Miten kestän sen, että mun salainen ihastukseni on päättänyt vaihtaa työpaikkaa? Tämä tuli aivan täytenä yllätyksenä mulle ja meinasin oikeasti pyörtyä surusta, kun tajussin asioiden todellisen laidan. :´( Ei tässä voi muuta tehdä kuin itkeä ja nukkua. Tuntuu melkein siltä kuin joku läheinen ja tärkeä ihminen olisi kuollut, sillä en näe häntä todennäköisesti enää ikinä. Kevät ja kesä, vappu ja mahdollinen loma menettikin tässä samalla täysin merkityksensä ja mua ainoastaan masentaa ja olen erittäin surullinen. Täytyy munkin vaihtaa työpaikkaa; en enää jaksa yhtäkään muistoa tästä ikävästä ja kaipuusta. En jaksaisi enää edes tavata ketään muitakaan ihmisiä enkä oikeasti jaksaisi mennä enää töihin, sillä olen vain surullinen. Tekisi mieli heittäytyä auton/junan alle ja kuolla. Miksi rakkaani lähdit pois...toivottavasti et minun takiani? Enhän koskaan edes jutellut sulle mitään ja yritin olla siten, ettet arvaisi että oon suhun ihastunut (saatoit toki arvata silti). En tarkoita/tarkoittanut sulle mitään pahaa. Yritä ymmärtää, millaista on olla ujo ja rakastunut - ei sellainen ihminen tahdo mitään pahaa sulle, vaikka saattaakin käyttäytyä vaivautuneesti/hölmösti. Miten tästä pääsee ylitse...ikävöin häntä aivan mielettömästi... Hän oli mun päivieni ilo ja oikeastaan koko elämäni valo ja ilon lähde...hän oli mun toivoni onnesta ja rakkaudesta. Nyt se toivo on mennyt...ei ole enää yhtään mitään. Voiko tällaisesta päästä yli??? Mulla on koko ajan vain pahoinvoiva (fyysisesti paha) olo ja itkettää... :´(
Miksi lähdit pois?
suuri suru
172035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=MR50dTJgEFg
Ja tuon aivan saman tunteen kokeneena voin sulle jälkeenpäin rehellisesti nyt todeta: aika lopulta parantaa haavat.
Been there 2007 & done that!!!
Tsemiä sulle surun keskelle.
Eletään päivä kerrallaan...
Niin lähetä hänelle jälkikäteen kirje ja kerro siinä avoimesti noista tunteistasi.
Olisi miehenä upeaa ja hienoa kuulla että joku ihminen oikeasti jäi minua kaipaamaan. Jos olisin sinkkuna niin kyllä vastaisin hänelle takaisin.
tihkuvan viestisi kasvavan empatian ja myötätunnon tuntein. Olosi on kurja; haluaisin lohduttaa sinua sanoilla, jotka rauhoittaisivat sinua ja saisivat tuskaisen kaipuun, ikävän, pettymyksen ja epätoivon hälvenemään. Sanoilla, jotka saisivat sinut kaikesta huolimatta luottamaan huomiseen.
Itse olen ihastunut monta kertaa, mutta estojeni vuoksi en ole saanut niistä kerrotuksi tunteitteni kohteille. Aina olen vaistonnut niissä naisissa lämpimiä tunteita minuakin kohtaan, mutta aina on myös tullut joku toinen, joka on ollut rohkeampi.
Ajatuksissani olen tukenasi, luulen ymmärtäväni erittäin hyvin lohduttomat mielialasi. Sympatiani ovat aina ujojen, herkkien, estyneiden ja kilttien ihmisten puolella. Heille elämä ja maailma on kova ja kylmä, tunteeton.
Olen iloinen siitä, että jaksoit kaiken surun ja murheen keskellä kirjoittaa tuon viestisi. Jos näin virtuaalimaailmassa voisi saada ikuisen ystävän, haluaisin juuri sinut ystäväkseni. Yhdessä olisimme vahvempia, yhdessä voittaisimme ujoutemme ja näkisimme, kuinka paljon kauneutta tämä maailmamme voikaan sisältää, kun sitä katselee läheisen ihmisen kanssa.
Ihana tietää että miehetkin voi ajatella noin kauniisti :)
Tämä oli parasta "Sympatiani ovat aina ujojen, herkkien, estyneiden ja kilttien ihmisten puolella. Heille elämä ja maailma on kova ja kylmä, tunteeton. " - kumpa kaikki ajattelisivat noin.
Voiko asiaa kauniimmin sanoa. Miten onkaan totta se, että elämä ja maailma on niin kovin kylmä ja kova meille herkille, ujoille ja kilteille. Itse olen sen juuri kokenut, siksi kosketti todella paljon.
Ainakin näistä ketjuista löydät kohtalotovereita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001141&posting=22000000034553254
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001141&posting=22000000033421777#22000000033421777
Jos hän on vapaa niin kirjoita ihmeessä kirje, ethän voi hävitä mitään etkä joudu häpeämään kielteistäkään vastausta kun ette kohtaa joka päivä. Voin kuvitella kuinka vaikeaa se on, ja helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä edes.
..niistä tunteista meinaan.
Olen itsekin tehnyt niin. Ekan kerran itse lähdin ja halusin tehdä selväksi oman kantani asiaan joten pistin mailia. Toisen kerran mies häipyi ja onnistuin sitten sekoilemaan kunnolla humalassa (vaikken tiennyt että on lähdössä)sekä kertomaan parit faktat -tosin en ihan usko että tajusi mitä ajan takaa mut anyways.. vapautti kummasti =)
Ainoa mikä harmittaa on se että en koskaan saanut tietää miksi ja mitä tuossa viimeisessä tapauksessa oli lopulta takana.
Hän oli silloin oikeasti juuri sellainen mikä iski lujaa ja tiedän kyllä miksi.. hänessä on niitä ominaisuuksia mitä olen hakenut :)Luonteenpiirteitä ja persoonaa, ei ulkonäköä mutta jotain "suurempaa".
Mulla kävi puoli vuotta sitten samanlailla. Ihastus lähti.. Tuskaa oli pari kuukautta, silmät haparoi sinne missä hän työskenteli. Aamusin näin häntä yleensä kahvilla, jonka vuoksi oli kiva mennä töihin.. hänen lähdön jälkeen työpaikan näkeminenkin sai mut ahdistumaan.
Kyyneleet valui monta kertaa ja se epätietoisuus, kun en tiennyt miksi lähti.
Kyllä se iski kuin suru tosi läheisen kuolemasta, sitä itse joutuu kuitenkin olemaan siinä työpaikassa jossa hänet näki. Ilo on kadonnut kokonaan, työntekeminen on väkisin vääntämistä.
Eikä tässä kaikki... tuon jälkeen eräs ystävällinen mies tuli juttelemaan mulla niitä näitä silloin tällöin. Hänen hymy oli niin sulattava... huomasin kuin hän katseli mua kaukaa. Se jotenkin piristi vaikkei ollutkaan vienyt jalkoja alta kuten edellinen. Kunnes joku aika sitten hän kertoi että aikoo vaihtaa työpaikkaa, järkevä oli syykin, olisi pitänyt sanoa että älä lähde.. mutta en saanut sanotuksi.
Silloin ajattelin ettei tämä voi olla totta! Taas uusi isku...
Mutta niin tapahtuu kuin on tarkoitettu. Pakko tätä on vaan toistaa itselleen.
että ehkä sulle käy koko ajan noin, koska ihastut helposti. Todennäköisesti unohdat ja ihastut taas uudelleen pian. Ehkä hän ei lähde. Tai jos sekin lähtee, ihastut neljänteen.
Minä en unohda koskaa omaa lähtijääni.
"Minä en unohda koskaa omaa lähtijääni"
Hahahahha mitä sontaa :D Juu sinä et varmasti ihastu enää ikinä. ***** i*iootti.
Kyllä minustakin unohtaminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta ajatukselta. Jo toista vuotta hänen lähdöstään eikä ikävälle vain näy loppua :(
Ihastun kyllä ihmisiin aika helposti, tai no löydän jokaisesta ihmisestä jotain hyviä puolia. Mutta tämä lähtijä ei kiinnostanut mua aluksi yhtään. Jotenkin sen tapittavat silmät vaan lopulta sai mut sekaisin. Ikinä en ole ihastunut keneenkään niin paljoa, en ikinä. Kyllä sen sitten huomaa kun tuntuu että koko elämä on ihan sekasin yhden ihmisen takia. Ehkä nyt olen etsinyt sille korviketta jostain muusta, mutta ei iske kukaan niin lujaa kuin silloin =(
http://www.youtube.com/watch?v=iedfaV0y4ZA
ettei mun ihastukseni (pois lähtijä) sittenkään musta välittänyt. Mies oli järjestänyt yhteystietonsa siten, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada yhteyttä häneen. Yksin sain pienessä päässäni asioita pyöritellä ja vasta vuosien päästä ymmärsin, että hän vain leikki tunteillani. Saman asian hän olisi voinut minulle kertoa n. 5 minuutissa ja säästää vuosia elämästäni.
Selvitä siis asia ihastuksesi kanssa äläkä hukkaa enää yhtään hetkeä elämästäsi.
Kuin pieni kuolema oli hänen (miehen) lähtönsä. Biisistä en tiedä, mutta sanoissa on sanomaa.
http://www.youtube.com/watch?v=j_qhuG08Iu8
Tämä viikko töissä on ollut aivan yhtä tuskaa. Motivaatio on niin tiessään enkä voi keskittyä työntekoon ollenkaan. En tiennyt perjantaina, että hän ei tule enää töihin. En varmaan näe häntä enää ikinä, koska hän asuu toisella paikkakunnalla. En tiedä, onko hän saanut muualta töitä, vai onko sattunut jotain. On niin suuri ikävä :(