Ystävyyssuhteiden muodostuminen

Ensin pitäisi ulkonäön miellyttää, että viitsisi tehdä aloitteen. Sille pitäisi saada vastakaikua. Sitten pitäisi olla samanlainen huumori, seksuaaliset mieltymykset, mielenkiinnonkohteet, elämäntavat, tulevaisuuden haaveet jne...

Mitä muuta jäisi jäljelle kuin ikisinkkuus, jos vielä kiristäisi valintakriteereitä, että naisella pitäisi vielä olla oman kämpän verran omaisuutta ja edes keskituloisen liksa?

Ja ystävyyssuhteissa asialla ei ole senkään vertaa väliä. Mistäpä minunkaan kaveripiiristäni olisi 15-16- vuotiaana tiennyt, mitä me nyt, 20 vuotta myöhemmin olemme?

Eli lyhyesti: Miten tuo ylensäkään on mahdollista toteuttaa, vaikka halujakin olisi?

Mun ystävistä löytyy ihan joka sorttia. Ja kaikki ystävyyssuhteet ovat saaneet alkunsa ihan jo pikkulapsena/kouluiässä/alle parikymppisenä, jolloin ei nyt paljoakaan mitään tuloeroja vielä ole ollut.

Muutenkaan tuollainen asia ei merkkaa yhtään, vaan ystävyyden alkamiselle tärkeintä on samanhenkisyys ja monesti yhteiset mielenkiinnonkohteet. Tuo jälkimmäinenkään ei silti ole niin tärkeää. Samantapainen tausta usein yhdistää myös.
Samoin kuin yhteiset(joskus rankatkin) kokemukset yhdistävät ja olen huomannut, että elämään tulee uusia ihmisiä silloin kun niitä tarvitsee. Se, syveneekö tuttavuus kaveruudeksi/ystävyydeksi riippuu taas monista muista asioista, mutta ei kuitenkaan tuloista tai varallisuudesta.

Ystävät tienaa mitä tienaa, osa paremmi, osa pahemmi, puolison tulot paremmat, muttei huomattavasti. Toisaalta ite teen töitä vieraalle ja omaan,ukon, puljuun.

Ystävät ovat ystäviä,en ajattele heidän tulojaan. Paitsi jos pyydän mukaan johonkin, mietin ensin voiko pyytämäni hlö osallistua rahatilanteellaan. Näissäkin voi tehdä "pitkäaikaislainoja" ,ja saada just sen hyvän tyypin mukaan.

kavereideni tuloja. Eikä kyl paljo kiinnostakaan.

ystävyydellä ja tuloilla on?

En tiedä kaikkien tuloja edes, osa ei itse tienaa paljoa mutta puoliso sitäkin enemmän. Muutama perustanut elämänsä pelkälle vapaaehtoistyölle vaikka koulutukset riittäisivät palkka töihinkin ja saisivatkin helposti. Suurin osa kuiteskin asuvat kahden tienaavan ihmisen talouksissa lastensa kanssa nykyään, joten paha sanoa frendien tuloista, mutta ilmeisesti suurin osa tienaa paremmin, koska aina ovat sanomassa kyl mä maksan ei sulla yksin niiden lasten kanssa voi raha kaikkeen riittää, tosin niin sanovat myös hekin jotka selkeesti tienaavat minua vähemmin, mutta kaikilla on koulutus johonkin ammattiin sanotaan näin mielummin tai opiskelee parasta aikaa.

Parhaat ystävyyssuhteet on muodostunut lapsuudessa, monen kanssa ollaan samalta kotikadulta, käytiin koulut yhdessä jne. Opiskeluajoiltakin on tarttunut matkaan muutamia läheisiä ystäviä. Lapsuudessa ja opiskeluaikoina ei tulotasot todellakaan vaikuttanut ystävyyteen, joten enpä voi sanoa että tulotasolla olis mitään merkitystä ystävien suhteen.

Miestäkään en valitse tulotason perustella. Tärkeintä, että ollaan muuten samalla tasolla ja halutaan elämältä samoja asioita.

haetaan seuraavin perustein, ulkonäkö on se johon ekana kiinnittää huomioo. Jos se miellytää ja muuten ollaan samalla aaltopituudella, niin ei suhteen alkamiselle ole estettä.

Suhteen kestäminen on taas sitten kiinni paljon omasta ja toisen luonteesta ja niiden yhteensopimisesta, seksistä jne...

Kaverit taas valkkautuvat ihan muilla perusteilla.

ole ei

eihän ystäviä tulojen perusteella valita. Eli ei ole.