En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, toisaalta olen niin pettynyt etten jaksa nähdä tässä edes mitään ironian tapaista... Olen totaalisen kyllästynyt erääseen entiseen "ystävääni" (päätin juuri että se on entinen). Hän onnistuu aina suunnittelemaan erilaisia juhlapäiviä etukäteen, minutkin pyysi vapuksi kaupunkiin jo aikoja sitten, mutta onkin nyt menossa omien wanhojen kavereittensa (tai pikemminkin tuttujen) kanssa viettämään vappua. Minä taas kerran erehdyin kuvittelemaan että tämä ystäväni olisi halunnut tavata minut eikä kutsua vain siksi että "olisi sitten edes joku siellä jos kaverit ei pääsekään".
Eniten ärtymystä minussa aiheuttaa se itsevihan määrä kun en tajua olla luottamatta tähän ihmiseen, en tajua ettei hän arvosta minua enää eikä ole kiinnostunut. Kunpa nyt pääsisin eteenpäin ja yli tästä pettymyksen tunteesta, ärsyttävää miten typerä ihminen voi olla. Toisaalta inhoan itseäni myös siksi että haluaisin jotenkin kostaa, tai osoittaa hänelle miten ikävästi teoilla ja sanoilla voi satuttaa. Vaikkei kyse nyt olekaan mistään suuremmasta kuin jostain vapun vietosta, mutta silti.
Tästä tuli nyt sekava viesti, sainpahan omia ajatuksiani kirjoitettua...
Eniten ärtymystä minussa aiheuttaa se itsevihan määrä kun en tajua olla luottamatta tähän ihmiseen, en tajua ettei hän arvosta minua enää eikä ole kiinnostunut. Kunpa nyt pääsisin eteenpäin ja yli tästä pettymyksen tunteesta, ärsyttävää miten typerä ihminen voi olla. Toisaalta inhoan itseäni myös siksi että haluaisin jotenkin kostaa, tai osoittaa hänelle miten ikävästi teoilla ja sanoilla voi satuttaa. Vaikkei kyse nyt olekaan mistään suuremmasta kuin jostain vapun vietosta, mutta silti.
Tästä tuli nyt sekava viesti, sainpahan omia ajatuksiani kirjoitettua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän ystäviin kannata luottaa. Toisena päivänä ovat toista kuin toisena. Joudut vielä pettymään jos olet satasella messissä. Itse olen kokenut sen sata kertaa, että oman etunsa tavoittelijoita kaikki. Silloin kun itse pyydät heitä johonkin niin on turha kuvitella että lähtevät mukaan. Ja mukaan pääset, mutta olet sielläkin yhtä ilmaa. Vaikka itse olisi kuinka luotettava ja mukava tahansa, paskaa saa niskaansa jos liiaksi luottaa. Sen saat huomata.
Eihän sellaiset ole mitään oikeita ystäviä joihin ei voi luottaa ja pitävät vaan varalla ja kutsuvat juttuihin jos ei muitakaan ole saatavilla. Kertaakaan en ole ystäviini saanut pettyä.
että sinusta tuntuu kurjalta, kun hän ensin kutsuu ja sitten meneekin vanhojen ystäviensä kanssa.
Koittaisin ilmaista selkeästi, että kiitos kutsusta, tällä puheella vietämme siis vappua yhdessä. Ettei hän jää kuvittelemaan, että sinusta ei ole varma, tuletko, ja sitten hän varmuuden vuoksi kysyy vapun viettoa myös muilta kavereiltaan. Jos asioista ei voi olla varma, olivatko ne vain idea -tasolla, vai oliko jo varmaa ja sovittua tämä asia.
Ja sitten, jos omien fiilisten kertominen ja selkeä ilmaisu ei auta, ja vieläkin oma olo ystävän kanssa tuntuu kurjalta, niin ehkä kannattaa etsiä uusia ystäviä sitten.
mulla kans sama juttu...ei kannata luottaa