Olen 22v tyttö Espoosta. Pituutta on 173cm ja painoindeksini luulen olevan 22 tietämillä. Ylipainoa minulla ei siis varsinaisesti ole. Tarkkaa painoa en varmasti osaa sanoa, koska en omista vaakaa, mutta uskoisin sen olevan noin 66kg:n paikkeilla.
Ongelmana on elämäntapani ja ruokavalioni, joka on todella pahasti kuralla. Syön tunteisiini paljon karkkeja, sipsiä ja roskaruokaa. En liiku ollenkaan tai syö kasviksia tai vihanneksia.
Lisäksi olen erittäin epävarma itsestäni. Sosiaalinen elämäni on kuihtunut lähes olemattomiin. Parhaat ystäväni ovat tv ja läjä ruokaa.
Nykyinen elämäntapani alkoi noin 3,5 vuotta sitten, kun muutin opiskelujen perässä pois lapsuuden kodistani uuteen kaupunkiin. Sen jälkeen tuntuu, että elämä on kohdellut huonosti vähän jokaisella osa-alueella. Tiedän, että tämä ei ole tekosyy syöpöttelyyn, mutta surun hetkellä on vaan -niin- helppo turvautua herkkuihin.
Syöminen ei ole vielä tehnyt minusta ylipainoista, mutta se on saanut minut voimaan selkeästi huonosti. Vatsa ei toimi, väsymys painaa, iho on kalpea ja hiukset ovat huonossa kunnossa. Lisäksi tunnen jatkuvaa huonoa omaa tuntoa syömisestäni.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Ikään, painoon ja paikkakuntaan riippumatta kaikki vertaistuki kelpaa. Kirjoitelkaa, niin hankkiudutaan yhdessä eroon tunnesyöpöttelystä:)
-N-
Ongelmana on elämäntapani ja ruokavalioni, joka on todella pahasti kuralla. Syön tunteisiini paljon karkkeja, sipsiä ja roskaruokaa. En liiku ollenkaan tai syö kasviksia tai vihanneksia.
Lisäksi olen erittäin epävarma itsestäni. Sosiaalinen elämäni on kuihtunut lähes olemattomiin. Parhaat ystäväni ovat tv ja läjä ruokaa.
Nykyinen elämäntapani alkoi noin 3,5 vuotta sitten, kun muutin opiskelujen perässä pois lapsuuden kodistani uuteen kaupunkiin. Sen jälkeen tuntuu, että elämä on kohdellut huonosti vähän jokaisella osa-alueella. Tiedän, että tämä ei ole tekosyy syöpöttelyyn, mutta surun hetkellä on vaan -niin- helppo turvautua herkkuihin.
Syöminen ei ole vielä tehnyt minusta ylipainoista, mutta se on saanut minut voimaan selkeästi huonosti. Vatsa ei toimi, väsymys painaa, iho on kalpea ja hiukset ovat huonossa kunnossa. Lisäksi tunnen jatkuvaa huonoa omaa tuntoa syömisestäni.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Ikään, painoon ja paikkakuntaan riippumatta kaikki vertaistuki kelpaa. Kirjoitelkaa, niin hankkiudutaan yhdessä eroon tunnesyöpöttelystä:)
-N-
Vastaukset 3
Vanhimmat
täällä on ihan samanlainen otus :D Siis kuvailit juuri mun omaa elämääni. Olen 22v tyttönen Pirkanmaalta.
Mulla syöminen on kans tunnesyöpöttelyä.. vielä en asu poissa kotoa, mutta tilanne karkaa käsistä viimeistään sillon, ku jään yksin kotiin.. Kai mulla on joku BED-tyyppinenkin juttu, mut kaikki on mielestäni lähtöisin tosta tunnesyöpöttelystä.. Mitenhän tästä pääsisi eroon :((((
Ite oon pääsemässä eroon tunnesyöpöttelystä sillä että päätän kylmästi etten syö mitään. Ja kun himo alkaa hetken päästä haihtua niin tilalle tulee hyvänolon tunne nälästä/kurissa pysymisestä.