ei ollutkaan ystävä

Hei!

Minä olen aina ollut sellanen simppeli kaveri, joka kohtelee ihmisiä (koulukaverit, työkaverit yms) tasapauolisesti ja reilusti. En siis koskaan puhuisi kenestäkään selän takana paskaa, ellei tämä ole antanut siihen aihetta esimerkiksi kohtelemalla minua tylysti, dissaamalla yms. käyttäytynisellä. Olen ollu myöskin vähän epävarma kaverisuhteiden ja erityisesti toiseen luottamisen suhteen. Olen nyt 24v ja olen tosiaankin nähnyt ja kokenut omakohtaisesti sen, kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Asuin ennen pienellä paikkakunnalla jossa kävin peruskoulun ja lukion. Heti yläasteella muutama tyyppi ollti minut simätikukseen ja tekivät elämästäni helvettiä. Pahalta tuntui varsinkin se, ku ihminen, ketä luulin kaverikseni olikin samanlainen persläpi kuin "kiusaajani". Minua ei mitenkään fyysisesti kiusattu vaan leviteltiin ilkeitä juttuja ja juoruja, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Aiheena kiusaajillani oli seksuaalinen suuntautumiseni, tai siis se, että he olettivat minun olevan homo. Homo en siis ole, mutta ilmeisesti en ole mies miehekkäimmästä päästä, en tosin mikään neitikään.

Kun neljä vuotta sitten muutin kaupunkiin kauas kotoa, olin varma, että nyt saan oikeita ystäviä. Pääsin töihin ja kouluun, joista sain kavereita. Tähän asti meni hyvin. Minulla oli aina seuraa esim. baariin ja kotona istuskelin hyvin harvoin iltaa yksinäni. Sain niin hyviä kavereita, että lähdin jopa käytiin ulkomailla neljästään. Nyt kuitenkin eräissä pirskeissä, joissa olivat kaikki läheisimmät työkaverini. Minulla oli hauskaa. Sitten erään keskustelun lomassa, erään "kaverini" kaveri, jota en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin, heitti mulle sellasen kommentin, että Lasse sano, että sinä olet homo. Lasse on siis tämä työkaverini, kenet vielä viikko sitten laskin ystäväkseni.

Se oli kuin olisi lyöty märällä rätillä päin kasvojani. Taas tuollaista selän takana puhumista. Minä olin varma, että Lasse on tosiystävä, ja että olemme rehellisiä ja lojaaleja toisillemme. Minua kuvottaa ajatellakkin, että olisin vielä hänen ystävänsä. Minä olen osuuteni saanut kaksinaamaisuudesta ja selän takana puhumisesta. Inhottavaa on se, että olen joutunut ennenkin kokemaan saman, tällä kertaa selän takana puhuja oli ihminen kenen luulin olevan ystävä, ja että kuuli siitä joltain tyypiltä, ketä en tunne ja kuka ei tosiaankaan tunne minua.

Nyt kysyn teiltä, että onko minun paha oloni oikeutettua? Ja onko lapsellista vältellä Lassen seuraa ja olla etäinen.