Ystäväni ovat kaikonneet.. Meillä oli aina ihan kivaa ja hyviä keskusteluja ym.. Mutta missä vika? YKSIN täällä saa tarpoa ja olla ongelmineen oman onnensa nojassa.
Olen ihan symppis nainen, kaikkea kokenut ja nähnyt. Suorasukainen kylläkin, sitäkö ihmiset pelkää? Suututaan jo puolesta sanasta. Vai onko minulla kenties niin paha karma, että tapaan AINA ne ihmiset, jotka eivät itse koskaan voi ottaa ja pitää yhteyttä. Itse olen saanut kysellä perään.. Vai kateellisiako te naiset olette, jos on hyvännäköinen ja kivat vaatteet, asunto yms. Tai miehet vie.. Tuntuu, että koko sana YSTÄVYYS on vain vitsi. Eräältä vanhalta ystävältä tuli yst.päiväksi kortti, jossa voivotteli, kun ei ole yhteyttä ehtinyt pitää.. Kun sitten ehdotin yhteistä päivällistä, sanoi että kalenteri on ihan täynnä iltamenoja viikoksi eteenpäin!! Herraisä! Miten voi olla! Ja niin "kiire" ettei yhtä iltaa voi uhrata vanhalle ystävälle!!
Suurta teeskentelyä se on, eikä mitään elämää jos täytyy elää "kieli vyön alla" juoksemassa illat jossakin harrastuksissa ja työmenoissa. Eikö se päivätyö jo riitä?? Kun ihmisten täytyisi HERÄTÄ ja antaa toisilleen aikaa ja välittämistä!! Ystävät on kullanarvoisia!
Sitten taas jos tutustut kivaan mieheen, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Niin ei aikaakaan kun se jo yrittää jalkojen väliin, viimeistään silloin, kun on otettu pari olutta. EI tule mitään!!
Eikä sekään todella ole mitään ystävyyttä jos tulee joulukortti tai tekstiviesti ystävänpäivänä!
NIIN... Olen hyvin yksinäinen täällä maan päällä ja suomessa etenkin.. Mistä löytyisi niitä luotettavia ja ymmärtäviä ihania IHMISIÄ jotka uskaltavat, eivätkä ole niin "omissa piireissään"??? Kysyn vaan....
Onko ystävyyttä
19
1439
Vastaukset
- dsadas321
Itse olen ainakin huomannut, että ihmiset vaatii nykyaikana ystäviltään enemmän. Pitää olla ulkonäköä, rahaa, puhelias, naimisissa, lapsia etc. Lisäksi ihmiset ovat kuin ovatkin ystävilleen erittäin kateellisia. Toinen jos on miljonääri, ei tee töitä ja täten elämä hymyilee hänelle niin jostain syystä sitä ei vain ystävät kestä katsella.
Osittain ymmärrän jos ystävät valitaan niin, että harrastukset ovat samat. En olisi nimittäin itse valmis luopumaan harrastuksistani. Tietysti jäähän sitä viikossa pakostikin iltoja millon ei harrasta mitään niin miksi ei tavata ystäviä.
Mielestäni olet vain tutustunut vääriin ihmisiin kun et ole ystäviä löytänyt. Ei kaikki miehet todellakaan halua heti naisen jalkojen väliin päästä. Vaikka yleistänkin kun sanon niin täytyy sanoa, että naisilla on tapana ihastua renttuihin. Ne mukavat tavalliset miehet jäävät aina varjoon vaikka ovatkin mukavia.- Aloittaja
Olenhan minä aina löytänyt ystäviä hyvinkin helposti, ja kuten sanottua kivaa on ollut. Mutta melkein yhtä nopeasti kun ne ystävyys suhteet ovat syntyneet ne ovat myös äkisti lopahtaneet. Se voikin olla yksi syistä, on tavallaan liian nopeasti antanut/ paljastanut itsestään kaiken. Läväyttänyt tavallaan koko kuorman toiselle hetimiten. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa? Tai sitten onkin joku toisessa alkanut ärsyttämään.. Onhan noita syitä jos jonkinnäköisiä, jos hakemaan aletaan...
Toki olen sitä kateuttakin aistinut. Minä kun en ole kateellinen luonne, niin en voi asiaa oikein ymmärtää.. "Toisille annetaan toiset eväät, toisille toisenlaiset".
Samanhenkisiin ihmisiin olen aina tutustunut, siinä mielessä minäkin vaativa olen, etten ala tutustumaankaan ihmisiin, jotka ovat ihan eri planeetalta. Ehkä olen tutustunut tosiaankin "vääriin" tyyppeihin. Ja ystävyyssuhteissa pätee varmaankin samat lait kun elämänkumppanin valinnassa, pitää natsata.
Ihastuminen mieheen sex mielessä on minulle kyllä ihan eri asia kun mies ystävänä. Nämä mieskaverit eivät tietenkään ole olleet fyysisesti minuun vetoavia tyyppejä, vaan ihan ihania keskustelukavereina ja muutenkin. kyllä siihen ihastumiseen tai rakastumiseen tarvitaan jo ihan eri kipinä, myös se fyysinen vetovoima (:= ... Sitä juuri tarkoitin- minulla on mieskavereista sellainen kokemus, että ovat halunneet sitä "muutakin", loppujenlopuksi, ovat tunteneet fyysistä vetoa minuun- minä en heihin. Siihenpä sekin ystävyys sitten on tyssännyt.
Enkä ihan allekirjoita tuota, että ystävyksillä harrastukset pitää olla samat. Minulle tärkeämpää on sielunkumppanuus, luottamus ja ymmärtäminen. Ei mikään pintaliito! - oon..
Aloittaja kirjoitti:
Olenhan minä aina löytänyt ystäviä hyvinkin helposti, ja kuten sanottua kivaa on ollut. Mutta melkein yhtä nopeasti kun ne ystävyys suhteet ovat syntyneet ne ovat myös äkisti lopahtaneet. Se voikin olla yksi syistä, on tavallaan liian nopeasti antanut/ paljastanut itsestään kaiken. Läväyttänyt tavallaan koko kuorman toiselle hetimiten. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa? Tai sitten onkin joku toisessa alkanut ärsyttämään.. Onhan noita syitä jos jonkinnäköisiä, jos hakemaan aletaan...
Toki olen sitä kateuttakin aistinut. Minä kun en ole kateellinen luonne, niin en voi asiaa oikein ymmärtää.. "Toisille annetaan toiset eväät, toisille toisenlaiset".
Samanhenkisiin ihmisiin olen aina tutustunut, siinä mielessä minäkin vaativa olen, etten ala tutustumaankaan ihmisiin, jotka ovat ihan eri planeetalta. Ehkä olen tutustunut tosiaankin "vääriin" tyyppeihin. Ja ystävyyssuhteissa pätee varmaankin samat lait kun elämänkumppanin valinnassa, pitää natsata.
Ihastuminen mieheen sex mielessä on minulle kyllä ihan eri asia kun mies ystävänä. Nämä mieskaverit eivät tietenkään ole olleet fyysisesti minuun vetoavia tyyppejä, vaan ihan ihania keskustelukavereina ja muutenkin. kyllä siihen ihastumiseen tai rakastumiseen tarvitaan jo ihan eri kipinä, myös se fyysinen vetovoima (:= ... Sitä juuri tarkoitin- minulla on mieskavereista sellainen kokemus, että ovat halunneet sitä "muutakin", loppujenlopuksi, ovat tunteneet fyysistä vetoa minuun- minä en heihin. Siihenpä sekin ystävyys sitten on tyssännyt.
Enkä ihan allekirjoita tuota, että ystävyksillä harrastukset pitää olla samat. Minulle tärkeämpää on sielunkumppanuus, luottamus ja ymmärtäminen. Ei mikään pintaliito!Täytyyhän sitä olla samanhenkisyyttä, eihän ystävyyttä oikein muuten voi syntyä. Harrastuksistakin on hyvä löytyä jotain samaa tai ehkä voisi puhua enemmän samanlaisista kiinnostuksen kohteista/vapaa-ajan viettotavoista. Juuri samoista asioista kiinnostunutta tuskin löytyy eikä tarvikaan. Itse oon kiinnostunut ainakin niin monesta erilaisestakin jutusta, että eihän sitä ikimaailmassa löydä ketään, joka tykkää juuri samoista asioista. Senkin takia on hyvä olla vähäsen erilaisia ystäviä, on sitten ystäviä vähän joka menoon:)
Samaa mieltä oon, että täytyy natsata yhteen. Ystävyys syntyy jotenkin itsestään silloin kun sitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Minäkään en ala "yrittämään" ystävyyttä sellaisten kanssa, jotka tuntuvat olevan eri planeetalta. Kyllähän sitä kaikkien kanssa toimeen tulee, mutta täytyy olla "se jokin", jotain yhteistä.
Sulle on varmaan käynyt niin, että oot tutustunut vääränlaisiin ihmisiin. Tuollainen ihme kadehtiminen tuntuu kyllä kummalliselta. En ymmärrä miksi ylipäätään ketään pitää kadehtia. Sen kun tekee saman perässä, jos kerta jollakulla on jokin asia hienommin.
Mieskavereissa sitten taas tuo jommankumman ihastuminen on se haitta, joka saattaa tulla kuvioihin. Tuskinpa sitä moni pystyy olla ystävä, jos ei saa vastakaikua tunteilleen.
Se, että oot suora ja annat itsestäsi heti kaiken niin on hieno juttu. Miten äkkiä sitten, ensi tapaamisella? Ehkä se on monille liikaa. Minä taas avaudun hitaammin. Joskus oon netissä tutustunut yhteen tyyppiin, joka toisessa meilissään kertoi yksintyiskohtaisia asioita parisuhteestaan, menneisyydestään, ystävyyssuhteistaan. Oli jotenkin vaikea yrittää "tsempata" tai olla empaattinen kun en tuntenut koko ihmistä. Olisi tuntunut jotenkin teennäiseltä yrittää olla yltiöpositiivinen kun tuntematon kertoi ikäviä juttuja.
- Nimetön
Otan haasteen vastaan Testaa
Jesa@suomi24.fi- ON!!
Rohkea ja avoin kun olen niin minähän testasin TÄMÄNKIN, kun antoi ymmärtää... Miksi ihmeessä antaa s.postiosoite jos ei sitten OIKEASTI kykenekään mihinkään. Ihmettelen TAAS yhä enemmän. Yhtä HUUHAATAKO kaikki??????? Kaikki yritykset valuu viemäriin, eikä millään lupauksilla, eikä sanoilla ole mitään väliä !!!!
KYLLÄ TÄSSÄ MAAILMASSA OLISI KIRVEELLÄ TÖITÄ!!!!
- TaikaröNsy
"Hänelle,jolle annan hetken aikaani,annan palasen elämääni."
Empaattisuus,kuunteleminen,ihmisen itsenään kelpaaminen on kaiken ystävyyden pohja.
Kemiat kun toimivat, yhteys syntyy.
Ihmissuhteet,jotka ovat vain toisen osapuolen varassa eivät ole ystävyyttä.
Pinnallisuus ja tyhjä tunne yhteisen hetken jälkeen on jotain muuta kuin oikea ystävyys.
Kavereita voi olla paljon,mutta ystäviä yksi tai kaksi.
Näin itse koen.- palanen
kommenttia sinulle eli pidän todella viestisi kirjoitustyylistä ja eritoten sen sisällöstä :)! Kokemuksellista vappua!
- vielä,
palanen kirjoitti:
kommenttia sinulle eli pidän todella viestisi kirjoitustyylistä ja eritoten sen sisällöstä :)! Kokemuksellista vappua!
että mielestäni outous ja hulluus voivat olla mitä mainioimpia luonteenpiirteitä ihmisessä, jos ja kun niitä mietiskelee positiivisesta eikä negatiivisesta näkökulmasta.
- TaikaröNsy
vielä, kirjoitti:
että mielestäni outous ja hulluus voivat olla mitä mainioimpia luonteenpiirteitä ihmisessä, jos ja kun niitä mietiskelee positiivisesta eikä negatiivisesta näkökulmasta.
...Lienemme samalla linnunradalla! ;)
Hyvää Vappua sinullekin!
- ...kuin kopio ajatuksistani!!!
Tässä heräilin täsmälleen samoihin mietteisiin kuin mitä sä kirjoitit. Täytin eilen vapunaattona 26 vuotta, mutta juhlin niin vappua kuin syntymäpäiväänikin yksin. Asun kaukana kotoa ja pitkään tuntemani kaverit asuvat satojen kilometrien päässä. Nykyiseltä paikkakunnalta oon saanut vain tuttavia, jotenka vapaa-aikanani saan pyöriä melkein aina omissa oloissani. Tuntuu, että vanhenen aivan yksin ja jään hirveästi paitsi kaikesta, mitä hyvän ystävän kanssa voisi kokea. Ahdistaa nähdä kaupungilla ystäväporukoita riennoissa.. tulee niin ulkopuolinen olo!
Ystävystymistä oon yrittänyt vauhdittaa pitämällä itse yhteyttä henkilöihin jotka ovat suunnilleen samanikäsiä ja joiden kanssa voisi tulla enemmältikin toimeen kuin vain tekstiviesti kerran kuussa. Oon usein tullut puolitiehen vastaan pyytämällä kahville,baariin,syömään,kylään,salille,shoppailemaan mutta kovinpa laimeaksi on jäänyt lopputulos. Aina vaan sama loru, "nyt ei kyllä jaksa tai ehdi", "katsellaan sitten kun töissä vähän rauhoittuu", "sori kun en vastannut, oli vähän kaikkee", "tuntuu vähän flunssaiselta nyt..", "soitellaan tässä joku kerta paremmalla aikaa".
Mikä ihmisiä vaivaa?! Eikö tosiaan kenelläkään ole aikaa muutakuin kiireen ylläpitämiseen? Eikö kukaan tarvitse ystävää? Onko kaikilla muka riittävästi läheisiä ihmisiä jo ympärillä? Parisuhteessa elävät haluavat olla ja hengittää ainoastaan samaa ilmaa kumppanin kanssa? Onko minussa vikaa, kun en tutustu uusiin tyyppeihin? Tai jos tutustunkin, sosiaalisena kuitenkin itseäni enemmän pidän kuin ujona,niin kontaktin yksipuolinen ylläpito ei tietenkään johda ystävyyteen tai ees kaveruuteen.
Miespuolisia ystäviä vastaan ei myöskään olis mitään, mutta mistä sellaisia tulee vastaan? Kirjoituksesi kaiken kaikkiaan oli niin nappiin tuossakin asiassa.
Surettaa melko paljon nykyinen tilanne. Montako miljardia ihmistä onkaan tällä pallolla, ja silti olen aivan yksin.- yks ystävä?
Suomea asustelet?
- Nainen_Vantaa,83
Mä olen 24 v. nainen Vantaalta.Vappuaattona olin töis ja tänään kotona vain siivoilin ja touhuilin avomieheni kans... ystäviä on ollu ja kavereita mut ne ovat vaan kaikonneet, yks muutti Rovaniemelle, soitti ennen joulua et MOI, olen tulossa sinne pks:lle jouluksi, nähään jooko? No eipä kuulunu siitä sit sen jälkeen....haluaisin naisia kavereiks, vois tehä tyttöjen juttui,mennä salille, kahvilaan, syömään, leffoihin, koti-iltoi pitää, laivalle, siis kaikkea mahollista.. ja vaik olen kihlois ja oon menos naimisiin ni meidän vapaa-aikaan mahtuu aina mukaan!Me ei haluttas olla aina vaan kahestaan!!!sitä ollaan oltu jo paljonki.. avomiehel on paljon kavereita..... mä haluan myös hyviä kavereita! Kirjoita jos kiinnostaa os. paradis1@luukku.com
- ainut...
Näyttää meitä tässä samassa tilanteessa olevia olevan muitakin, kuten näistä kirjoituksistaki huomaa. Mäkin oon ihan samaan "herännyt", että kun oon vaihtanut paikkakuntaa ja kaverit jääneet kotipaikkakunnalle tai itsekin muuttaneet. Niin kyllä yhteydnpito on jäänyt vähemmälle.
Kiire tuntuu olevan tosi monella vanhalla kaverilla. Tuntuu vain niin kummalliselta, miksi haalia itelleen sitä kamalaa kiirettä?! Toisilla on tullut vakavempi seurustelusuhde niin kaverit on jääneet vähemmälle. En voi ymmärtää sitä, että uusiksi kavereiksi tulee miehen kaverit ja sitten tulee yhteisiä pariskuntatuttuja. Eikö sitä kaivata omia kavereita?! Minusta nuo pariskuntatutut on joskus aika pintapuolista.
Jotenkin tällä ikää tuntuu olevan vaikeampaa saada hyviä ystäviä. Monilla alkaa olemaan perhettä tai ainakin se mies. Sen oon huomannut, ettei ainakaan kotipaikkakunnallaan asustavat kaipaa uusia ystäviä kun heillä niitä jo on. Sitten on tietysti me muualta muuttaneet, eiköhän heissäkin kaveria kaipaavia ole. Ongelma on vain missä heihin oikein törmää. Työpaikallakin on sen verta pienet piirit. Ja kumminkin sitä helposti ajautuu puhumaan työasioista, joten mieluummin pidän työkuviot erillään vapaa-ajasta. - Pohjois-Savossa
yks ystävä? kirjoitti:
Suomea asustelet?
Muualta oon tänne muuttanut. Uudet ystävät ois enemmän kuin tervetulleita! Kesälläkin olis niin paljo menoa ja tekemistä, jos ois samanoloista seuraa :)
- joku
Oon seurannut tätä keskustelua,joka tavallaan minuakin koskettaa,joten päätin vastata.
Ystävyyttä on nykyaikana mutta se,missä hyviin ystäviin tutustuu,tuntuu välillä olevan kiven takana. Minulla on käytännössä vain yksi hyvä ystävä,eli joukkoon mahtuisi vielä 1-3 ystävää. Tämä ystäväni on välillä huonossa kunnossa,jonka takia hän ei aina pääse esim. syömään tai tyttöjen iltaa viettämään,niin olisi kivaa,jos hänen lisäksi olisi muitakin ystäviä. Ystävääni tutustuin yhdistystoiminnassa. Kavereita ja tuttja on sitäkin enemmän,mutta heillä tuntuu olevan omia menoja,tai heitä ei kiinnosta mun jutut. Osittain tämän on korvannut tukihenkilö,jonka kaupunki järjesti,niin ei tarvitse ihan yksin olla.
Se ei todellakaan ole ystävyyttä,jos lähettää kerran vuodessa ystävänpäiväkortin,tai jouluna tekstiviestin. Ystävyys on molemminpuolista kanssakäymistä ja kumpikin vuorotellen ehdottaa,mitä tehtäisiin jne.
Se on vaan hyvä,että ap kirjoittaja on suorasukainen,koska asiat pitää sanoa suoraan,eikä kierrellen. Itsekään en ymmärrä sitä,miksi nykyajan ihmisillä on niin kiire,etteivät mukamas siksi kerkiä tapailla ystäviä tai kavereita...mulla on tästä hyvä esimerkki.
Nyt alkuvuodesta yhtenä viikkona mulla oli paljon ohjelmaa,ja viisi iltaa oli täynnä. Ystäväni soitti ja kysyi,lähtisinkö syömään hänen kanssa? vastasin että lähdetään keskiviikkona syömään,kun se ilta oli mulla vapaa sunnuntain lisäksi kyseisellä viikolla,ja niin teimme. Olisin mielelläni pitänyt keskiviikon vapaana,kun olin aika väsynyt opiskelun ja muiden kiireiden takia,mutta mä uhrauduin,koska tämä ainoa ystäväni on kullanarvoinen. Sanoin kyllä hänelle,että oon väsynyt ettei ihmettele,jos en jaksa paljon jutella,niin kuin normaalisti. Hän sanoi,että se on okei,että pidetään vähän lyhyempi tyttöjen ilta,ja seuraavalla kerralla pitempi ilta ja näin teimme.- joutsi
Tuntuu tuo ystävien puute olevan aika yleistä. En oikein ymmärrä miten joku pystyisi pitämään yllä monien ystävien verkostoa. Itse olen kyllä ajatellut niin, että elämään ei mahdu kovin montaa ihmistä tai ne jää väkisin vähemmälle huomiolle. Miettikää nyt miten paljon jo työelämäkin vie energiasta esim. vuorotyössä kärsii ihmissuhteet aika varmasti. Jos asutaan eri paikkakunnilla niin ei yksinkertaisesti ole mahdollista nähdä kovin usein tai elämä käy aika rasittavaksi ramppaamiseksi. Vanhemmiten ihmiselle tuppaa tulemaan kaikenmaailman velvollisuuksiakin mitä en minä ainakaan tarkoituksella ole haalinut mutta näin on vaan käynyt. Nekin on silti hoidettava. Ei näitä ollu kymmenen vuotta sitten. Silloin vaan meni tukka putkella. Kyllä ehti nähdä kavereita. Nyt huomaa jo senkin, että ei edes jaksa samanlailla kuin ennen. Siksi on pakko yksinkertaisesti joskus levätäkin viikonloppuisin, että jaksaa käydä töissä. Ystävyys tarvitsisi muodostuakseen niin paljon aikaa ja yhteisiä kokemuksia, että nykytilanteessa se on jo melkein mahdottomuus. Kyllä se yksikin ystävä on kultakimpale.
- yksinäinen olen
joutsi kirjoitti:
Tuntuu tuo ystävien puute olevan aika yleistä. En oikein ymmärrä miten joku pystyisi pitämään yllä monien ystävien verkostoa. Itse olen kyllä ajatellut niin, että elämään ei mahdu kovin montaa ihmistä tai ne jää väkisin vähemmälle huomiolle. Miettikää nyt miten paljon jo työelämäkin vie energiasta esim. vuorotyössä kärsii ihmissuhteet aika varmasti. Jos asutaan eri paikkakunnilla niin ei yksinkertaisesti ole mahdollista nähdä kovin usein tai elämä käy aika rasittavaksi ramppaamiseksi. Vanhemmiten ihmiselle tuppaa tulemaan kaikenmaailman velvollisuuksiakin mitä en minä ainakaan tarkoituksella ole haalinut mutta näin on vaan käynyt. Nekin on silti hoidettava. Ei näitä ollu kymmenen vuotta sitten. Silloin vaan meni tukka putkella. Kyllä ehti nähdä kavereita. Nyt huomaa jo senkin, että ei edes jaksa samanlailla kuin ennen. Siksi on pakko yksinkertaisesti joskus levätäkin viikonloppuisin, että jaksaa käydä töissä. Ystävyys tarvitsisi muodostuakseen niin paljon aikaa ja yhteisiä kokemuksia, että nykytilanteessa se on jo melkein mahdottomuus. Kyllä se yksikin ystävä on kultakimpale.
Olen sitä mieltä että suurimmaksi osaksi nykyajan ystävyys on oman hyödyn maksimointia. Jollei ihmisestä hyödy niin se on silloin goodbye. Julmaa mutta totta.
- Aloittaja
yksinäinen olen kirjoitti:
Olen sitä mieltä että suurimmaksi osaksi nykyajan ystävyys on oman hyödyn maksimointia. Jollei ihmisestä hyödy niin se on silloin goodbye. Julmaa mutta totta.
Näinhän se on, Ja mielestäni tuo nykyajan "kiire" on vain osaksi hyödytöntä pakoilua.Kiireestä on mm. sanottu tosi osuvasti,että ei ole vaan oikein osannut suunnitella ajankäyttöänsä. Muutahan meillä ei olekaan kun AIKAA. Kysehän on pelkästään valinnoista! Asioiden tärkeysjärjestys on jotenkin ihmisiltä hukassa. Hyötyä haetaan.
Aina ehtii soittaa muutaman minuutin puhelun. Joskus se voi pelastaa yksinäisen päivän. Mutta saamattomuutta se on..
Eikä ihminen todellakaan tarvitse mitään kaverien laumaa. Yksikin hyvä YSTÄVÄ on tärkeä. Kyllä noita tuttuja kavereita on itsellänikin pilvin pimein.. - Aikuinen nainen mä oon..
Aloittaja kirjoitti:
Näinhän se on, Ja mielestäni tuo nykyajan "kiire" on vain osaksi hyödytöntä pakoilua.Kiireestä on mm. sanottu tosi osuvasti,että ei ole vaan oikein osannut suunnitella ajankäyttöänsä. Muutahan meillä ei olekaan kun AIKAA. Kysehän on pelkästään valinnoista! Asioiden tärkeysjärjestys on jotenkin ihmisiltä hukassa. Hyötyä haetaan.
Aina ehtii soittaa muutaman minuutin puhelun. Joskus se voi pelastaa yksinäisen päivän. Mutta saamattomuutta se on..
Eikä ihminen todellakaan tarvitse mitään kaverien laumaa. Yksikin hyvä YSTÄVÄ on tärkeä. Kyllä noita tuttuja kavereita on itsellänikin pilvin pimein..Mullakin on paljon tuttuja mutta ainoastaan yksi hyvä ystävä. Se on harmittavaa. Olen myös sosiaalinen ja sillä tavalla rohkea että aloitan keskustelun tuntemattoman kanssa jos se ihminen mua kiinnostaa. Jotkut vaan säikähtävät, Suomessahan pitäisi tuntea toisensa tosi kauan jotta edes voisi kutsua kotiinsa kyläilemään! Toki aviopuolisoni on minun hyvä ystävä myös, mutta eläämän mahtuisi kaikenlaisia ystäviä. Olen myös viehättävä ja muutama tuttu on kommentoinut ettei viitsi lähteä kanssani ravintolaan koska vien kaiken huomion! Katselen poikani kaveriporukkaa, laidasta laitaan, joka viikko se saa uuden kaverin ja joukko lisääntyy, miten helppoa ja riksatuttavaa!
Yritän tutustua uusiin ihmisiin mutta se on välillä vaikeaa. En ymmärrä miksi se on niin vaikeaa. Asuinympäristössänikin on paljon samanikäisiä naapuria jotka voisivat järjestää kaikkea hauskaa yhdessä. Joskus on ollut siitä puhettakin muutaman naapureirouvan kanssa mutta aina se on jäänyt suunnitteluvaiheeseen.
Onneksi viihdyn myös yksikseni. Elämääni saa tulla uusia ihmisiä siitä huolimatta että olen naimisissa ja minulla on lapsia, työ, harrastuksia ja onnea elämässä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242203Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352112Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161835Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601516Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341415Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5641202Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501015Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse351952Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949