaa ihan kontaktin ottamiselta. Poika vaan ei osaa peremmin. Mehulasin kaatamisella hän on hakenut huomiota. Saako hän sitä vanhemiltaan positiivisilla teoilla?
Ongelmalasten kasvattaminen ei kyllä ole aupairin homma. Voisiko perheen vaihdosta olla apua?
Kokeile semmosta palkintotaulua. Eli voitte vaikka askarrella pojan kanssa taulun yhdessä, jos onnistuu, ja sovitte, että aina kun poika tekee jotain kivaa saa hän tauluun uuden tarran/omaa kuvaa,tms. siirretään askel eteenpäin. Kun tarroja on tietty määrä/kuva on päässyt "maaliin" tehdään yhdessä jotain kivaa, tms. Jos taas poika on tuhma ei tarroja tule/kuva laskee askeleen alaspäin.
Samaten jäähytuolia vois kokeilla kans. Ootko kattonu koskaan sitä Supernannya? Tai mikä olikaa...
Hei,
Luin kokemuksistasi lapsen kanssa ja mieleeni tuli vastaava kokemus reilun viiden vuoden takaa, kun hoidin 8-vuotiasta poikaa, jolla oli autismi, tarkalleen ottaen Aspergerin syndrooma. Poika leikki yksin, katsoin TV:ta ja pelasi tietokoneella. Mun rooli oli vaan olla paikalla. Vanhemmat oli aktiivisia pojan kanssa ja tiesivat, kuinka rankkaa hanen kanssaan oli olla eivatka vaatineet multa sen kummempia. Poika sai myos mainitsemiasi raivokohtauksia ihan yhtakkia ja tama oli osa Aspergerin syndroomaa. Asperger lapset ovat epasosiaalisia ja heidan kayttaytymisensa on arvaamatonta, samalla he ovat aarettoman fiksuja ja tietavat kaiken asiasta, joka heita todella kiinnostaa.
Tarkkaile pojan kaytosta, silla tuo ei kuulosta normaalin 5-vuotiaan kaytokselta. Myos ne ns. huonosti kasvatetut haluavat leikkia. Leikki on lapsen tyo :)
Voimia ja jaksamista!
Helpottava kuulla etta sinulla on ollut samantyyppisia ongelmia lapsen kanssa. Tuntuu inhottavalta kun jokaisena iltana kun vanhemmat tulee toista kotiin, on jotain valitettavaa, esim. juuri etta yritti karata. Lisaksi joudun koko ajan olemaan varuillani, milloin tapahtuu jotain kauheaa.. mutta eikohan taa tasta.
En uskaltaisi kuitenkaan ihan kommentoida ettei ole normaalia käytöstä 5-vuotiaalle. Lyhyen viestin perusteella on paha mennä diagnoosia tekemään, vaikka olisikin samankaltaisia kokemuksia.
Meillä alkoi arki rullata vasta 3 kuukauden jälkeen, kun oltiin löydetty yhteiset toimintatavat. Kannustaisin myös ulkoilemaan runsaasti, vaikka joudutkin olemaan valppaana ( vaan sitähän se on lasten kanssa Ü )ja pelailemaan lautapelejä, piirtämään, askartelemaan, kuuntelemaan musiikkia ja joraamaan sen tahdissa ja ihan vaan jutustelemaan pojan kanssa. Pienillä on niin hauskoja juttuja! Television katselua yrittäisin säästellä ja pitää "viimeisenä korttina".Keskustele, kysele ja kerro tuntemuksistasi myös vanhempien kanssa rakentavassa hengessä. Tsemppiä!
Juttele pojan vanhempien kanssa ja yritä saada selville mistä poika todella tykkää. Mun mielestä hän hakee tollaisella käytöksellään vain huomiota. Sen kivan tekemisen kautta voit löytää häneen yhteyden. Pyydä myös vanhemmilta lupa tehdä pojalle selvät rajat ruokailun, tv:n ym, ongelmien suhteen ja pysy vaatimuksissasi. Ajattelepa niin, että jos saisit tilanteen hyväksi, kuinka tyytyväinen voisit olla!