mites teillä, jotka parisuhteessa ootte pitempään olleet, on nuo raha-asiat järjestetty? Että onko teillä esim. yhteinen pankkitili, josta päivittäiset menot hoidetaan vai omat tilit, ja sopimus siitä ,kumpi maksaa mitäkin? Ja etenkin mites siinä tapauksessa, jos toinen puolisko tienaa huomattavasti enemmän kun toinen eli jos äiti on vaikka hoitovapaalla ja hoitaa kotona lapsia, niin tulothan ei järin isot ole. Että miten ne kustannukset siinä tapauksessa jaetaan? Kertokaahan omia kokemuksia aiheesta, kiinnostas tietää...
yhteinen vai oma
tili?
151993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yli 20-v yhdessä, jo seurusteluaikoina aloimme asuntosäästäjiksi ja meillä oli yhteinen säästötili. En muista, että olisimme ikinä riidelleen tai miettineet kumman rahoja sinne laitetaan. Esim. sain mummoni kuoltua pienen perinnön, se meni ilman riitoja säästötilille ja lopulta yhteiseen asuntoon. Olin välillä hoitovapaalla ja työttömänäkin. Mies on maksanut koko ajan paremmin tienaavana lainat ja suurimman osan laskuista. Minä maksan ruoat ja omat esim. lehtilaskut, autokuluni, lasten ja omat vaatteeni. Palkasta käyttämättä jääneet summat siirretään lainanhoito- tai säästötilille ja käytetään kun tarvitaan. Remonttia tehdään koko ajan vanhaan taloon ja ulkomaille lähdetään kohta koko perhe. Rahasta meillä ei olla juuri koskaan riidelty, ehkä siinä pitkän liiton salaisuus.
Meillä on ihan alusta lähtien ollut selvä, että molemmilla on omat tilit ja kulut jaetaan. Nuorena parina jo ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja laina pantiin puoleksi kumpikin omaan pankkiin ja mitä jäi, ne oli omia rahoja.
Nyt jo keski-ikäisenä parina yhä edelleen noudatamme samaa kavaa: mies maksaa kaiken asumiseen liittymisen ja minä ruuan, vaatteet yms. Hyvin toimii ja tuntuu mukavalta esim. saada lahja toiselta kun se ei ole yhteisillä rahoilla ostettu. Muutenkin kaikki yllätykset sun muut tuntuu jotenkin aidommalta (tämä siis minun kokemukseni!)
Rahoista ei ole koskaan tapeltu kun kaikki menee mikä tuleekin.
Olemme olleet vaimon kanssa naimisissa kohta 20v. Meillä on alusta lähtien olleet yhteinen tili ja rahat. Ei ole koskaan tullut mieleen, että pitäisi olla omat rahat ja tili, kun kerran ollaan naimisissa. Tämä toimii meillä, koska meillä on melko samanlainen käsitys rahankäytöstä.
niin ei tarvitse kustannuksia jakaa. Laskut ja lainat maksetaan yhteiseltä tililtä jolle talletetaan kummankin rahat. Ja kummallakin on oma luotollinen korttinsa sille yhteiselle tilille ja omat pankkitunnuksensa niin ettei toinen ole pelkästään tilin omistaja ja toinen omaa vain käyttöoikeuden. Tämähän ei tietenkään toimi jos toinen on huoleton tuhlari ja toinen saituri. Kaupassa voidaan "kiistellä" kumpi tällä kertaa maksaa ostokset siltä yhteiseltä tililtä kun joillekin se kulujen jakaminen merkitsee sitä naurettavaa sentilleen jakamista. Kirjanpitoa tosin täytyy harrastaa että pysyy selvillä tilin oikeasta saldosta.
Olemme varsin tuore pari, yhdessä viisi vuotta, saman katon alla pari vuotta, pian naimisiin. Meillä on tähän asti ollut omat tilit, mutta jokin aika sitten päätimme perustaa myös yhteisen tilin jonne voimme säästää. Tällä hetkellä minä makselen suurimman osan kuluista koska puoliso opiskelee ja minä olen töissä. Häntä se ärsyttää, mutta jos ei ole rahaa niin ei ole. Valmistuttuaan hän tulee kuitenkin varmasti tienaamaan enemmän kuin minä.
En tiedä miten jatkossa teemme, sillä tapamme käyttää rahaa ovat hyvin erilaiset. Minä olen nuuka ja säästän mielummin kuin tuhlaan, puoliso taas on hiukan materialistinen ja yleensä kaikki mikä tulee, myös menee, vaikka kyse olisi palkkatuloistakin eikä vain opitotuesta. Kuten monet miehet, myös hän on elektroniikan perään, eikä sitä hankkiessa suurikaan summa tunnu olevan liikaa. Kerran otin lehtitilauksen vuodeksi hintaan 40 €. Puoliso kauhisteli summaa kunnes huomautin että hän käyttää vähintään saman verran, yleensä enemmänkin, yhteen ainoaan videopeliin, joka kuitenkin on pelattu läpi kuukaudessa.
Voipi olla että tästä keskustellaan tulevaisuudessa vielä paljon, aika näyttää. Ehkä meille sopii paremmin omat tilit.
Vaikka jotkut parit kovasti hehkuttavat sitä, miten pareilla kaiken rahan kuuluu olla yhteistä, niin se ei todellakaan toimi kaikilla! Onhan se hienoa, jos pari voi luottaa täysin toistensa kykyyn hoitaa raha-asioita, mutta jotkut ihmiset ovat taitamattomia rahankäyttäjiä, eikä silloin kannata turhaan vaikeuttaa elämää yhteisellä tilillä. Juuri tuollainen tilanne kuin teillä, on sellainen jossa ei kannata edes harkita yhteistä palkka- ja käyttötiliä. Siitä ei seuraa kuin huolta ja turhaa sanomista sinun puoleltasi, kun rahat loppuvat aina kesken. Jos toinen puolisoista on tuhlaavainen, kannattaa ehdottomasti jakaa maksut niin että se on reilua kummallekin (enemmän ansaitsevalle vähän suurempi määrä maksettavaa) ja loput rahansa kumpikin saa käyttää oman harkintansa mukaan.
Meillä on niin, että minä maksan vuokran, mies ruuat, sähköt ym. kulut ja oman autonsa. Avasimme naimisiin mennessämme yhteisen säästötilin sitä varten, että alkaisimme kerätä sinne pientä pesämunaa yllättäviä menoja ja tulevia hankintoja varten. Mies ei ole näiden parin vuoden aikana pannut sinne ainuttakaan kertaa rahaa, vaikka alkuun muistuttelinkin siitä, että oli tarkoitus että kumpikin pistää palkastaan vähän sivuun (ihan miten pienen summan tahansa, kunhan jotakin). Miehelläni ei koskaan jää mitään säästöön, vaikka hänellä on isompi palkka kuin itselläni. Tein sitten niin, että avasin itselleni säästötilin, johon kerään rahaa pahan päivän varalle. Pieni pesämuna on minusta hyvä olla, sillä elämässähän voi tapahtua ihan mitä vain. Pidän sitäkin rahaa yhteisenä, vaikken olekaan kertonut miehelleni vararahastostani ja siltä tililtä voimme ottaa, jos tulee joku äkillinen tarve.
Rahasta mekään emme tappele koskaan, eikä tulisi mieleenkään jossain kaupan kassalla tai ravintolassa ruveta kinaamaan siitä, kumpi maksaa! Se maksaa kummalla sattuu olemaan kukkaro lähempänä. Kyllä tässä samaa leipää syödään erillisistä tileistä huolimatta ja jos toinen esim. tuo pyynnöstä jotakin kaupasta, niin ei siitä ruveta velkomaan toista. Samoin jos toisella on tavallista enemmän laskuja hoidettavana jonain kuukautena, niin toinen tietysti auttaa. Se kumpi saa enemmän veronpalautusta, hoitaa sillä jonkun isomman laskun jne.
Ihmiset ovat erilaisia, toisille sopii toisenlainen. Tärkeintä olisi, että systeemi sopii itselle, olivat ne rahat sitten omat tai yhteiset.
Meillä on omat tilit, mutta rahat ovat pitkälti yhteisiä. Toisin sanoen, kaupassa maksaa se joka siellä käy, se jolla on rahaa tai se joka ei pakkaa ostoksia. Ei lasketa, ostettiinko nyt sinulle vai minulle vaatetta tai herkkuja siitä puhumattakaan, että alettaisiin kuiteista laskemaan, mitä kukin on velkaa. Yhtiövastikkeen maksan minä, mutta muuten laskuja maksaa kuka kulloinkin. Toisaalta omalta tililtään voi kumpikin ostaa haluamaansa, esimerkiksi vaatteita, elektroniikkaa, sisustustavaroita ilman, että täytyisi neuvotella kumppanin kanssa etukäteen.
Jos meillä olisi yhteinen tili, tuntisin ehkä, että pitää pyytää mieheltä "lupa", vaikka en tuhlailevainen olekaan, eikä onneksi ole hänkään. Ja toisaalta tuntui mukavalta, kun hän lupasi maksaa minun autokouluni, vaikka käytännössähän se menee sitten vain niin, että minä ostan enemmän ruokaa meille ja maksan enemmän laskuja. Ei tässä siis "voitolle" pääse, mutta ei se ole tarkoituskaan.
Meillä mies tienaa enemmän ja maksaa asuntolainan. Minä maksan sähkön, vastikkeen ja ruokakulut Muutoin laskut menee sen mukaan kummalle lasku on soitettu ja myös kummalla sattuu olemaan rahaa maksaa. Koskaan ei ole tullut riitaa laskujen maksusta. Ukko on elektroniikka ja vimpainhörhö, joten kaiken maailman navigaattoreita ja puhelimia yms piippareita löytyy ihan kotitarpeiksi. Itse on rahat tienannut niin ostelkoon. Yhteiselle tilille säästetään pieniä summia lomamatkaa yms. varten. Mulla on myös rinnakaisluottokortti miehen pääkorttiin, joten jos joskus oma tili on syöty, niin voin kuitata kauppalaskun tai tankkauksen myös luotolle. Rahasta riitely on todella tyhmää - yhteistä elämää kun eletään niin kulut kuuluu molemmille. Meillä riitaa tulee ihan muista aiheista...
että rahasta riitely on maailman tyhmin asia. tuntuu erittäin hölmöltä jankuttaa miehelle raha-asioista, mutta jos ei homma ala sujumaan muuten niin kuinkas sitten? miehellä talous perseellään ja itselläni opintotuet ja laina, niillä sitten kumpaakin elätän. ei järin fiksua eihän? mutta kun rakastan niin rakastan. ehkä tuo vielä tuosta oppii. jos ei opi niin valitettavasti tämä kaatuu sitten rahaan. en halua aina joutua miettimään että onko mulla rahaa siihen makaronipussiin vai ei.. että semmosta.
ja yhteinen tili on josta kaikki lainat ja muut raha-asiat hoidetaan. Tili on molempien nimissä ja miehen palkka tulee sinne. Itselläni ei ole tuloja ollenkaan.
Kohta kymmenen vuotta aviossa ja kummallakin on aina ollut oma tili. Emme edes tiedä, pajonko toisella on pankissa rahaa. Miehellä on enemmän säästössä, mutta vaimolla on isompi palkka. Yhteiset kauppalaskut hoidetaan talouskukkarosta, johon kumpikin laittaa yhtä paljon rahaa. Muut laskut maksetaan puoliksi. Toimii hyvin. Ei tarvitse selitellä kenellekään, miten rahansa käyttää (ts. miksi osti uuden puseron, kun kaapissa on parikymmentä vanhaa..)
Aikoinaan mieheni antoi minulle käyttöoikeudet tiliinsä.Olin hyvin otettu moisesta "kunnianosoituksesta".En tosin koskaan käynyt hänen tilillään,mutta hyvältähän se tuntui olla luottamuksensa arvoinen.
Lopulta annoin hänelle myös käyttöoikeuden omaan tiliini,ihan tasapuolisuuden nimissä.Hän kävi tililläni pari kertaa nostamassa ihan pieniä summia.
Eräänä päivänä sitten itse olin rahan tarpeessa ja nostin hänen tililtään 40 euroa.Ja jumalauta mikä sota siitä syttyi!! Olin ihan äimänkäkenä että HÄH?
Loukkaannuin niin "verisesti" että otin häneltä pois oikeuden käyttää minun tiliäni.
Pari kuukautta myöhemmin hän teki saman.
Nyt on molemmilla vain omat tilit ja kimpassa hoidetaan laskut suhteutettuna kummankin tuloihin.
Mies on tuossa vihjaissut että josko kuitenkin palautettaisiin toisillemme tilinkäyttöoikeudet toisen tiliin.
Olen vastannut että se olisi ihan turhaa ,toimiihan tämä näinkin,eikä varmasti tule sanomista kummallekaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa että toiselle meistä sattuisi jotain vakavaa,onnettomuus tmv.niin olisi hyvä että toisen tilille pääsisi,jotta normiasiat saisi hoidettua...
on ollut jo yli kolmekymmentä vuotta ja ikinä ei ole tapeltu rahan takia vaikka tulot ei nyt niin järinsuuret ole ollut.
Toisinaan toisen tulot on ollut pienemmät, mutta eikö sitä samaa taloutta eletä kumminkin parisuhteessa.
Ainakin meillä on se että jos haluu ostaa itelle jotain omaa sitä tulee kysyttyä lupa toiselta, vaikka sopimus on ettei tarvi kysellä onhan molemmilla palkkatulot.
Ehkä siinä on hyväkinpuoli ei tule niitä heräteostoja tehtyä niin helposti.
Tosin nyt kun ikää tulee niin toisen kuolemantapauksen takia olisi hyvä olla molemmilla oma tili koska siinä on kuulopuheitten mukaan jotain vaikeuksia käyttä yhteistä tiliä kun toinen ei enää elä.
ollaan asuttu yhdessä vasta pari vuotta, ja omat tilit luonnollisesti kummallakin vaikka käytännössä yhteisiä rahojahan ne on. välillä toinen maksaa enemmänkuluja, välillä toinen. suunnitelmissa olisi pitää sama filosofia raha-asioissa, vaikka yhteistä säästötiliä suunnitellaan.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Koko ajan meillä on ollut yhteiset rahat, vaikka alkuun kummallakin oli oma tili ja yhteinen tili perustettiin vasta 3 vuotta sitten, kun otimme yhteisen asuntolainan. Tilille menee molempien palkat ja kummallakin on sinne pankkikortti. Ennen tätä yhteistä tiliä meillä oli kummallakin käyttöoikeus ja automaattikortti toisen tiliin ja siltä tililtä aina nostettiin rahaa/maksettiin laskut/ruoat yms. missä nyt sattui rahaa olemaan! Tienaamme suunnilleen saman verran. Minä ehkä tuhlaan vähän enemmän (...) mutta mieheni mielestä kampaajalla käynnit, uudet vaatteet yms. ovat vain satsausta parisuhteeseen, eikä tuhlausta :D.
Rahan käytöstä ei ole koskaan tarvinnut tapella, olemme aika samanhenkisiä ja meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet, joihin rahaa uppoaa. Yleensä vielä kaikki menee ihan peruselämiseen, asumiseen, ruokaan ja laskuihin, lapseemme, asunnon remppaan...