Mulla on tällä hetkellä ihan hirveät työpaineet, ja tiedän niitten jatkuvan koko loppuvuoden. Ajattelen työasioita ihan koko ajan ja eilen heräsin miettimään, että ne menevät nyt mieheni edelle. Rakastan kyllä miestäni, mutta taidan rakastaa työtäni enemmän. Sama on tapahtunut jokaisen miehen kohdalla, kenen kanssa olen seurustellut.
Ehkä en sitten osaa rakastaa tarpeeksi. Mutta niin se menee, että kun töissä on kaikki hyvin, myös parisuhde voi mainiosti. Tällä hetkellä ei huvita seksi eikä hempeily, kun muut asiat on vallanneet mielen. Mitenköhän saisin "relattua"? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Ehkä en sitten osaa rakastaa tarpeeksi. Mutta niin se menee, että kun töissä on kaikki hyvin, myös parisuhde voi mainiosti. Tällä hetkellä ei huvita seksi eikä hempeily, kun muut asiat on vallanneet mielen. Mitenköhän saisin "relattua"? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vappua lukuun ottamatta seuraava vapaa arki-iltani on toukokuun puolen välin jälkeen, useimmat lauantait olen töissä tai koulutuksissa ja sunnuntai-illat kuluvat ainakin kerran kuussa kokouksissa. Vapaata otan sitten mielellään pitkien viikonloppujen verran kerrallaan ja silloin lähden ulkomaille, koska en pysty rentoutumaan ellen ole sähköpostien ja kännykän tavoittamattomissa (laitan kännykän tylysti kiinni reissujen ajaksi).
Lisäksi olen tosi huono tekemään kompromisseja; haluan viettää lomani omilla tavoillani, valita itse elokuvani joita katson, viettää vapaa-aikani juuri siten kuin minua huvittaa jne. Siispä olen todennut parhaaksi nauttia elämästäni juuri tällaisena, en enää edes hae sellaista kumppania, joka sopeutuisi tähän elämäntapaan koska hän jäisi väistämättä kakkoseksi eikä se olisi häntä kohtaan reilua.
Sinun pitäisi ratkaisa elätkö tehdäksesi työtä vai teetkö työtä elääksesi.
Jossain vaiheessa tulee äkkipysähdys, kun terveys alkaa reistailla niin kuin minulla.
Verenpaineet koholla ja sydänoireet laittavat miettimään elämän tärkeysjärjestystä.
Loppuunpalaminen tulee jossain vaiheessa.
Onko työ kuitenkin niin tärkeä, että sen takia kannattaa terveys uhrata.
Olet täysin oikeassa. Jos työ alkaa haitata parisuhdetta/perhe-elämää - tai sitten terveys järkkyy/unettomuus on jatkuvaa työpaineiden vuoksi jne. ...silloin olisi aika pysähtyä ja laittaa elämän ensimmäiset asiat niille kuuluvaan järjestykseen.
Itselläni on tärkeysjärjestys: lapset ja parisuhde (tällä hetkellä tuore suhde), lähimmät ihmiset, koti ja työ siellä viimeisillä sijoilla.
Tietysti "helppo sanoa" näin palkansaajana, yrittäjät usein ovat niin kiinni työssään ja toisaalta ahneus nostaa päätään, jolloin helpommin sokeutuu sille muulle normaalielämälle
tarpeineen.
Liian moni ero johtuu toisen tai molempien uppoutumisesta työlle, työlle ja työlle. Ne rakkaimmat läheiset jäävät vaille paljosta. Vähän vähemmilläkin koneilla ja vehkeillä pärjää, kun osaa nauttia Rakkaudesta ja elämän muista nautinnoista!
Naisia rassaa mitä kaikki jutut keskimäärin helpommin kuin miehiä. Sitten he kohtelevat miestään kuin ilmaa ja ihmettelevät miksi hän nyt petti minua. No jos seksielämä ei toimi kuukausiin ja toinen on välinpitämätön niin on aivan tervettä harkita parinvaihtoa. Jos sitten joku toinen nainen tulee tyrkyttämään itseään niin voi olla että mies lähtee tämän mukaan.
Parishteenne ei todellakaan voi mainiosti jos sinua ei nappaa koko mies, eikä seksi. Älä elä harhaisessa maailmassasi.
Samantyyppisten ongelmien kanssa painin itsekin. Teen pitkiä päivä ja - putkia kerrallaan ympäri maakuntaa ja pidän sitten muutaman päivän vapaata. Viikon tai kaksi lomaa on yleensä neljännesvuosittain, ilman näitä ei jaksaisi. Ongelma on se, ettei sitten vapailla (-kaan) tahdo jaksaa vehdata miehen kanssa vaikka mieli tekisi. Ihanasti hän on jaksanut vierellä kulkea mutta huono-omatunto painaa, sillä tiedän hänen kaipaavan säännöllistä seksielämää.
Pidän töistäni ja tarvitsemme tulojani mutta parisuhde kärsii, kas siinä dilemma.
On ongelma työpaineiden kanssa, mutta inhoan työtäni. Tai tarkemmin sanottuna työilmapiiriä missä työskentelen. Ratkaisun tiedänkin jo. Haen uutta työtä. Parisuhteeni sekä terveyteni on minulle todella arvokasta. Rakkaani on ollut tukenani ja kuunnellut monet itkuni siitä kuinka kamala olo taas on. En jää tähän tilanteeseen itseni vuoksi ja rakkaani vuoksi. Hän ansaitsee minut sellaisena mitä oikeasti olen kun en ole nurkkaan ahdistettu, työpaikkapiinattu, hullun johdon orja. Ja minä haluan pitää terveyteni ja nukkua yöni hyvin.
saat vain relaamalla! Vaikka työ on tärkeää, se ei ole koko elämä. Järkyttävää lukea, ettei hirveät työpaineesi hellitä kuin vuoden lopussa! Herää, nyt on vasta toukokuun 1.! Linnut laulavat ja aurinko paistaa: unohda työkiireet keskittämällä ajatuksesi töihin vain työaikana. Harrasta, liiku, tapaa ihmisiä.