Tämän hassun kysymykseni idea on, että kuinka paljon ihmisillä yleinsä on oikeasti hyviä ja luotettavia ystäviä???
Itselläni ei perheen ulkopuolella ole kuin yksi todella läheinen ystävä ja muutama ystävä, mutta suurin osa on vain kavereita, joihin ei niinkään voi luottaa
Itselläni ei perheen ulkopuolella ole kuin yksi todella läheinen ystävä ja muutama ystävä, mutta suurin osa on vain kavereita, joihin ei niinkään voi luottaa
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itselläni on poikaystävä ja kaksi ns.sydänystävää. Sen lisäksi on useita kavereita, joiden kanssa tapaan silloin tällöin. Ja tuttavia on sitten ihan loputon määrä.
Minulla on koulussa 2hyvää ystävää ja sitten muuten onkin vain kavereita ja joskus ne koulussaolevatkaan eivät ole edes kavereita.. :(( se on ärsyttävää kun toinen heistä omiis en toisenkin ja sanoo että se on vain hänen kaveri eikä kenenkään muun...
Ei ensimmäistäkään ei ole ollut ja tuskin tulee koskaan olemaan...toki sitä olisi ikionnellinen jos vaikka yksi olisi! En teidä sitten tutut kyllä kertovat helposti asioitansa niin tarkasti että toisinaan itseä hirvittää että miten joku uskaltaa sanoa noin paljon?! Mutta olen kai sitten itse niin sulkeutunut et en uskalla ketään lähelle päästää. Olen kyllä elänyt kohtuu pitkässä parisuhteessa ja sen ainakin havainnut että emäntä on se jolle kuitenkin voi vähiten sanoa mitä oikeasti tuntee/ajatelee. No silti olen toiveikas että jospa se elämä vielä sellaisenkin ihmisen kohdalle kuljettaa...
Lähinnä mietin, että tunnetko tarvetta saada enemmän ystäviä. Itse toivoisin omistavani sellaisen ystäväpiirin, joka minulla oli nuoremapana. Oli noin 3 läheistä ystävää, joiden kanssa matkustettiin yms.
Arvostan kovasti tätä läheistä ystävääni, mutta joskus toivon meitä olevan useampi.
On rakas poikaystävä ja kolme sydänystävää. Siis sellaisia, joiden tukeen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, ja joiden puolesta tekisin mitä vaan. Hyviä kavereita on lisäksi kymmenkunta, mutta heitä ei voi ystäviksi laskea.
Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Olis kiva jos olisi enemmänkin, toisaalta voi olla ettei aika riittäis. Tosiystävät on todella harvassa, joten pitäkää kiinni heistä!
onko mulla nykyään yhtään oikeaa ystävää..
Se on surullista. Nuorempana oli, ehkä. Mikähän
sen määrittää miksi joistain tulee todellisia ystäviä ja toisista ei? Ehkä olen itse aika varautunut enkä oikein uskalla olla oma itseni ihmisten kanssa. Mitäs jos ne ei hyväksykkään mua virheineni, äkkipikaisuuttani ym. Vaikka en minä hirveän äkkipikainen ole, kai. Olen joskus ollut enemmänkin. Ja mistä tietää itse ketä voisi pitää oikeana ystävänä ja kelle uskaltaisi kertoa itsestään kaikenlaista ja olla ihan vaan oma itsensä? Onko se jonkinlainen samankaltaisuus?
"Tosiystävä kävelee sisään silloin kun koko muu maailma kävelee ulos."
Mun mielestä tossa on kiteytetty hyvin todellinen ystävyys. Mistä niitä sitten löytää, se on hyvin yksilöllistä. Omat ystävät on lukioajoilta ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa vaan tulee juttuun, huumorit menee yksiin ja kemiat kohtaa.
Minulla on hyviä ystäviä kaksi kappaletta,kavereita muutamia ja tuttuja on paljon. Näen noita kahta ystävää suht. säännöllisesti,suunnilleen parin kuukauden välein. Toisen kanssa lähinnä käydään kylässä toisillamme,jutellaan niitä näitä ja kahvitellaan. Toisen kanssa taas käyn kaupungilla pääasiassa,siihen liittyy yleensä kahvittelu tai ruokailu,jutellaan niitä näitä....joskus käydään myös kylässä toistemme luona...hänen kanssa ollaan jopa suunniteltu pientä matkaa valmistumiseni kunniaksi. Näihin ystäviini luotan 100%,koska sitä he todella ovat.
Jos uusia ystäviä tulisi,ottaisin heitä pari-kolme lisää,mutta sen enempää en,kun aika ei riitä.
Ystäviä on ollut ja on 2 (kaksi).
Heille voi kertoa kaikki ilot ja surut.
Vuosien mittaan on käynyt niin, että kaveripiiri laajentunut, mutta tosiystävät kadonneet. Ei enää edes tunnu luontevalta sellainen läheisyys, mitä joskus lapsena oli parhaiden kavereiden kanssa. Tällä hetkellä voisi sanoa että on enintään yksi hyvä ystävä, muutama ystävä ja sitten nämä kaverit. Eli kuten aloittajalla.
Jos ystävä on se, jonka kanssa voi puhua kaikesta, niin ennen oli yksinkertaisemmat ongelmat ja puheenaiheet. Nykyään vanhat ystävät ovat kiinnostuneita ihan eri asioista kuin itse, ja edustavat ihan eri arvomaailmaa.
Ikää 21 ja ystäviä nolla. Ei myöskään kavereita.
Minulla on yksi oikea YSTÄVÄ, jonka kanssa puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti, ja hän tietenkin minuun. Olemme tunteneet toisemme suunnilleen kuusi vuotta, emmekä ole tainneet koskaan riidellä kunnolla, vain jotain minimaalisen pieniä kinasteluita joskus. Olemme varmaan muiden mielestä ärsyttävä parivaljakko sisäpiirin juttuinemme, mutta minusta on ihan mahtavaa että tiedämme jo puolesta sanasta tai ilmeestä toisemme ajatukset.
Hänen lisäkseen minulla on muutama kaveri, joiden kanssa voi kyllä jutella asioista ja pitää hauskaa, mutta en koe heitä kovin läheisiksi.