Kaikkien sääntöjen vastaisesti aloin seurustelemaan juuri eronneen miehen kanssa. Onko täällä ketään, jolla sellainen olisi onnistunut pidemmän päälle? Mies on niin fiksu ja ainutlaatuinen, etten voinut häntä noin vain "päästää" vapaalle. Olisi joku muu vienyt, joten päätin korjata välittömästi talteen. Ero ei millään tavalla johtunut minusta, satuin vaan törmäänään häneen juuri erovaiheessa.
Laastarisuhde vai?
onnistuuko?
626209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
kysyä ainakin sen exältä tai lähipiiriltä, mikä on todellisuus.Jokainen esittää aluksi aina mukavaa, jopa luonnehäiriöisetkin.
Tuskin sitä nyt ex:ltä kannattaa kysyä miehen/naisen luonteesta?
Minä aloin seurustelemaan parin kuukauden kuluttua erilleen muutosta, ennen kakkosvaiheen päätöstä, ja hyvin on mennyt jo useita vuosia.
Ex vaatimalla vaati saada puhua uo:lleni kuin "aikuiset" tärkeistä asioista heti kun sai tietää suhteestani.
Hän haukkui minut kaikin mahdollisin sanankääntein, tiedätte varmaan, ne perinteiset, luonnevikainen väkivaltainen alkoholisti ja ilmeisesti paljon muutakin, mitä nykyinen rakkaani ei ole kehdannut minulle kertoa.
Hän on tässä vuosien saatossa ihmetellyt, että ei ole huomannut minussa ainuttakaan ex:n kertomaa piirrettä.
Hän sanoi, että oli kuitenkin vuoden päivät varautunut minun suhteeni tuon haukkumisen jälkeen.
Sanotaan, että avioero ei ole koskaan vain toisen syytä, mutta minä en siihen usko.
Hyvin usein eroa haluava ei edes yritä keskittyä liiton ongelmiin vaan haluaa vain eron koska pitää tilannetta liian vaikeana selvittää.
Voisi jopa joutua antamaan itsekin periksi jossain.
Jos minulta kysytään, niin ex:ni haukkumiset peilaavat häntä itseään enemmän kuin minua.
Pidän häntä pahimman luokan narsistina, ehkä jopa psykopaattina.
Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään mennä kertomaan tuota hänen uusille kumppaneilleen.
Jokainen tehköön itse omat valintansa.
Ei sitä kannata muilta kysyä tuleeko toisen kanssa toimeen vai ei.
Makuja on joka lähtöön.
Toinen haluaa tulla alistetuksi niin suhteessa kuin seksissäkin ja toinen voi haluta antaa ruoskaa.
Parhaiten nämä asiat selviävät kun kysyy asianosaiselta itseltään.
Keskustelkaa hyvät ihmiset!
"Sanotaan, että avioero ei ole koskaan vain toisen syytä, mutta minä en siihen usko.
Hyvin usein eroa haluava ei edes yritä keskittyä liiton ongelmiin vaan haluaa vain eron koska pitää tilannetta liian vaikeana selvittää.
Voisi jopa joutua antamaan itsekin periksi jossain. "
Jaa-a. Hyvin usein eroa halutaan juuri siksi, ettei toinen (ei eroa haluava) edes yritä keskittyä liiton ongelmiin eikä jousta missään. Näin meillä. Ymmärrrän kyllä, että miehelläni on omat ongelmansa, mutta niin on minullakin. Sitä hän ei ole ikinä huomioinut. Minun pitäisi kyllä huomioida hänet. En jaksa enää, koska se on täysin hyödytöntä. Olen yli 20 v odottanut, että mies saisi esim. talousasiansa kuntoon. Aivan turhaan. Rempallaan mikä rempallaan.
Se on tuo vuorovaikutus, joka jossain suhteessa toimii ja toisessa ei. Jos A ja B ovat suhteessa ja heidän vuorovaikutus toimii, niin tietty he kernaasti kertovat kaikille, miten ihana ihminen toinen on. Mikäli A:n ja B:n vuorovaikutus ei toimi, niin kehumiset jäävät vähemmälle... Mikäli taas oikein intoudutaan haukkumaan toista, niin vuorovaikutusta ei varmaan koskaan ole ollutkaan, vaan on ymmärtänyt toisen ihmisen ikäänkuin täysin väärinpäin. Ja niin ikävä kuin se onkin, tähän vaikuttaa molempien vuorovaikutustaidot: Ellei osaa ilmaista toiselle ymmärrettävästi asioita, on se ihan oma syy: Viestinnän perusohje kun on, että sanoja varmistaa toiselta, että sanoma on mennyt perille, niin kuin se oli tarkoitettu.
On jännää huomata, miten inhottavien ihmisten kanssa asutaan yhdessä jopa vuosikymmeniä... vaikka ITSE on hänet valinnut!
Kerroin lähinnä omasta tilanteestani ja kuvittelen sen olevan varsin samanlainen mitä olen tässä lähipiirissä muillakin nähnyt.
Siis että eroa haluaa yleensä vain toinen puoliso.
En oikein tahdo ymmärtää sellaista ihmistä joka ei edes halua yrittää ongelmien ratkaisua. Siksi kai luulen ettei heitä ole olemassakaan koska eihän niin typerästi voi käyttäytyä.
Silti heitä taitaa jossain lymytä vaikka uskoin, että ex-vaimoni täytyi olla ainoa laatuaan.
Pientä inhottavuutta täytyy jokaisen sietää sillä ihan täydellistä ihmistä ei sentään liene olemassa?
Jokaisella on omat tapansa joita toinen ei oikein voi käskeä muuttamaan.
Minä esimerkiksi luen vessassa koska en halua repiä pukamiani turhalla kiirehtimisellä ja pelkkä pytyllä istuminen on aika tylsää.
Ex inhosi suuresti sitä tapaa jostain syystä ja nalkutti siitä aina.
Olen kai ilkeä koska en aikonutkaan muuttaa tapaani? Vessoja meillä on useita joten siitäkään ei pitänyt olla kiinni.
Jossain häilyy sitten se raja paljonko paheita on liikaa.
Sinä olet sietänyt 20 vuotta miehesi huonosti hoitamaa talouttaan.
Se on asia joka vaikuttaa koko perheeseen ja jokapäiväiseen elämään.
Olet varmaan laskenut paljonko rahaa olisi säästynyt jos hän olisi hoitanut taloutensa kunnolla?
Esim. kymppi päivässä, paljonko se on vuodessa, kuukaudessa jne.
Huikeita summia varmasti.
Olet siis sietänyt paljon.
Ehkä muut ominaisuudet ovat kompensoineet sitä?
Elämä on aina kompromissia.
Kaikkea ei kukaan saa ja toisen muuttamisyritykset johtavat vain huonompaan lopputulokseen.
Toinen siis täytyy hyväksyä sellaisena kuin hän on ja helpompaa on muuttaa itseään hyväksymään toisen paheina pitämäsi asiat.
Siinä sinä olet onnistunut kauan ja erinomaisesti.
Ongelma on siinä, että alussa pitäisi määrätä riman oikea korkeus mitä aikoo hyväksyä, ja se ei ole todellakaan mikään helppo tehtävä.
Pitäisi seurusteluvaiheessa pystyä päättelemään mitä toinen saattaa tehdä vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että se mitä meillä tapahtui, olisi voinut olla pääteltävissä etukäteenkin.
Minulle se kuitenkin oli aivan liian vaikeaa. Hyvä kun ymmärrän edes jälkikäteen.
Vähäiseksi jäi vuorovaikutus meilläkin.
Emme ehkä riidelleet edes tarpeeksi koska en nähnyt siihen aihetta, vaikka ehkä olisi pitänyt.
Ehkä olen vaikea kiistakumppani koska en halua riidellä ja nielen oikeastaan kaiken.
Jos toisesta tuntuu pahalta ja hän huutaa ja haukkuu, luulen että se on siinä, että sai purettua tunteensa.
Minusta on harvoin huutamaan takaisin.
Ehkä se ärsyttää?
Mitäpä näitä pohtimaan, koska meillä tilanne on ohi.
Ulkona paistaa sama aurinko kaikille ja uudet työt ja haasteet odottavat.
Hyvää kevättä kaikille!
Todennäköisyys, että vastaeronnut kykenisi luomaan kestävän parisuhteen heti eronsa jälkeen, on aika pieni. Mutta onhan se mahdollista ja riippuu varmaan osittain eron syistä.
näkemään hiljalleen minkälainen hän oikeasti on.
Toipumisaikaa ihminen tarvitsee eron jälkeen, ihan sukupuolesta riippumatta. Laastarisuhteesta teilläkin voi olla kysymys, eikä siinä mitään pahaa ole, jos vaan pelin henki on puolin ja toisin selvä.
Oikeastaan kannattaisi pitää parisuhde ihan seurustelutasolla jonkun aikaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Ei siis kannata lähteä rakentamaan pilvilinnoja ja ruusuista yhteistä tulevaisuutta. Itse olen hieman samankaltaisessa tilanteessa, tosin suhteeni alkoi jo avioliiton aikana silloiseen sala- nykyiseen julkirakkaaseeni. Me menemme tietoisesti ja yhteisen sopimuksen mukaan vain seurustellen.
En tiedä, veikkaan että suhteen onnistuminen on haastavaa ja eniten vaikuttanee eroon johtaneet syyt.
Meidän eroprosessi johtui miehestä, hän ei enää kokenut kuuluvansa yhteen. Virallista eroa ei vielä ole, mutta hän on tavannut uuden, myös eronneen, joka ymmärtää. Ex sanoo, että toivoo muutakin kuin laastaria. Hän on hyvin hurmaava - kaikki ystävättäreni ovat aina pitneet hänestä. Katsoo tiiviisti silmiin ja hurmaa.
Nyt hän tekee vaikutusta muihin kertomalla, kuinka haluaa olla hyvä ystävä, että kuulumme aina toistemme elämään ja hän haluaa auttaa kaikessa, että lasten kanssa pärjäämme. Sanooko hän sinullekin niin? Ja olet ihastunut, että miten voi olla noin ihana ja kypsä mies? piilossa kuoren alla on kuitenkin mustasukkainen, pojaksi jäänyt mies. Hän ei ota vastuuta, ei ottanut sitä isänä eikä ajattele yhtään mitä minulle kertoo nyt. Hän on huolissaa, että uusi jättää hänet, jos menee vaikeksi. Hän uskoo, että muuttuu uuden ihmisen kanssa, koska haluaa muuttua. En tiedä voiko se onnistua? Yleensä kai pitää kasvaa ensin itse ennen kuin voi aloittaa uuden suhteen puhtaalta pöydältä. Ex on tyytyväinen, kun kukaan ei sohaise hänen uutta elämäänsä - ei pidä esim. yhteyttä omiinkaan sukulaisiinsa saati yhteisiin, kun uskoo että kaikki vihaavat häntä- ja hänen elämäänsä, eikä ihmettele hänen lähtönsä syitä. Hänen ei tarvi kohdata eroa, koska tuntee syyllisyyttä, kun tietää kuinka paljon se minua sattui.
Pahinta on häneltä tulevat katkerat viestit muista miehistä . Minullahan ei ole ketään, ei ole ollutkaan, mutta kun lapset ovat hänellä, saan ohjeita siitä että ketä saan tuoda kotiin! Ja jos en vastaa niihin viesteihin, niin niitä ehtii tulla monta -ja hän yrittää myös soittaa.
Käyn yksin terapiassa, että säilyisi pää ehjänä. Häneen en halua pitää muuta yhteyttä kuin lasten asioissa. Hän on nyt niin onnellinen, mutta arki tulee varmaan vastaan uudessakin suhteessa. Vielä viime viikolla, kun pahoittelin turhaa yhteydenottoani, hän sanoi, että osaan tehdä hänet surulliseksi. Arvatkaa mitä olin sanonut? ? Että joskus tulee aika, jolloin en enää ikävöi häntä. Luulisi siihen miehen olevan tyytyväinen uudessa suhteessaan - eikä surullinen!
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Voisin kertoa vaikka kuinka monta juttua meidän erosta viime kuukausilta! Olisi kiva kuulla, välillä tuntuu että olen yksin ihan hullu, epäkypsä ja tunteeton ääliö, vaikka olen tähän saakka pitänyt itseäni ihan tavallisen fiksuna ihmisenä...
Nyt olen alkanut epäillä, että olen ollut naimisissa tunnekylmän, muita manipuloivan ehkä jopa narsistin kanssa? Koitan toipua, joskus aurinko paistaa.
Ole sinä kuitenkin varovainen! En toivo kenellekään samanlaista kohtelua koskaan kuin miten hän on kohdellut meitä.
Otsikon mukaisesti mun ex löysi oman sielunkumppaninsa 2 kk mun lähdön jälkeen!Vaikka just oli mulle vannonut ikuista rakkauttaan ja kaipuutaan....kummasti mieli muuttui,kun uusi hänestä kiinnostunut nainen astui elämäänsä.Vaikka luulen,että eiköhän tämä nainen ollut jo valmiiksi katsottuna.En jaksa uskoa,että kukaan 2 kk tuntemisen jälkeen ja 5kk seurustelun jälkeen menee kihloihin.
Mun ex on myös erittäin hurmaavakäytöksinen.Kukaan ei ikinä uskois päällepäin,millainen piru se mies on oikeasti ollut mua kohtaan.Hän väittää muuttuneensa.Toivon,että olis mutten usko.Koska käytös on ihan samaa mua kohtaan edelleen,syyllistävää ja arvostelevaa,alistavaa.Hän haluaa nähdä mun kärsivän,kertoilee uudesta naisesta kuinka on nyt löytänyt sen oikean,on rikkaampi ja asiat muutenkin paremmin nyt.Sellanen satuttaa ja senhän ex tietää.
Eilen satuin samaan kauppaan exn ja uuden naisensa kanssa.Olin onneksi pojan kanssa liikenteessä,kun nuoripari sattui kohdille.Poika tietenkin ilahtui heidän tapaamisesta,itse vain tervehdin ja poistuin paikalta.En kestä kohdata heitä vielä.Nyt jo pelottaa kesäällä tulevat rippijuhlat,kuinka niistä selviän henkisesti.
Vaikka itse halusin erota,kun en enää kestänyt sitä ainaista haukkumista,huutamista ja syyllistämistä,kummasti ero on ollut rankkaa.Henkisesti itse ihan hajalla.Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä,kuinka helppoa ex:lle oli se uuden elämän aloittaminen.Itselläni menee kyllä toinen vuosi kevyesti haavojen parantamiseen.
Minä en myöskään soita ex:lle,laitan teksitiviestinä asiat ja olen sitä häneltäkin pyytänyt.Mutta hän ei kuulemma jaksa näpytellä viestejä vaan soittaa.Ja aina keskutelu loopupeleissä kääntyy meihin ja niihin syihin,miksi olemme eronneeet.Eli hän vasta nyt työstää eroaan ja käyttää minua terapeuttinaan.Toisaalta onhan se ymmärrettävää,oltiinhan me 20v yhdessä.Ei sellainen aika unohdu hetkessä.Ja kai hänelläkin on helliä tunteita jossakin sydämen sopukoissa minua kohtaan,mutta yrittää saada riitaa aikaiseksi,että saisi vihata minua.En vain suostu siihen.
ihmisiä, jotka viitsivät kuunnella, kuinka ex ylistää uutta. Itse hoidan vain lapsiin liittyvät asiat puhelimessa ja jos jotain muuta ex alkaa höpöttää, lopetan puhelun välittömästi sanomatta sanaakaan. Tai, jos lapsia hakee, en pyydä miestä kotiini, väliovi kiinni, kunnes lapsilla tavarat yms. mukana. Sillä lailla rakennetaan sitä omaa elämää. En todellakaan suo ex:älleni sitä sairasta nautintoa, kuinka saisi mua vielä kiusattua.
on yksin jääneiden exien keksimä nimitys ex kumppaneittensa uusista eron jälkeisistä suhteista, joille he ovat kateellisia. Aina pitää pyrkiä jollain halventamaan sen exän ja hänen uuden kumppaninsa yhteiseloa, tämä laastarisuhde nimitys on yksi niistä.
Ainakin mun mies sanoi, että ehkä se on laastari, mutta ei kai siinä mitään pahaa ole. Ei tietenkään, jos molemmat tietää missä mennään. Mutta kun tämä sama mies sitten kertoo minulle, kuinka häntä ahdistaa ajatus minusta jonkun toisen kanssa, niin epäilen kovasti, kuinka paljon se uusi suhde oikeasti tietää hänen päässään liikkuvista asioista.
Mies on kääntänyt selkänsä kaikille, joiden kanssa olemme olleet yhdessä tekemisissä, omalle lähisuvulleenkin! Suuttuu heti, jos joku sanoo hänelle jotain erosta tai jos minä en halua olla missään tekemisissä, haluan hoitaa vain lasten asiat.
Ihan järjellä ajatellen, vaikka toki olen mustasukkainenkin, niin tuntuu siltä, että hän ei ole ihan sinut eron kanssa, miten sitten sitä uutta rakentaa ehjäksi? uusi tuli (kai) kuvioon vasta eropäätöksen jälkeen, en voi uudelle olla katkera, ei hän ole syypää eroon.
Tietysti voi olla, että parinkymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen, neljässä kuukaudessa löytää elämänsä rakkauden. Onhan niitä ihmeellisiä rakkaustarinoita maailmassa ennenkin ollut. Jätettynä minun pitää vain hyväksyä se ja tehdä surutyö. Mutta miestä ja hänen uuttaan minun ei tarvitse nähdä, sitä multa ei voi kukaan vielä vaatia. Ei ollut kulunut kuukautta siitä, kun hän sanoi minulle kuuluvansa yhteen kanssani, kun se uusi oli jo sitten tavattu ja kaikki muuttui.
Ei laastarisuhde ole ex:n keksimä nimitys puolison uudelle suhteelle. Mulla itselläni oli laastarisuhde jonka avulla pääsin yli omasta erostani. Samoin minä olin laastari tälle toiselle osapuolelle. Olimme kumpikin petettyjä ja jätettyjä, itsetunto nollassa kun kohtasimme toisemme. Puhuimme heti suhteen alussa että tämä on vain suhde joka kestää aikansa ja loppuu sitten. Mitään yhteistä emme koskaan edes suunnitelleet vaikka tapasimmekin vuoden verran tosi tiheästi. Se oli tosiaan laastarisuhde ja tuon suhteen ansiosta olemme nyt vahvempia ja ehkä pystymme jopa ottamaan vastaan "vakavan" suhteen jos sellainen eteen tulee.
Laastarisuhdetta nimitetään laastariksi sen parantavien ominaisuuksien takia. Ihanteellisimmillaan se on kahden särkyneen sielun kohtaaminen, missä kaksi yksinäistä löytää läheisyyttä yksinäisyyteen, jonkun joka kuuntelee kertomuksia tunteista ja ajatuksista, seksipartnerin himoihin ja vahvistuksen itsetunnolle mikä on lyöty lyttyyn, kun on tullut jätetyksi. Laastarisuhteelle on helppo vittuilla, mutta niin on monelle muullekin mistä ei ole omaa kokemusta. Niillä kenellä on ollut syviä tunteita ja ovat tulleet jätetyksi laastarisuhde on yksi edes kohtuullinen keino yrittää selvitä tilanteesta ja jopa jonain päivänä löytää keino nähdä tulevaisuus valoisana, pelkän pimeyden sijaan.
mun miehen poiminu?Nimittäin näin voisin ajatella hänen nykyisen miettivän.Hänen takiaan me ei tosiaan olla erottu,mutta ite oon nyt paljon pohtinu että mitähän nainen mahtaa miehestä ajatella ja millasen kuvan se itestään antaa.Tiän että ulkosesti sen oiskin poiminu melkei kuka tahansa ja iteki aattelen exästä että on hyvännäkönen,niin että välillä sattuu.Mutta se millanen se mies on ei näy päällepäin,kun vasta ilmenee vuosien aikana.Riippuu siitä kuinka pian nainen on valmis uskomaan että se on äärimmäisen itsekäs.
Mutta niitä sen huonoja puolia en halua tässä alkaa selviittää,eikä ne oikeestaan kuulukaa uuteen suhteeseen.Jos heillä onnistuu paremmin niin oon ilonen,koska sillon myös lapsilla on paremmat olot isänsä luona kun käyvät joka toinen vkl.Exän nainen vaan on aika nuori ja lapseton,niin on käyny mieles uinka paljon joskus on ongelmia meidän lastenki takia.Onnen huumas ottaa kaikki onnessaan vastaan...Tiedän senkin että ennen tätä naista miehelläni meni välillä tosi huonosti ja välillä pelkäsi lapsia jättää hänelle,mutta nykysin näyttää menevän paremmin.Onko se laastari,sitä en voi tietää,toivottavasti ei.Naista kohtaan se ois väärin.
Jos oot mun miehen nykyinen,niin en muuta osaa sanoa neuvoksi kun että kuuntele itseäsi!Jos epäilet tai jokin pelko tulee mieleen,niin usko niitä varotusääniä.Itse suljin silmät niiltä monta vuotta!Mutta jos nyt tuntuu hyvältä,niin nauti ja tehkää elmästä hyvä.Jutelkaa paljon asioista ja ole varovainen,ettet satuta itteäs,jos se onkin vaan laastari.Mieheni oli ainakin hyvä katumaan montaa asiaa,kunnes jatkoi ihan samanlai...Se on tosi rikkinäinen ihminen,jonka tukemiseen mulla ei voimat enää riittäny...
Ei sitä voi koskaan tietää, jos kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa, ei ole väliä missä elämäntilanteessa ne ovat. Jos on viettänyt vuosia huonossa suhteessa, vääränlaisen ihmisen kanssa, on hän henkisesti varmasti jo eronnut ennen virallista eroa. Ne jotka väittää (toivoo) ettei uudesta suhteesta tule mitään, on niitä katkeria exiä jotka on jätetty ja jotka omassa katkeruudessaan jäävät vuosiksi yksin märehtimään eroaan. Älä usko niitä, he saavat minun puolestani ruotia muiden elämiä kun ei omassa elämässä mitään tapahdu. Kai se on osa sitä eroprosessia...:)
todella! Siisi ihan oikeastI olen. Varmasti se mun ex oli mielessään eronnut musta jo kauan sitten. Olisi ollut kohtuullista varoittaa joskus, kertoa mitä päässä liikkuu. Sen sijaan tehtiin lisää lapsia ja otettiin lisää velkaa. Siinä mielessä voisi vastuuta kantaa, että sit kun päättää lähteä, niin lähtee kans eikä pyydä koko perhettä odottamaan ja sanoo neljä kuukautta, että ei päätetä mitään, hän luulee, että kuuluu meidän luo. Ja yhtäkkiä sen sanomisesta kaikki on kuukaudessa eri tavalla. Silloin ainakin minua SATTUI IHAN HELVETISTI ja sattuu yhä, koska MINÄ RAKASTAN HÄNTÄ!!
ja jos mä nyt puolitoista kuukautta olen ollut katkera ja olen vielä seuraavatkin puolitoista kuukautta, niin sen on se perkele kestettävä! Jos se auttaa mua toipumaan rikotusta elämästä, tuhotusta uskosta yhteiseen elämään ja tästä todella särkyneestä sydämestä, niin mulla on siihen OIKEUS!
Minä en pidä yhteyttä, etten sanoisi tyhmiä - hän soittaa pyytämättä!
Älä jaksa nähdä vaivaa meidän jätettyjen takia, äläkä helvetissä viitsi olla ivallinen! Kyllä meistä varmaan tuntuu aivan tarpeeksi mitättömän tyhmältä muutenkin!
ex-vaimo voinut sanoa ennemmin,eikä siinä eron huummassaan,että on 20v elämästään pilannut minun kanssa.
Tuttavapariskunta erosi muutama vuosi sitten ja vaimo valiteli myös koko avioliiton olleen täyttä helvettiä alusta alkaen.
Taidan olla sitten aika tyhmä kun en ollut sadoilla vierailuilla huomannut minkäänlaista merkkiä tästä helvetistä?
Vähän kyllä ihmettelin heidän uuden kodin rakennustalkoissa kun rouvan täytyi meikata lenkille lähtiessä.
Sitten ilmeni, että rakentamisessa väsyneestä miehestä ei ollut hänelle riittävästi sänkyseuraa.
Uusi koti meni myyntiin jo ennen lopullista valmistumistaan.
Saivatpahan lapset nauttia muutaman kuukauden uusista upeista huoneistaan.
Loppu onkin sitten sitä ihan oikeaa helvettiä joka jatkuu ja pahenee vaikka ei voisi millään uskoa, että kurjempaa enää voi ylipäätään olla.
Onko vihan määrällä mitään rajaa?
kun talon sain valmiiksi(jonka melkein itse rakennin) ja muutenki elämä oli aivan järjestyksessä,niin sitten sanotaan,että haluaa elää itselleen.nyt ei jäänyt kuin velkanen huussolli.
Sinulle jäi sentään jotain kongreettista sen velan lisäksi.
Kaverille ja sen ex:lle jäi vain velkaa vaikka talo tehtiin suurelta osin talkootyönä. Sattui huono aika myynnin kohdalle.
Kaveri otti pettämisen ja eron todella raskaasti, eikä varmaan pääse siitä koskaan yli, mitä en kyllä ihmettele kun näin mitä hänelle tehtiin.
Toivottavasti et jää sen v....ksen kanssa samanlaiseen loukkuun kuin kaverini sillä se on sitä todellista helvettiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tämä ex pitää sen jatkumisesta joka päivä huolta erilaisilla ikävillä yllätyksillä, vieläpä enimmäkseen lasten kautta.
Sitä sotaa on kauhea seurata ulkopuolisenakin. Miltähän se mahtaa tuntua astaloina toimivista lapsista?
enkä edes meinaakkaan repsahtaa,saikkasin vielä lähihuoltajuuden itselleni(joka oli lasten kannalta paras ratkaisu).olin joku vuosi sitten kantamassa kaverin arkkua,kun hän teki itsemurhan parisuhteen katkeamisen takia,silloin jo päätin,että jos itselle ero tulee,niin hajen vaikka minkälaista apua,että siitä selviän.itse nyt ajattelen niin,että maailma on "akkoja"puolillaan,ettei tämä elämä yhteen kaadu.
Ja puhutaan työttömästä kahden lukiolaismurkun
kotiäidistä ja ikääkin on ja 30 vuotta yhdessäoloa ja sitten tehdään elämän päätös yhden tapaamisen perusteella (joo jotain vikaa
minussakin) mutta ehkei kannata arvostella muiden
oikeutta siihen kuuluisaan "katkeruuteen". Sekin
kai kuuluu selviämisprosessiin.
Minunkin ex ilmoitti ettei ole koskaan minua edes rakastanut ja on pilannut koko elämänsä olemalla minun kanssani. Aika ihme mies; tuhlaa melkein 30 vuotta elämästään ihmisen kanssa, jota ei edes rakasta. Minä olisin varmaan lähtenyt jo aikaisemmin jos en olisi rakastanut.
miesten mies.
Lehdessä oli (taas) kuinka mies tappoi entisen vaimonsa.
Ei kovin hyvä päätös sekään.
Vähän hiljaa itsekseni mietin että kumma kun näitä ei satu enempää.
Sen verran kiivasta ja mustavalkoista tämä elämä tuntuu monen kohdalla olevan.
En ota kantaa siihen, voiko nopea uusi suhde onnistua. Uusihan on aina ihana, aika näyttää mitä jatkossa seuraa.
Itse ajattelen, että tilanteessasi selvittäisin vaikka siltä ex-vaimolta, mikä rikkoi avioliiton. Haluaisin tietää, olenko sitoutumassa pettäjään tai ehkä alkoholistiin. Ja senkin, kuinka monta liittoa uudella ihastuksellani on ennestään takanaan. Eikä ex-puolisotkaan aina hirveitä ole, hehän ovat jo eronneet.
Kiitos kaikille kommenteista. Lisääkin luen mielelläni. Melkein meinasi ruveta hirvittämään kun luin joitakin tekstejä. Onneksi joku sentään uskoi, että ennen virallista eroa voi jo pitkään prosessoida tulevaa eroa ja sitä kautta olla suunnilleen itsensä kanssa sinut virallisen eron astuessa voimaan. Laastarisuhteesta puhutaan paljon ja siksi myös kommentteja täällä kyselen.
Aika moni ehdotti, että kysyisin ex:ältä mitkä olivat eron syyt? Sellainen ei oikeasti ole tullut mieleenkään, enkä myöskään niin voisi tehdä. Silloin en luottaisi kumppaniini, vaan kävelisin hänen ylitseen. En kokisi tehneeni silloin oikein.
Eron taustalla ei ole ainakaan tietooni tullut pettämistä tai muutenkaan isoa draamaa, alkoholia, velkoja tai sellaista. Kysymys on ollut vain pitkän liiton aikana tapahtunut erilleen kasvaminen.
Yksi asia, jota uudessa kumppanissa arvostan, on se, että hän ei ole koskaan "solvannut" eksää, vaan on hyvin asiallisesti ja vähän häntä muutenkin kommentoinut. Tiedän, että ex on fiksu ihminen, enkä millään uskoisi hänen myöskään solvaaman ex:äänsä minulle. Uskon, että kumppanini arvostaa samalla tavalla myös minua jos tiemme joskus eroavat.
Yritän kuitenkin muistaa, että tässä on riskinsä. En kuitenkaan voi sille mitään, että rakentelen pilvilinnoja tulevaisuuden suhteen. Olemme tunteneet toisemme jo muutaman kuukauden ja päivä päivältä luotan häneen enemmän, myös tunne suuresta rakkaustarinasta vahvistuu. Toivottavasti en putoa korkealta, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.
"Itse ajattelen, että tilanteessasi selvittäisin vaikka siltä ex-vaimolta, mikä rikkoi avioliiton"
Mitäs jos syypää avioliiton rikkomiseen löytyy ex-vaimosta? Jos se ex-vaimo onkin se pettäjä tai alkoholisti... Minkähänlaisen "totuuden" tämmöinen mahtaisi ex-miehestään antaa tämän uudelle naisystävälleen.
Eikä kaikissa avioeroissa välttämättä ole ollenkaan mitään "rikkomista" takana. Joskus homma vaan ei toimi niin se ei toimi.
Kaikki miehet ovat narsisteja ex-puolisonsa silmissä. Jos asuinpaikka on pieni tai piiri muuten suppea, niin uuden onnen mahdolliset pimeät puolet kuten väkivaltaisuus, pettäminen tai alkoholismi on äkkiä selvitetty. Jos ei sellaista ole, niin eipä niillä eron syillä merkitystä. Eli turha eksää haastatella.
Jos ero oli jo vireillä ennen uuden suhteen solmimista, niin tuo on ihan riittävän pitkä varoaika. Toisilla koko käsittely on käyty, kun eroa haetaan. Jotkut joutuvat puimaan ongelmiaan vuositolkulla, jotkut selviävät viikossa ja jotkut eivät mieti asioita sen kummemmin.
Ihan kohtalainen ennuste tuossa on.
sitäkin, että kuinka vaikeaksi se jätetty ex-vaimo voi epätoivossaan käydä? Meillä on ongelmana se, että asumme kaikki ihan lähekkäin, vaikka ei olla vielä törmättykään.En tiedä miten homma sujuu, kun niin käy.
Myös sillä on merkitystä, jos miehellä on lapsia.
Ja näin jätettynä, en vihaa mieheni uutta, mutta toivoisin, että mies ei olisi omista tekemisistäni niin mustasukkainen enää ja että hän ei kertoisi minulle tekemisistään ja menemisistään uuden kanssa. Ei me enää olla ystäviä.
mun mies sanoi 28.2. että se kuuluu minulle, että ei päätetä erota. Annetaan aikaa toisillemme. Olin niin onnellinen! Ei siitä mennyt kuin kolme viikkoa, kun oli sen uuden löytänyt.Tai silloin siitä kertoi. Siihen loppui kaipuu vanhaan. En tiedä miksi niin kävi, nyt hän vaikuttaa tasapainoiselta minun edessäni (emme kyllä näe kuin pakosta), mutta ystäväni hänet tavatessaan sanovat, että mies on lohduton marttyyri, "mä oon tällainen kaikkien vihaama" En tiedä onko hän käynyt eron läpi, vai onko uusi suhde hänelle helpotus, kun ei tarvi ajatellakaan menneitä eikä siten kohdata ehkä kipeitäkin asioita. Aika näyttää.
niin sano, että säästää minua vähän ja kunnioittaa tuntemaani surua. Toivon, että hän ei pidä yhteyttä muuta kuin lasten asioista. Toivon, etten enää saa viestejä, joissa hän ymmärtää minua ja tuskaani. Toivon, että hän ei kerro (ja siten käännä veistä haavassa)kuinka tyytyväinen hän on ja miten ihmeellinen olet. Toivon, että hän ei tarjoa ystävyyttä minulle, siihen en vielä pysty, jos pystyn koskaan. Toivon, että en tapaa teitä. Toivon, että et tule vielä lastemme elämään, anna heille hetki aikaa vielä. Ei ole kauaa, kun he luulivat isän tulevan takaisin. Toivon, että kuuntelet itseäsi - minun exäni oli hirvittävän mustasukkainen, se tuli esille yhdessä asuessa aika pian. Se näkyy vieläkin viesteissä, joita saan, kun lapset ovat hänellä. Toivon, ettei hän enää satuta minua.
Voisitteko hei kasvaa ihmisinä ja toimittaa viestinne ex-puolisoille itse.
tekstiviestillä ja sähköpostilla sanoa, että hoidetaan lasten asiat. Mutta aina vaan tulee joku viesti jostain asiasta. Ja soittamalla voi varmistaa, että tekstiviestillä edellisviikolla sovittu pitää vielä paikkansa. Alan olla väsynyt ja loppu...
Tapasin mieheni 11 vuotta sitten ; itse olin eronnut noin vuotta aiemmin - miehen eron virallistumisesta oli tuolla hetkellä... Da daa: kolme viikkoa..!
"Tilastollisesti" päin honkasia siis... Alun hienoisen epäillyksen sijaan tuli tietoisuus, että mies oli sinut asian kanssa - ero oli pitemmän prosessin tulos, ja surutyötä hän oli jo tehnyt toista vuotta ennen eroa. Meistä hitsautui "hyvä tiimi" lyhyessä ajassa - etenkin ottaen huomioon, että olimme molemmat vähäsen "siipirikkoja". Kohta on 10-vuotishääpäivä... :-)
Tälläisia viestejä olin kai vähän hakemassa. Kiitos! Aurinkoista päivää kaikille, katkerille ja vähemmän katkerille!
Suuri osa aloittaa uuden suhteen jo vanhan avioliiton aikana. Jos kumppanisi on sentään eronnut ensin, niin kyllä se osoittaa pokkeuksellista kypsyyttä ja että on ollut toipumisaikaa ihan tarpeeksi.
Sen nyt huomasit, että katkeria ex-puolisoita on liikkeellä ja neuvomassa ihan riittämiin.
luultavasti ja uskoit ehkä huijaria ja tekaistuja juttuja ja valheita.Et ole välttämättä niin viaton itsekään kuin kuvittelet,tuossa valossa asiasi esille tuodessasi saat tietenkin mieleisempiä vastauksia ketjuusi.Vaan mitenhän se oikein olikaan.Pinttynyt ukkomies niin helposti hurahtaa H:tavaan hepsankeikkaan,ihan siinä voi sanoa olevansa jo melkein eronnut että onnistuu paremmin uuden suosioon pääseminen.En toivo onnea ainakaan perheenrikkojille.Valheilla on joskus kantavatkin jäljet.
On hyvin mielenkiintoista, että joidenkin mielestä mies eroaa vain ja ainoastaan jos kuvioissa on kolmas pyörä. Ikävää, että miehiä esineellistetään näin rankasti.
Huorittelu on tyhmyyttä ja huonoa käytöstä.
Sinulla taitaa olla tarve vähän provosoida. Ero oli selkeästi päätetty, ennen kuin tunsin koko miestä. Ja hänelle oli hyvin tärkeätä saattaa avioeroasia loppuun ennen kenenkään muun tapaamista, vaikka hän olikin jätetyn roolissa. Näin ei kukaan voisi myöhemminkään tulla sanomaan, että hän olisi ollut avioliitossaan uskoton. Joillekin se on onneksi vielä niin merkityksellinen asia.
ja fiksu voi olla myös kusettamisen saralla ja muussa esittämisessä mutta eihän sitä passaa vielä oikeata luontoaan näyttää.Mee tiijä....
ei ole olemassa. On vain ihmissuhteita: Vaikka suhteenne olisi alkanut miehen vielä ollessa naimisissa, niin sittenkin sillä voisi olla valoisa ja pitkä tulevaisuus.
"Mies on niin fiksu ja ainutlaatuinen, etten voinut häntä noin vain "päästää" vapaalle. Olisi joku muu vienyt, joten päätin korjata välittömästi talteen."
Tässä menee vikaan. Muuten ei ongelmaa. Olet laastari, tai hän sinulle whatever, mutta tuollaisella ajatusmaailmalla ei synnyt aitoja suhteita.
En ymmärrä näitä uus-sanoja "laastarisuhde" ja vastaavat. Kaikki pitää nykyään luokitella? Luokittelijoilla tuntuu olevan ongelmia. En ole kuullut näitä sanoja normaalisuhteissa elävillä.
Normaalisuhteella tarkoitan juur mitä edellinen kirjoitti: "aito suhde".
Eleltyäni viisi-kuusi vuotta perhehelvetissä tapasin naisen johon rakastuin. Tunne oli molemminpuolinen. Toki mietin olisiko kyse ollut vain aiemman elämän kompensaatiosta.
Toista vuotta tunnettuamme olin valmis eroon. Kerroin vaimolleni ja siitä alkoi show joka vain vahvisti olleeni kaikki ne viimeiset vuodet oikeassa: eroon siitä naisesta vaikka eläisin yksin lopun ikääni.
Tapaamani nainen oli myös elämässään kovia kokenut. Hänelläkin vaikeuksia uskoa suhteemme "aitouteen".
Erottuani muutimme naisen kanssa yhteen. Askel askeleelta vahvistui tunne: me kuulumme yhteen. Tämä on sitä mikä minusta tuntuu normaalille yhteiselämälle. Ei se mitä minun ja exän kanssa elettiin. Hän halusi lapsia ja perheen, minä olin toissijainen hänelle.
Olisin pärjännyt yksinkin ja olin siihen jo asennoitunut. Se nainen vain osui kohdalle ehkä oikeaan aikaan. Erosta johtuneet kärhämät vain lähensi meitä.
Koskaan ei voi tietää mitä suhteista tulee. Elää jalat maassa, yhtä päivää kerrallaan, katse tulevaisuudessa, aavistus varovaisuutta aavistus luottamusta. Asiat etenee omalla painollaan. Ei saa tehdä mistään asiasta keppihevosta jonka mukaan mennään, kuten "parisuhde on ainoa oikea elämäntapa". Tai että "miehet on sikoja", "naiset jotain muuta".
Nimimerkkini tulee siitä että kuudetta vuotta elämä hymyilee, päivä päivältä paremmin. Ja olen jo 50-vuotias.
Olet ensimmäinen, joka puuttui tuohon lauseeseen. Se oli vähän heitto, mutta tarkoitti sitä, että järkeni sanoi hänen käyvän vielä eroprosessia ja minun olisi pitänyt olla kaukana hänestä. Ajattelin kuitenkin, että jos "päästän" hänet vapaalle, niin joku "vie" upean miehen. Eli olisin silloin vain kommentoinut, että hän voi palata asiaan vaikka puolen vuoden päästä kun on selvinnyt erostaan. Aika sitten tietysti vasta näyttää, että miten elämämme etenee. Itse olen kuitenkin hänen kanssaan enemmän kuin tosissaan. Iloista vappua kaikille!
Mistä ihmeestä sinä tiedät täysin tuntemattomien ajatusmaailmasta yhtään mitään?
Suhteen alkamisajankohta ei määrää sen kestävyyttä.
Jos kaksi toisilleen sopivaa, vastuuntuntoista ihmistä kohtaa, niin siihen väliin ei pääse mikään eikä kukaan.
Toiset taas eivät pääse koko elämänsä aikana sellaiseen mielentilaan, että onnistuisi parisuhteessa.
Useimmat ihmiset osaavat toimia järkevästi syvän järkytyksenkin kokeneena.
Jos itse ei usko kykenevänsä niin ei kannata tuomita toisia samanlaisiksi.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat pitää sen "upean miehesi". Toivottavasti olet myös asiasta, ja ehkä pelostasi, hänen kanssa keskustellut.
Itse kuulin joku aika sitten nykyisen naisystäväni ystäviltä, että samanlaisia keskusteluja olisi minun "vapaalla" olosta käyty ja minutkin "napattiin" pois markkinoilta pyörimästä.
Otin asian puheeksi ja hän kertoi näin myös sanoneensa.
Tilanne avasi erittäin hyvän ja "vapauttavan" keskustelun jossa käytiin tuntemukset ja pelot läpi...Nyt on erittäin hyvä olla hänen kanssaan.
Itselläni on vielä edelleen oma eroprosessi henkisellä tasolla läpikäynnissä ja elatus-/tapaamis asiat sopimuksettomassa tilassa. Hän tietää tilanteeni ja epävarmuuteni ja varoo siksi painostamasta suhteen etenemisen osalla. Toivoin, ja uskon, hänen myös ymmärtävän suhteemme kestävyyden riskin.
Jos ja kun ystäväsi saa oman "elämän palapelin" kasaan hän varmasti arvostaa lähellä ollutta ystävää, mutta varo silti särkemästä omaa sydäntäsi jos suhteenne ei sitten enään jatkukkaan.
Pääsen työssäni seuraamaan hengellisissä ympyröissä pyörivien naisten keskusteluja. Naisiahan heistä on valtaenemmistö.
Niissä piireissä tuntuu olevan huutava pula kunnollisista miehistä.
Jos sellainen eksyy porukkaan, niin hän saa peräänsä sadoittain silmäpareja, eikä hänen varmaankaan tarvitse olla yksin jos ei itse halua.
Kilpailu on kovaa.
Sen mitä tiedän, nämä suhteet ja pikaisesti solmitut avioliitot ovat kestäneet vallan mainiosti mikäli mies on edes kohtuu kelvollinen.
Eikös aloittaja kysellyt mielipiteitä? Pitäisi siis antaa vain ruusunpunaisia kuvitelmia auvoisesta onnesta? Jos aloittaja ei halua antaa kuvaa että "nappasi miehen pois ettei muut ehdi viedä", ei sitten pidä niin kirjoittaa.
Kiitos paljon ajatuksia herättävästä kommentista. Olen kyllä puhunut hänen kanssaan laastarisuhteesta, varmaan melkein kyllästymiseen saakka. Se on tietysti omaa epävarmuuttani ja siksi myös täältä kommentteja kyselen. Toisaalta, nyt suhde tuntuu tosi hienolta ja miksi liikaa miettisin tulevaisuutta. Parhaansa kun tekee, niin aika sitten näyttää. Eihän suhteista muutenkaan koskaan voi olla varma. Vaikutat fiksulta mieheltä, joten ei ihme kun sinutkin on "pelastettu". Iloista vappua edelleenkin!
Tuo ei ollut mielipide vaan tuomio.
Ok, riippuu tietenkin lukutaidosta, tai sen puutteesta miten sen haluaa ymmärtää.
Nykyään yhä harvempi osaa kirjoittaa oikein.Jos haluaa ilmaista mielipiteensä, sen voisi aloittaa sanoilla "minun mielestäni".
Tosin nämä kirjoitukset kannattaa ottaa aina mielipiteinä ja suurella varauksella.
Minun mielipiteeni ap:n kysymykseen on, että ei kannata murehtia turhia.
Kyllä ne oikeat murheet sitten tunnistaa, jos niitä on ylipäätään tullakseen.
Vielä yhden ex-avokin kertomaa. En ole katkera muusta kuin siitä että mieheni ei päästänyt minua menemään jo vuosia sitten, kun itse ryyppäsi, juoksi yökaudet baareissa ja jatkoilla ja hommasi ties mitä. Ei suostunut eroon ei, yritin varmaan pari kertaa vuodessa(20 vuotta oltiin yhdessä). Aina sai syyn käännettyä minuun, minussa se vika on, manipuloi ja aneli ja itki. Sitten tapahtui viimeinen toilaus miehen taholla ja tein eropäätöksen. Muutin vaan muualle kun mies oli poissa ja en antanut miehelle mahdollisuutta enää puhua minua ympäri. Mies joutui sängynpohjalle, suku oli kauhuissaan miehen huonosta voinnista mutta kaikki tiesivät ja ymmärsivät miksi erosin. Mies aneli ja oli surkeana, rakasti vain minua, eikä muuta halunnut. Pysyin lujana ja pidin osoitteenkin salaisena.
Mutta kas, kk kuluttua mies oli löytänyt uuden. Mietitytti hieman vain se, että nainen muistuttaa minua niin harrastuksiltaan kuin ulkonäöltään. Jopa sisustustyyli ja horoskooppi ja ruokavalio on samanlainen. Toivon todella että uusi nainen ei ole vain minun korvikkeeni. Toivon että heidän suhteensa onnistuu paremmin kuin meidän. Pelkään että jos he eroavat niin mies alkaa taas roikkua minussa. Teen varmasti kaikkeni että he pysyisivät yhdessä vaikka säälinkin hieman tuota uutta naista. Luulen kuitenkin että heillä menee ihan hyvin, heillä on enemmän yhteisiä harrastuksiakin(juopottelu:) kuin meillä. Haluasin olla heidän molempien ystävä, enkä ole antanut miehen tulla kylään yksinään, heidät yhdessä olen kutsunut kyllä mutta vielä en ole uutta tavannut.
Minä ainakin olen tehnyt eroa jo monta vuotta. Ehkä mieskin, meillä kuihtui seksikin jo monta vuotta sitten.
Olen suunnattoman onnellinen että pääsin eroon tuosta miehestä. Nautin yksinolosta enkä itse ole valmis vielä suhteisiin vaikka biologinen kello tikittääkin. Olen monista menneisyyteni asioista johtuen aika rikki ja käynkin erilaisissa terapioissa ja mm. al-anonissa.
Itse en ottaisi juuri eronnutta. Ihmisen pitää osata myös olla yksin.
Mutta ei alkuperäisen tilanne ole varmaan tällainen. Kaikki suhteet ovat erilaisia.
Kiitos sinullekin kirjoituksestasi. On hienoa, että olet päässyt irti ex:stäsi. On se oikeasti kumma kun jotkut elävät "kuin pellossa", mutta eivät kuitenkaan ole valmiita päästämään irti. Kiusaavat kumppaniaan vuositolkulla ja osaavat puhua niin kauniisti aina tarvittaessa ja elo vain jatkuu.
Uudessa suhteessani ei ainakaan vielä ole ilmennyt mitään sellaista, joka paljastaisi tuollaisesta olleen kyse. Mies on kaiken aikaa niin upea herrasmies ja jotenkin niin tasapainoisen ja aikuisen oloinen. Toivottavasti myös sinä törmäät jossain vaiheessa kunnolliseen mieheen.
Pari vuotta se mies jaksaa esittää ihanaa ja tasapainoista.
Viiden vuoden kuluttua alat ymmärtää miksi hän on eronnut... eikä asiat ehkä sittenkään menneet juuri niin kuin mies on ne kertonut. Eikä hän enää olekaan niin vastuuntuntoinen ja ihana.
Et kai tosissasi luule että hän tässä vaiheessa paljastaisi itsestään mitään huonoja puolia (kuin ne pienimmät ja mitättömimmät)? Hänen on ensin varimistuttava että olet häneen sidottu (avioliitto/yhteistä velkaa/lapsia?! yms.) ja vasta sitten voi esirippu nousta.
No, sitten putoan korkealta :-))) Näen tietysti hänet tässä vaiheessa ruusunpunaisten lasien läpi ja niin varmaan kuuluu ollakin. Tällä planeetalla ei varmaan muuten olisi parisuhteita ollenkaan. Faktaa on kuitenkin se, että hänellä on loistavat suhteet lapsiin, sillä sitä ei varmaan jaksaisi kauan esittää. Hän on myös lähes raitis, kova harrastamaan liikuntaa, taloudellisesti paremmin kuin toimeentuleva, huumorintajuinen, hyvä tekemään ruokaa, kohtelias, kiltti, hoitaa huushollin, tekee puutarhatöitä, kielitaitoinen, romanttinen, akateeminen... no enempää ette varmaan jaksa kukaan lukea.
Tämä on tietysti unta, josta en sitten halua herätä.... vaikka välillä laastarisuhdetta pohdinkin. Jossain muussa ketjussa minusta joku sanoi hyvin: Laastarisuhde on sellainen, että suhteessa ollaan suhteen vuoksi. Jos on kuitenkin niin, että ollaan kiinnostuneita toisesta ihmisestä ihan tosissaan, niin silloin ei ole kysymys laastarisuhteesta.
""Mies on niin fiksu ja ainutlaatuinen, etten voinut häntä noin vain "päästää" vapaalle. Olisi joku muu vienyt, joten päätin korjata välittömästi talteen."
Tässä menee vikaan. Muuten ei ongelmaa. Olet laastari, tai hän sinulle whatever, mutta tuollaisella ajatusmaailmalla ei synnyt aitoja suhteita."
Se mies ihan oikeasti on loistava tyyppi ja sillä on ollut naisena joku tosi paska ämmä joka on vampannut sen ja uskotellut olevansa hyvä ja sitten totuus on aikaa myöten valjennut?
Muistakaa nyt että syyt eroon voi olla molemmissa. Toisessa koska oli hieno ihminen mutta hyväuskoinen herkkis, toisessa koska on manipuloiva vittupää-alistaja.
Eli tällä alkuperäisellä kirjoittajalla on saattanut oikeasti käydä tuuri ja hän on suorastaan pelastava enkelitär jos on hyvä ihminen... :)
Tuskin sinä mihinkään tiput!
Sun täytyy tietty olla suurinpiirtein samaa tasoa, että mies ei kyllästy tms.
On aika vaikea teeskennellä menestyvää, urheilevaa ja kaikkien rakastamaa.
Jos tuo kertomasi on totta, niin olet tehnyt kunnon löydön. Onnea vaan!
Aloin itsekin seurustelemaan pain eron jälkeen, eikä meillä ole ollut minkäänlaisia ongelmia.
Minä uskon vakaasti, että noin puolet ihmisistä on aika paskoja, mutta se toinen puolisko onkin sitten sitäkin mukavempia.
Tässä nyt on tainnut kohdata pari semmoista! :)))
Jonkin ajan kuluttua et enää epäröi suhdettasi koska siihen ei ole mitään syytä.
Jokaista suhdetta täytyy tietenkin vaalia, mutta se on vain mukavaa, kun ei tarvitse paapoa mitään vaikeaa tyyppiä.
Ai että olen iloinen puolestasi! :)))
Oli tosi kiva lukea aamusta noin mukavaa tekstiä. Työpäiväkin lähtee hyvin käyntiin. Sinulle oikein mukavaa kesän odotusta!
Luulet olevasi ainoa nainen, näin ei ole=( Kaikki muut tietävät sen paitsi sinä..
Itselläni on takana tuore ero. Lähdin itse. Tosin eroa edelsi pitkä vaihe jossa parisuhde kuoli pois ja käsiteltiin vaikka oltiin yhdessä. Asumuseroa kesti vajaa puoli vuotta ennenkuin laitoin viimeisen niitin eli sen eropaperin.
Tunnepohjaa ja parisuhteen olemattomuutta on siis kestänyt itselläni pidempään. Olen käynyt siis eron läpi jo päässäni ja käsitellyt sen. Olin myös lähtevä osapuoli joten mitään katkeruusfiiliksiä ei ole minulla - vain kevyt pettymys itseeni ja peruspaska fiilis ettei hommat vaan toimi aina niinkuin tarkoitus olisi.
En tarvitse laastarisuhdetta vaan mielestäni olen valmis kohtaamaan uudet ihmiset sellaisena kuin ovat. Ero ei vienyt uskoani naisiin - edes kumppaniini - vaan me ei vaan sovitty yhteen eikä liitto syntynyt oikeista kemioista, olosuhteista tai tahdosta.
Itseasiassa olin vapaa itselleni jo ennen asumuseroakin. Se eroaika oli siis lähinnä varmistelua varmistelun päälle "Olenko aivan aivan aivan aivan varmasti tätä mieltä".
Kun kohtasin uuden ihastuksen ja tajusin että minulla on avioliitto vielä paperilla pistin lopullisen eron vireille. Tarkoitukseni oli tehdä se vasta myöhemmin ja vietää vaan sinkkuelämää mutta tää uus ihminen vaikuttaa aika ainutlaatuiselta. Hän siis oli syy tehdä asiasta virallistakin virallisempi ennen suunniteltua aikaa, muttei todellakaan syy eroon.
Eli mielestäni olen tuon kysymyksesi miehen vastine. Eli jos homma menee oikein niin se saattaa onnistua, minusta ainakin tuntuu "valmiilta ja valppaalta" :)
Vaikutat fiksulta mieheltä ja oli kiva lukea kommenttejasi. On siis mahdollista, että eri on jo aika pitkälle käsitelty avioliiton aikana. Sinulle ja uudelle kumppanillesi oikein mukavaa kesän odotusta!