Minun ystävä on kauhea tuuliviiri. Hänen olisi pitänyt tulla meille iltapäivällä, kunnes hän ilmoitti että tulee vasta noin kello 18 jälkeen ja silloin on jo myöhä. Yritin päivällä soittaa hänelle ja laittaa viestiä mutta hän ei vastannut kumpaankaan. Nyt hän taisi olla toisella kaverilla melusta päätellen...Minua kuvottaa hänen mitättömät lupaukset ja puheet. Ja tämä että hän olisi tullut meille oli jo suunniteltu. Luotanko siis ihmiseen vai en? Antaisinko vielä mahdollisuutta? (Uskon siihen että ihmiset voi muuttua parempaan suuntaan.) Kiitos jo etukäteen kun sain purkaa sydäntäni! (PS. EN HALUA PUHUA IHMISISTÄ NETIN VÄLITYKSELLÄ PAHAA MUTTA NYT KIUKUTTI VAIN...)
Tuuliviiri rauhaton...
blåserius
3359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on kyllä tosi ärsyttävää. Minä itsekin olen tosi säntillinen aikataulujen kanssa. Minun mielestäni kun joku tapaaminen on sovittu, niin siitä pidetään kiinni, eikä sitä saisi perua tai siirtää muutakuin pakottavan syyn takia (tällainen pakottava syy voi olla esim.sairastuminen).
Mutta kaikille ihmisille tämä sovittujen asioiden ja sovittujen aikataulujen noudattaminen ei ole niin itsestään selvää. Jotkut käyvät tuulella, elävät hetkessä ja tekevät niinkuin juuri sillä hetkellä tuntuu. Eivätkä välttämättä tajua, miten pahalta se tuntuu aikataulujen noudattamiseen tottuneelta kaverilta.
Itsellänikin on yksi kaveri, joka usein peruu tapaamisia. Hän on ihana ihminen ja tiedän että hän pitää minusta, mutta välillä harmistuttaa kun hänen kanssaan on niin vaikea sopia mitään. Vaikka tapaaminen olisi sovittu, niin hän saattaa ihan hyvin perua. Hänen kanssaan täytyy vain itse yrittää asennoitua eri tavalla ja yrittää olla välittämättä aikatau.ujen muutoksista.
sulla. Miksi vapaa-aika aikataulutetaan?!? Eri asia, jos on pieniä lapsia, epäsäännöllinen ja kiireinen työrytmi tai sovittu näkeminen kahvilaan esimerkiksi jne... Jos on sovittu, että ystävä tulee kylään silloin ja silloin ja tuleekin tunnin myöhässä, ei se mua haittaa, kun kerta kotona olen. Mun mielestä se on stressaavaa, jos minuuttikello kaulassa täytyy sovitella tapaamisia tai se, että näkemisiä suunnitellaan viikkotolkulla eteenpäin ja täytyisi lyödä kellonajat lukkoon. Spontaanimipi tapa ( jos vain elämäntilanne sen sallii, pyrin kyllä sovittelemaan , kun joillakin ystävillä on lapsia, eikä silloin asiat niin käden käänteessä käy)on parempi.
omaa lääkettään. Kun olette sopineet tapaamisen tai menon ja hän on tulossa sinne, soitatkin että olet vielä siellä ja siellä, ja tulet kyllä kun kerkiät, vähän myöhästyt. Annat ajan kulua ja soitat myöhemmin, että et nyt pääsekään tulemaan ollenkaan, kun se ja se pyysi sinua juuri samaan aikaan toiseen paikkaan. Pyydät anteeksi ja lopetat puhelun, sanot vaan, että mun täytyy nyt mennä, moi. Luuri kiinni.
Huomaisiko mitenkään omaa käytöstään sua kohtaan.
Odotutat häntä samalla tavalla tuntitolkulla ja perut menosi vaikka viime tipassa, kun tiedät, että ystäväsi on varmasti menossa jo paikalle.