Olen keski-ikäinen mies Pohjois-Suomesta. Kuulun niihin, jotka ajattelevat usein itsemurhaa. Tekotapakin on mietitty, kivuton, varma ja nopea tapa.
Monet ulkopuoliset voivat luulla, että minulla menee hyvin. On hyviä kavereita, rahaa tilillä yllin kyllin ja hyvä pitkäkestoinen työpaikkakin. Tuntuu silti, että elän rakkauudettomassa kylmässä maailmassa. Kohtaan naisia, petyn. Löydän rakkauden, menetän. Tämä aiheuttaa syvää masennusta.
Toki olen hoitoa hakenut lääkäristä. Masennukseen sain hyviä lääkkeitä (Seroxat). Lääkitys poistaa kyllä syvän masennuksen, tuo jopa hilpeän olon välillä.
Vaikka elämä sujuukin perusraiteillaan, niin varsinaiset ongelmat ei katoa. Lääkitys aiheuttaa sen, että asioita yhä miettii, mutta pystyy tekemään "lopullisempi" ratkaisuja ilman pahaa oloa.
Itsemurha on aina henkilökohtainen ratkaisu. Tilanteeni on myös siinä mielessä hyvä, että hirvittävän läheisiä ihmisiä minulla ei ole. Tämä helpottaa ratkaisun tekoa.
Elän kuin viimeistä päivää. Rahojen kanssa voin ottaa "mielettömiä" riskejä. Ei ole huolta huomisesta. Toisaalta tällainen itsemurha-ajattelu auttaa jaksamaan aina hitusen eteenpäin. Voin ottaa rennosti koska kohta olen vapaa.
En ole miettinyt mitään päivämääriä, mutta uskon silti, että vuotta 2004 en näe.
Monia toteaa minut jotenkin hulluksi. Itse koen olevani täysin terve, ajattelen täysin kirkkaasti ja elän tätä päivää. Huomisesta ei kannata huolehtia..
Itsemurha - oma ratkaisu
81
17649
Vastaukset
- mä*
niih..no miten sen nyt ottaa...mun mielestä elämä on elämistä varten..ja sitte kuolee ku se on tarkotettu tapahtuvax.kyl mäki joskus ku menee oikeen huonosti..ni ajattelen itsarii..mut aattele et kuin monta ihmistä sua jää kaipaamaan??ja aattele et jos sä huomenna vaik teet itsarin..ni ylihuomenna sä oisit voinu jo löytää sen oikeen.....!!!koita jaksaa..vaik aina se ei nii helppoo ookkaa......
- itsemurhan tehneen omainen
.. että vaikka ratkaisusi onkin omasi, oletko siltikään ajatellut loppuun asti tekosi seurauksia??
Omaisen itsemurha jättää jälkeensä tuhansia kysymyksiä,itsesyytöksiä,mittaamattoman määrän surua ja murhetta.
Itse sanot kärsiväsi masennuksesta ,mutta apua sinulle olisi saatavilla hae apua kerro itsetuhoisista ajatuksistasi älä siirrä taakkaa läheistesi harteille sillä itsemurhasi jälkeen ovat läheisesi ne jotka kantavat syyllisyyden taakan,surun ja muut murheet.
Läheisen itsemurhan kokeneena ja vertaisiani tavanneena voin sanoa ,että sellainen ratkaisu vie läheisiltäsi elämän vaikka kuvitteletkin vieväsi elämän vain itseltäsi!!!
http://www.mielenterveysseura.fi/
käy näillä sivuilla!!!- Väsynytyksinäisyyteen
Itsemurhan läheisten sietääkin potea huonoa omaatuntoa! Omalta osaltaan voisivat asiaan vaikuttaa, mutta omasta itsekkyydestään johtuen kellään ei ole aikaa tulla viettämään aikaa kanssani, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Ja olen kertonut, että en enää tätä yksinäisyyttä jaksa. Miettikää sitten siellä vitun onnellisessa kodissa kaikkien kullanmurujenne kanssa, kuinka itsekästä itsemurhan tekeminen on!
- Anonyymi
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, on turha syyllistää ihmistä, joka tekee näin rohkean ja lopullisen päätöksen elämäänsä.
- Anonyymi
Ei sillä ole onaisia. Osaatko lukea ollenkaan vitun vammainen.
- joku
Itse ajattelen myös itsemurhaa usein..
Tekotapa on myös selvillä..
Se on sellainen, joka on ihan itsestäänselvä minulle... Tahdon lentää...
Usein itken ihan ilman mitään syytä..
On kaiken moisia paineita ja masentaa muutenkin.
En uskalla kenellekään kertoa, koska pelkään sitä mitä muut sanovat ja ajattelevatko he että haen vain huomiota tai pilailen..
En todellakaan pilaile tai hae huomiota..
Kukaan ei varmaan uskoisi minusta että ajattelen itsemuraa, koska olen todella erilainen muiden seurassa kuin yksin..
Pelkään kumminkin että satutan liikaa vanhempiani jos teen itsemurhan...
He luulisivat että ovat tehneet jotain väärin tai eivät ole kuunnelleet minua..
Ei se kuitenkaan olisi millään tavalla heidän vikansa...se on minun oma vikani tai päätökseni!
En kehtaa hakea apua mistään, vaikka myönnän itselleni että sitä tarvitsisin...
No täytyy odottaa ja katsoa mitä aika tuo tullessaan...tai vie- Hirmu monelle
se on sokki, itsemurha. Älä tee sitä, pliis!
- Anonyymi
Hirmu monelle kirjoitti:
se on sokki, itsemurha. Älä tee sitä, pliis!
Kuka sitä nyt huvikseen tekisikään..Joskus on pakko
- n24
Voisin sanoa, että tilanteeni on kutakuinkin samanlainen. Kaikki on hyvin. On työpaikka, koulutus, ystäviä jne., mutta silti on se toivottomuus. Niin helpolta kuin tuntuisi vaan lopettaa kaikki. Ei tarvisi miettiä enää, että mitä ensi vuonna tekisi ja löydänkö koskaan elämälleni sisältöä. Ovatko kaikki ihmissuhteet samanlaisia? Ja ennen kaikkea kun tietäisin mitä elämältä haluan. Päällimmäisenä on tyytymättömyys. Helpointa olisi vaan päästää irti.
Oma isäni teki tämän ratkaisun ja ymmärrän häntä yhä enemmän. Mutta sitä lähiomaisen tuskaa en halua kenenkään kokevan. Ja sen olen velkaa isälleni, että eteenpäin on mentävä vaikka mikä tulisi.
Ymmärrän sinua kuitenkin. Ja se on oma ratkaisusi, mutta mieti silti mitä kaikkea voisit vielä kokea ja elämä saattaa tuoda tullessaan vielä vaikka mitä.- Anonyymi
No minulla on se käsitys, että Suomessa hyvin vähän väitetään kestään toisesta, se välittämin jos sitä siksi halutaan sanoa on ammatti ihmisten varassa. Minusta tuntuu, että surun sijaan täällä vuodatetaan jokainen krokotiilin kyyneleitä. Ei meillä surra ketään ei omaiset eikä muut ihmiset.
Ei hirttäytymättä kannata sen vuoksi jäädä, että sinua kukaan surisi. Ei kuuta kun linkku kaulaan vaan, niin aijon itsekkin tehdä.
- Isän tyttö
Hei!
On tosi surullista lukea, kuinka moni ajattelee itsemurhaa ja vielä surullisempaa, että tunnen monia jotka ovat tuon ajatuksen toteuttaneetkin.
Ei tuo itsemurha ole kaiken loppu! Kuoleman jälkeen alkaa iankaikkisuus! Taivas tai kadotus. Ajatelkaa sitä. Elämä on Jumalan lahja ja se voi olla tosi hieno juttu, jos vaan elää Jumalan seurassa. Ennen kun toteutatte itsemurha-aikeenne, niin etsikää Jumalaa. Pyytäkää Jumalalta apua. Ei siinä mitään menetä! Itse olen onnellinen Taivaan isän tyttö En jaksaisi minäkään elää ilman Jumalaa tässä pahassa maailmassa.
Rukoilen puolestanne! Älkää antako paholaisen nujertaa itseänne! (vaikka sanotte, että itsemurha on oma päätös, niin paholainen on mielissään tuosta päätöksestä ja yrittää kaikin keinoin saada teidät toteuttamaan aikeenne)
- Jeesuksen veressä voima on! (ja pelastus)
Siunausta teille rakkaat ihmiset! (sillä rakkaita olette Jumalalle ja myös minulle, vaikken teitä tunnekaan)- Anonyymi
Noo onko se sinun Jumalasi yhtään parempi kuin täällä ihmisetkään on Hän hän lupaa jo raamatussa helvetin kidutusta ja tuonelaa ja kadotusta ja kaikkee sitten kun me kuollaan.
En minä ainakaan voi luottaa niin hirvittävän Jumalaan kun hänestä raamatussa puhutaan.
- Sisko
rakkaudeton maailma. Oikeassa olet, mutta henkilökohtainen asia itsemurha ei ole. Oma siskoni teki sen, ja kyllä koskee vielä vuosienkin jälkeen.
En usko, että suureen rakkaudennälkään auttaisi vain naisen rakkaus. Minäkin luulen, että tarvitset jumalallista rakkautta.
Minullakin on ollut paljon menetyksiä ja vuosien masennusta, jota olen hoidattanut lenkeillä rukoillen. On YKSI, joka ei jätä eikä petä. Ihmiseen ei voi täysin luottaa, ei yhteenkään. Ihminen ei voi toista sisältä päin parantaa. Jumala voi.
En varmaan olisi enää elävien kirjoissa, jos minulla ei tätä kalliota olisi jalkojeni alla. Seurakunnasta olen aina löytänyt myös tosi ystäviä, joilta olen saanut hyvää tukea ja rakkauttakin, mutta paras apu on tullut ylhäältä.
Etsi edelleen, älä luovuta! Etsijä löytää.- annaliisa kohonen
: Isäntyttö.
Jotkut eivät saa apua surkeista satukirjoista. Paskaa.
- toivoton (n36)
Joku ulkomaalainen kirjailija sanoi, että jos itsemurhan mahdollisuutta ei olisi olemassa, niin hän olisi tappanut itsensä jo ajat sitten.
Olisi niin ihana uskoa, mitä ihmiset helposti sanovat, kun valitan heille masennustani: ei elämäsi ole arvoton.
Olen kärsinyt masennuksesta noin 17-vuotiaasta saakka, mistä on pian 20 vuotta. Nuorena jaksoin vielä yrittää, mutta nyt voimat hiipuvat tasaista tahtia.
Olen saanut lääkitystäkin 10 vuotta, kävin terapiassa useammankin eri kerran. Mistään ei näytä olevan hyötyä. Masennus on ja pysyy.
On käsittämätöntä, miksi en jaksa tehdä mitään, mutta en jaksa. En jaksa käydä töissä. En jaksa pitää yhteyttä kehenkään. Lukittaudun kotiini, laahustan ympäri asuntoa hetken lukien, hetken pelaten tietokoneella, hetken surffaten, hetken katsoen telkkaria, hetken etsien jääkaapista syötävää, hetken itkien tietämättä miksi. En jaksa siivota, en jaksa lähteä kauppaan. Elän tällä hetkellä saamallani pienellä perinnöllä.
Nuorena opiskelin, pidin yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin. Työpaikoilla yritin osallistua, päästä mukaan kuvioon ja olla ahkera. Silloin näytti, että minulla menee hyvin. Näytti, että mikä tahansa voisi olla mahdollista.
Välillä mietin, onko minun syyni, että ajauduin ulkopuoliseksi, vai onko se maailman. Olenko minä jotenkin niin epätavallinen, ettei kukaan pidä minusta, vai onko maailma vain niitä varten, joita vastoinkäymiset vain innostavat yrittämään kovemmin.
Isäni teki itsemurhan enkä siksi voi hyväksyä itsemurhaa. Ja samalla jatkuvasti suunnittelet täältä poistumista. Eihän itsemurhaa kukaan kuitenkaan voi vain tuomitsemalla estää - en edes omaani.
Ehkä vastoinkäymiseni eivät ole sen kummoisempia kuin muidenkaan: ei lyödy kumppania millään ja kun se löytyy, niin seuraavaksi tulen jätetyksi, irtisanotaan, eikä kukaan tunnu muistavan, että olen olemassa, ei ainakaan niin, että se tehtäisiin minulle tiettäväksi. Olen pettynyt ihmisiin ja elämään.- Eero
Ajattelen kirjoittajan kanssa samalla tavalla. Missään ei ole järkeä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi maailmasta. Koska esim. sopivaa elämänkumppania ei löydy, tuntuu elämä kovin tyhjältä. "Pariton" ihminen jää helposti seurustelevien parien sekä juhlijoiden jalkoihin ja on yksin. Eipä minua voi yrityksen puutteesta moittia. Liikun kyllä paljon ihmisten ilmoilla, harrastan paritanssia (törmää fiksuihin naisiin), mutta sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Kysymys onkin siinä, milloin kannattaa luovuttaa?? Lähdenpä tänään illalla ulos katsastamaan, joskos törmäisin mielenkiintoiseen ihmiseen (naiseen). En ole mielestäni nirso. Pidän hieman vanhemmista naisista, joten ikähaarukka voikin olla luokkaa 25-50v. Ihmisen luonne ja ajatukset ratkaisee. Mutta jos/kun herään aamulla taas yksin, mieleen tulee jälleen nämä surulliset ajatukset. Jälleen meni yksi päivä elämästä hukkaan, eikä noita päiviä ole liiaksi tuhlattavaksi.. nyyh..
Mutta pitää silti jaksaa ja yrittää, ainakin tovin aikaa.. - toivoton
Eero kirjoitti:
Ajattelen kirjoittajan kanssa samalla tavalla. Missään ei ole järkeä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi maailmasta. Koska esim. sopivaa elämänkumppania ei löydy, tuntuu elämä kovin tyhjältä. "Pariton" ihminen jää helposti seurustelevien parien sekä juhlijoiden jalkoihin ja on yksin. Eipä minua voi yrityksen puutteesta moittia. Liikun kyllä paljon ihmisten ilmoilla, harrastan paritanssia (törmää fiksuihin naisiin), mutta sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Kysymys onkin siinä, milloin kannattaa luovuttaa?? Lähdenpä tänään illalla ulos katsastamaan, joskos törmäisin mielenkiintoiseen ihmiseen (naiseen). En ole mielestäni nirso. Pidän hieman vanhemmista naisista, joten ikähaarukka voikin olla luokkaa 25-50v. Ihmisen luonne ja ajatukset ratkaisee. Mutta jos/kun herään aamulla taas yksin, mieleen tulee jälleen nämä surulliset ajatukset. Jälleen meni yksi päivä elämästä hukkaan, eikä noita päiviä ole liiaksi tuhlattavaksi.. nyyh..
Mutta pitää silti jaksaa ja yrittää, ainakin tovin aikaa..Tunsin hetkellistä helpotusta, olemassa olon tarkoitusta, kun luin, etteivät tunteeni ole aivan ainutlaatuisia, niin kuin tuntuu, kun olen täällä lukittautuneena kotini sisään.
Hetkeä myöhemmin kuitenkin nousi mieleeni vanhoja ajatuksiani (viisauksia?), joiden voimalla olen joskus yrittänyt ponnistaa elämässä:
"Sinä odotat, odotat, odotat,
olet kadottanut jo taivaan,
sinä odotat, odotat, odotat,
että tapin löisin hukkuvaan laivaan,
mutta ei, e-hei,
vapahtaja olet sinä."
Hassisen kone. Rumat sävelet: Odotat?! - Auttaako kukaan?
Eero kirjoitti:
Ajattelen kirjoittajan kanssa samalla tavalla. Missään ei ole järkeä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi maailmasta. Koska esim. sopivaa elämänkumppania ei löydy, tuntuu elämä kovin tyhjältä. "Pariton" ihminen jää helposti seurustelevien parien sekä juhlijoiden jalkoihin ja on yksin. Eipä minua voi yrityksen puutteesta moittia. Liikun kyllä paljon ihmisten ilmoilla, harrastan paritanssia (törmää fiksuihin naisiin), mutta sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Kysymys onkin siinä, milloin kannattaa luovuttaa?? Lähdenpä tänään illalla ulos katsastamaan, joskos törmäisin mielenkiintoiseen ihmiseen (naiseen). En ole mielestäni nirso. Pidän hieman vanhemmista naisista, joten ikähaarukka voikin olla luokkaa 25-50v. Ihmisen luonne ja ajatukset ratkaisee. Mutta jos/kun herään aamulla taas yksin, mieleen tulee jälleen nämä surulliset ajatukset. Jälleen meni yksi päivä elämästä hukkaan, eikä noita päiviä ole liiaksi tuhlattavaksi.. nyyh..
Mutta pitää silti jaksaa ja yrittää, ainakin tovin aikaa..MOi! Eero, luin viestejäsi ja olisin halukas kuulemaan mitä sinulle nykyään kuuluu? Mullakin on viime aikoina ollut mieli maassa, en tiedä tarkalleen miksi. Olen 2 kouluikäisen pojan yksinhuoltaja. Elin 8 vuotta helvetissä ex:n takia, henkistä väkivaltaa rankasti. Arki on raskasta ainaisen rahapulan vuoksi. Olen yrittänyt kituuttaa vähällä rahalla, mutta nyt pian perintätoimisto ja ulosotto uhkaa. Se masentaa. Olen epäonnistunut niin elämässäni. Lapsille en jaksa olla niin hyvä äiti kuin haluaisin. Vanhempi poika on välillä uhmakas. Äsken haukkui mua idiootiksi mennessä nukkumaan. Se satuttaa, Vie mieltä alemmas entisestään. HALUAISIN niin kipeästi, että rinnalla olisi toinen aikuinen, joka välittää. Tuntuu, että en enää jaksa millään yksin tätä kaikkea. Oliskohan maailmassa joku joka välittäisi?
Mulla oli vuoden suhde erään ihmisen kanssa, jota syvästi rakastin. Hän oli pidättyväisempi kuin minä, ei niin avoin. Väsyin siihen, että minä osoitan rakkautta ja häneltä saa lypsää.. Suhde kariutui. Mutta sitten vielä yritettiin uudestaan. Minä halusin. En tiedä mitä hän ajatteli, kun sanoi sitten vain että sopii. Todellisuudessa ei tainnut musta välittää himpunkaan vertaa. Sekin satuttaa... En tiedä jaksanko tulevaisuutta, jos se on tällaista samaa paskaa kuin nytkin... Takki on jotenkin ihan tyhjä... Tuntuu, että olen ihan yksin!! En ole kuin 8 vuoden helvetin aikana hetkellisesti ajatellut tekeväni omin käsin lopun kaikesta. Kun taas viime päivinä ajatuksiin on noussut ajatus, mitä jos?? En haluisi! Mutta miksi ajtuksiini nousee mustuutta?? Kiitos, jos jaksoit lukea! - kiusatttu 14-vuotias
Auttaako kukaan? kirjoitti:
MOi! Eero, luin viestejäsi ja olisin halukas kuulemaan mitä sinulle nykyään kuuluu? Mullakin on viime aikoina ollut mieli maassa, en tiedä tarkalleen miksi. Olen 2 kouluikäisen pojan yksinhuoltaja. Elin 8 vuotta helvetissä ex:n takia, henkistä väkivaltaa rankasti. Arki on raskasta ainaisen rahapulan vuoksi. Olen yrittänyt kituuttaa vähällä rahalla, mutta nyt pian perintätoimisto ja ulosotto uhkaa. Se masentaa. Olen epäonnistunut niin elämässäni. Lapsille en jaksa olla niin hyvä äiti kuin haluaisin. Vanhempi poika on välillä uhmakas. Äsken haukkui mua idiootiksi mennessä nukkumaan. Se satuttaa, Vie mieltä alemmas entisestään. HALUAISIN niin kipeästi, että rinnalla olisi toinen aikuinen, joka välittää. Tuntuu, että en enää jaksa millään yksin tätä kaikkea. Oliskohan maailmassa joku joka välittäisi?
Mulla oli vuoden suhde erään ihmisen kanssa, jota syvästi rakastin. Hän oli pidättyväisempi kuin minä, ei niin avoin. Väsyin siihen, että minä osoitan rakkautta ja häneltä saa lypsää.. Suhde kariutui. Mutta sitten vielä yritettiin uudestaan. Minä halusin. En tiedä mitä hän ajatteli, kun sanoi sitten vain että sopii. Todellisuudessa ei tainnut musta välittää himpunkaan vertaa. Sekin satuttaa... En tiedä jaksanko tulevaisuutta, jos se on tällaista samaa paskaa kuin nytkin... Takki on jotenkin ihan tyhjä... Tuntuu, että olen ihan yksin!! En ole kuin 8 vuoden helvetin aikana hetkellisesti ajatellut tekeväni omin käsin lopun kaikesta. Kun taas viime päivinä ajatuksiin on noussut ajatus, mitä jos?? En haluisi! Mutta miksi ajtuksiini nousee mustuutta?? Kiitos, jos jaksoit lukea!Kyllä se on kiduttavaa, jos omat sisarukset haukkuu ja oma äiti haukkuu ja kaverit tekee selväksi että olen arvoton.. olen kyllästynyt vain siihen, että elämässäni muut eivät piittaa! Kaverit on vain pilkannu..
JOS SITÄ OIKEASTI TEKIS ITSEMURHAN?... - Minua ei kiusata
kiusatttu 14-vuotias kirjoitti:
Kyllä se on kiduttavaa, jos omat sisarukset haukkuu ja oma äiti haukkuu ja kaverit tekee selväksi että olen arvoton.. olen kyllästynyt vain siihen, että elämässäni muut eivät piittaa! Kaverit on vain pilkannu..
JOS SITÄ OIKEASTI TEKIS ITSEMURHAN?...Kun meikäläistä on haukuttu, arvosteltu, arvioitu väärin perustein, osoitettu käytöstä, joka on liiskannut tiejyrän alle ... niin vaikka olenkin hetkeksi pudonnut syviin vesiin kahlaamaan niin en ole koskaan ikinä ajatellutkaan itsaria vaan näyttänyt kaikille närhen munat heti tai myöhemmin.
- Anonyymi
Eero kirjoitti:
Ajattelen kirjoittajan kanssa samalla tavalla. Missään ei ole järkeä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi maailmasta. Koska esim. sopivaa elämänkumppania ei löydy, tuntuu elämä kovin tyhjältä. "Pariton" ihminen jää helposti seurustelevien parien sekä juhlijoiden jalkoihin ja on yksin. Eipä minua voi yrityksen puutteesta moittia. Liikun kyllä paljon ihmisten ilmoilla, harrastan paritanssia (törmää fiksuihin naisiin), mutta sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Kysymys onkin siinä, milloin kannattaa luovuttaa?? Lähdenpä tänään illalla ulos katsastamaan, joskos törmäisin mielenkiintoiseen ihmiseen (naiseen). En ole mielestäni nirso. Pidän hieman vanhemmista naisista, joten ikähaarukka voikin olla luokkaa 25-50v. Ihmisen luonne ja ajatukset ratkaisee. Mutta jos/kun herään aamulla taas yksin, mieleen tulee jälleen nämä surulliset ajatukset. Jälleen meni yksi päivä elämästä hukkaan, eikä noita päiviä ole liiaksi tuhlattavaksi.. nyyh..
Mutta pitää silti jaksaa ja yrittää, ainakin tovin aikaa..Vetele kätees vaan niinkuin ennenkin, siinä sitä rakkautta on tarpeeksi.
Ei tarvitse huomioida mitenkään erityisesti ketään muuta, kyllä Nyrkki Kyllikki naisesta käy. - Anonyymi
toivoton kirjoitti:
Tunsin hetkellistä helpotusta, olemassa olon tarkoitusta, kun luin, etteivät tunteeni ole aivan ainutlaatuisia, niin kuin tuntuu, kun olen täällä lukittautuneena kotini sisään.
Hetkeä myöhemmin kuitenkin nousi mieleeni vanhoja ajatuksiani (viisauksia?), joiden voimalla olen joskus yrittänyt ponnistaa elämässä:
"Sinä odotat, odotat, odotat,
olet kadottanut jo taivaan,
sinä odotat, odotat, odotat,
että tapin löisin hukkuvaan laivaan,
mutta ei, e-hei,
vapahtaja olet sinä."
Hassisen kone. Rumat sävelet: Odotat?!Kun on päättäväinen, ja on tehnyt vääriä päätöksiä ja valintoja, koituu näistä virheistä vastuu vain itselle, eli kun itse omiin typeryyksiinsä on syyllinen,
on helppo tietää, kuka niistä myös maksaa kovan hinnan.
Omaa tyhmyyttä on vaikea kestää
- +30
Olen 30 nainen, olen yrittänyt tehdä itsemurhan eräässä elämäni vaiheessa, kun menetin erään rakkaan ystäväni. Se ei kuitenkaan onnistunut, Luojan kiitos.
Olen saanut kuitenkin uuden elämän jota uskaltaa elää selvinpäin. Jeesus vapautti minut monista tuhoisista asioista ja antoi elämääni tarkoituksen ja ilon.
Tätä samaa toivon myös sydämmestäni sinulle, sinä Jumalalle niin arvokas ja rakas ystävä.
Jätä taakkasi Herran käteen, Hän pitää sinusta huolen.- särkynnyt
vielä 18 vuoden jälkeenkin tuntuu välillä ettei jaksa.olen ollut 2 kertaa itsemurhan partaalla,mutta selvinnyt jotenkin.toivon voimia sinulle,elemässä on varmasti sinulle myös tarkoitus ja tehtävä.hyvää syksyä sinulle.
- monstrum
Jeesus on harhaa ja vie sinut kadotukseen. Jumala on äärimmäinen sadisti ja kärsimys. Jeesus oli vain yksi ikuisen Ilvehtijän muodoista.
- iukl.yulck
monstrum kirjoitti:
Jeesus on harhaa ja vie sinut kadotukseen. Jumala on äärimmäinen sadisti ja kärsimys. Jeesus oli vain yksi ikuisen Ilvehtijän muodoista.
Uskotko sinä ikuiseen ilvehtijään?
:''DD - Anonyymi
monstrum kirjoitti:
Jeesus on harhaa ja vie sinut kadotukseen. Jumala on äärimmäinen sadisti ja kärsimys. Jeesus oli vain yksi ikuisen Ilvehtijän muodoista.
Oikein kirjoitit, uskonto on täysin sekundaa.
Tärkeätä on osata kuolla ajoissa, ettei jää vittumaisten ihmisten vaivoiksi.
- elämä
Älä ole hullu, sullahan menee hyvin. jokainen pettyy niiden perhanan naisten kaa. Jos sulla on viä rahaakin niin osta vaikka uus laatuauto ittelles, kuten MERSU! niin antaahan se potkua, mut ei tietenkään kaikille.
- Lähtijä
Itsellä on viidettä vuotta kokoaikainen hermokipu menossa. Ollut ihan pieni aavistus itsemurhasta yhtenä ratkaisuna. En halua vanhempieni näkevän sellaista ratkaisua lapseltaan, joten vielä tyydyn odottamaan. Nyt haluaisin turvata mahdollisuuden siihen. Siis haluaisin, että saisin ulottuvilleni sellaisen mömmmön, etteivät kiduta sairaalassa ilman kipulääkkeitä mua. Oon kolmenelonen. Haluan varman kuoleman ja ilman mitään kovaa kuolinkamppailua. Onhan ihminen aika kova elukka, eikä kuole ihan tuosta vaan. Kemiallinen kuolema, varmaankin sillä sankarettarella ja siihen jotakin muuta mukaan. En ole ikinä heroiinia käyttänyt, mutta tosiaan lienee paras ja varmin keino. Ensimmäinen kerta kun kirjoitan asiasta.
En ole työkykyinen kipujeni kanssa ja lääkärit sylkevät päin näköä, kun kipujani valitan. Tää yhteiskunta ei ole minusta kiinnostunut, enkä minä siitä.- Anonyymi
Hyppää junan alle amatööri.
Lääkkeet on turhaa paskaa
- shadow117
luin ton mitä oot kirjoittanut ja tulin siihen päätökseen että olet oikeessa... mun mesennus on jo kestänyt 10v ja oon kaiken näköisiä masennus lääkeitä syönyt mut niistä ei ole mitään hyötyä... olen päättänyt lähteä jo pois koska en tunne täs elämäs enään mitään hyvää kaikki on siltin samoin vaik olisin kuollut mikään ei muutu..
- KUOLLUTKOHTA
Mietin vaan että millä tavalla helpoimmin pääsisi pois? Kertokaa. Olen 42 vuotias nainen, ei enää mitään elämässä olon järkeä
- elämä on lahja
KUOLLUTKOHTA kirjoitti:
Mietin vaan että millä tavalla helpoimmin pääsisi pois? Kertokaa. Olen 42 vuotias nainen, ei enää mitään elämässä olon järkeä
toivoton olo/tilanne, niin tiedän että moni on löytänyt uuden elämän ja elämänhalun jostain uskovaisten yhteisöstä. Kannattaa kurkottaa siihen suuntaan. Jokaisen elämällä on tarkoitus ja elämä itsessään on lahja. Jokaisella on "annettavaa" läheiselle ja meillä on ympärillä paljon apua tarvitsevia. Kaikenlaista apua tarvitsevia. Jos elämä tuntuu tarkoituksettomalta mene johonkin yhteisöön jossa et ole koskaan ollut. On pelastusarmeijaa, helluntaiseurakuntaa ym... vapaaehtoisia ruoka-apua antavia järjestöjä ym... niistä saa itsekin ruuanjatkeen jos on taloudellisesti vaikeaa ja saa tukea ja apua. Etsi niin löydät:)
- ihan sama
elämä on lahja kirjoitti:
toivoton olo/tilanne, niin tiedän että moni on löytänyt uuden elämän ja elämänhalun jostain uskovaisten yhteisöstä. Kannattaa kurkottaa siihen suuntaan. Jokaisen elämällä on tarkoitus ja elämä itsessään on lahja. Jokaisella on "annettavaa" läheiselle ja meillä on ympärillä paljon apua tarvitsevia. Kaikenlaista apua tarvitsevia. Jos elämä tuntuu tarkoituksettomalta mene johonkin yhteisöön jossa et ole koskaan ollut. On pelastusarmeijaa, helluntaiseurakuntaa ym... vapaaehtoisia ruoka-apua antavia järjestöjä ym... niistä saa itsekin ruuanjatkeen jos on taloudellisesti vaikeaa ja saa tukea ja apua. Etsi niin löydät:)
Eiköhän nuo uskonlahkot vie ne kymmennykset kaikista tuloistasi niin että olet vieläkin köyhempi kun niiden kelkkaan lähdet. Sitten olet suurennuslasin alla mitä saat tehdä ja mitä taas et että saat kuulua heidän joukkoonsa.
- usko -pelastus
ihan sama kirjoitti:
Eiköhän nuo uskonlahkot vie ne kymmennykset kaikista tuloistasi niin että olet vieläkin köyhempi kun niiden kelkkaan lähdet. Sitten olet suurennuslasin alla mitä saat tehdä ja mitä taas et että saat kuulua heidän joukkoonsa.
kannattaa varoa ja ainakin lähipiirin kokemuksen mukaan jehovalaisia. He eivät siedä, että on tekemississä muiden tavallisten kanssa.En kuulu mihinkään kirkkoon itse mutta aikuisella lapsella paljon ystäviä mm helluntalaisissa joita minäkin tunnen. He eivät ero mitenkään muista. Ovat iloisia auttavaisia ja kaikin puolin näyttää että elävät kuin kuka tahansa. Myös adventtisrk:n jäsenet näyttävät elävän normaalisti. Miten lie pelastusarmeija. Luulisi että kaikenlaista, eikä hirveän ahdasmielistä porukkaa. Moni on saanut uuden alun elämälle uskonnon kautta. Esim moni vanki joka on ollut toivoton tapaus. Kaikkia keinoja voi yrittää ja pitää yrittää, jotta selviytyy. Vapaaehtoistyöstä tulee myös hyvä mieli.
- rohkeestivain
ihan sama kirjoitti:
Eiköhän nuo uskonlahkot vie ne kymmennykset kaikista tuloistasi niin että olet vieläkin köyhempi kun niiden kelkkaan lähdet. Sitten olet suurennuslasin alla mitä saat tehdä ja mitä taas et että saat kuulua heidän joukkoonsa.
Olen ollut helluntaiseurakunnissa 40v ja kukaan ei koskaan ole tullut kysymään laitanko kolehtikoppaan mitään, itse laitan tai olen laittamatta miten tuntuu. Ja ainakin meillä voi kertoa asiansa rukouspalvelijoille tai pastoreille esim. jos elämä on piipussa, saa keskustelu ja rukousapua ja ystäviä, etenkin pienpiireissä voi omista asioistaan keskustella ja se on ainakin monia auttanut eteenpäin, ja onhan esim. miesten- ja naistenpiirejä, esim. kirkon piirissä, sinne voi mennä vaikka olisi uskonasioista ihan pihalla.
Menkää ihmiset rohkeasti hakemaan seurakunnista apua, eivät ne ensimmäisenä ole raamatulla mottaamassa ja vaikka ihmisinä olemme uskovaisetkin vajavaisia ja joskus paljon raadollisempia kuin muut ja ilman enkelin siipiä, kuitenkin haluamme auttaa, ja vielä kehottaisin suoraan ihmisiä rukoilemaan itse esim. "Jeesus tule elämääni ja anna anteeksi syntini ja pelasta minut ja auta minua" Hän haluaa autta jokaista etsivää ja apua tarvitsevaa.
On myös vertaistukiryhmiä esim. masentuneille ja esim. netissäkin voi keskustella ja huomaa että on monilla muillakin samoja ongelmia ja että ei ole yksin. - usko kantaa
ihan sama kirjoitti:
Eiköhän nuo uskonlahkot vie ne kymmennykset kaikista tuloistasi niin että olet vieläkin köyhempi kun niiden kelkkaan lähdet. Sitten olet suurennuslasin alla mitä saat tehdä ja mitä taas et että saat kuulua heidän joukkoonsa.
Itse olen kuulunut Helluntaiseurakuntaan kymmeniä vuosia eikä ole kukaan vaatinut yhtään centtiä maksuksi. Eivätkä liioin ole sanelleet mitä saan tehdä ja mitä ei. Mutta kun on uskossa niin ei sitä tee edes mieliä hillua umpikännissä tms. Ilon ja tarkoituksen elämään saa uskon kauttakin.
Varmasti olisin itsekin miettinyt monesti itsemurhaa mm. läheisten kuoltua, vakavissa sairauksissa ym. vastoinkäymisissä ellei usko Jumalaan olisi kantanut ja auttanut.
Turha teidän ateistien on sitä voimaa yrittää kieltää jos kerran ette ole koskaan itse vastaanottaneet uskoa. Taidatte olla tai olisitte ainakin kateellisia jos ymmärtäisitte, mistä hyvästä olette jääneet paitsi mitä henkilökohtaisessa uskossa olevilla on. - Anonyymi
KUOLLUTKOHTA kirjoitti:
Mietin vaan että millä tavalla helpoimmin pääsisi pois? Kertokaa. Olen 42 vuotias nainen, ei enää mitään elämässä olon järkeä
Pikajunan eteen 200 metriä ennen sen tuloa huippuvauhdilla, selkärepussa kiviä sen verran ettei ilmanpaine heitä sua sivuun.
Se olisi sitten siinä.
- sitä se on-
mutta lopullisuudessaan vaikuttaa arvaamattoman moneen ihmiseen, vaikka kovin läheisiä ei olisikaan. Jo esimerkkivaikutus on suuri, joku voi kuullessaan itsemurhasta saada itselleen kimmokkeen tehdä samoin.
- mutta onneton!
Raha ei aina tee onnelliseksi:
- ne rikkaat
useimmin oo onnellisempia kuin köyhät?
- sekopää
ne rikkaat kirjoitti:
useimmin oo onnellisempia kuin köyhät?
kun olis vaan joku itsemurhakoppi missä olis mukavaa musiikkia ja 9 millinen odottamassa ja 2 lipasta valmiina
- kiva tietää
"Tekotapakin on mietitty, kivuton, varma ja nopea tapa."
mikä tuo tapa on?- Toivoton Kuula
kalloon, se on ainakin noita kaikkia.
- omistaa ase
Toivoton Kuula kirjoitti:
kalloon, se on ainakin noita kaikkia.
saadakseen kuulan kalloon.
Voihan sen tietenkin saada jos vittuilee väärille ihmisille myös.
- Oma ratkaisuhan
se on, mutta moni sen ratkaisun seurauksena joutuu kärsimään!
- Eräs leski
Jos ei olisi kahta hauvaani ja siskoani
- katsoa vai katua?
Eräs leski kirjoitti:
Jos ei olisi kahta hauvaani ja siskoani
ja pysytään vaan tässä elämässä, monta vuotta oltu jo...ettei vaan joudu tänne uudestaan..ettei synny vammaisena tai vaikka kehitysmaahan sodan keskelle
- toivoton_tapaus
yks mitä ite oon suunitellut on että huonosti ilmastoidussa tilassa imppaa sytkärikaasua (propaania)
se on ainakin melko kivuton ja nopea prosessi
ja tottakai joku hyvä musiikki taustalle
vielä kun on päihtynyt olo ennen kuolemaa niin se on melko tuskatonta - jaksamista.
Tämäkin tyyppikö on tehnyt itsarin sen takia, ettei jaksanut oottaa naista. Tässäkin ketjussa yksi näytti olleen kiinnostuneen hänestä, mutta vuosien perästä.. ihmisten pitäisi jaksaa kärsivällisesti etsiä...
- turhaa....
Itsaria ei kannata tehdä ainakaan pettyneiden ihmissuhteiden takia. Jos ei naista saa, kannattaa katsella muita elämäniloja kuten luonto jne jotka ovat ilmaisia. Myös kiva ja itselleen sopiva lemmikkieläin on oiva seuralainen eikä petä ja petkuta.
Íhmiset ova raadollisia ja nykyaikana pohjattoman ahneita narsisteja, päihteiden käyttäjiä ja bailausintoisia, ja keski-iässäkin tuntuvat olevan kuin pahaisia teinikakaroita. Otappas noista nyt akka itselle tai sitten naiselle mies! Mieluummin ilman....
- yksinäinen yhdessä
Olen 22v mies, paljon läheisiä kuollut, stressaava ja yksinäinen työ pitkine päivineen ja öineen (kuljetusala), ei sisaruksia tai "sitä parasta ystävää" jolle avautua.
Masennuksen oireet alkoivat puolitoista vuotta sitten läheisen perheenjäsenen kuoltua (hän oli juuri se ainut jolle olen aina voinut puhua) , tunteet on tosi aaltoilevia.
Oikeasti onnelliset ja hyvän tuntoiset päivät ovat jääneet kokonaan, on vain tasaista sumua ja sitten ne aallonpohjat, painajaiset ja itsetuhon tunteet.
Maailman ainoa ja tärkein valopilkku rakas tyttöystävä, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ei ole menneet niinkuin saduissa ja ollaan paljon erossa ja suhdekin tuntuu hiipuvan pikkuhiljaa.. Yritän kaikkeni mutta tuntuu että en ole hänen arvoinen. On olemassa joku muu jonka kanssa hänellä on parempi tulevaisuus.
En juo, en polta enkä petä ja siitä olen ylpeä.
Ystävien kanssa oleminen on jäänyt työn myötä, yhteyttä pidetään lähinnä puhelimitse tai tien päällä kättä nostamalla.
Naiseni on ainoa syy mikä pitää minut tässä maailmassa, mutta miten sitten käy jos ero tulee ja jään yksin? Missä se valo tunnelin päästä on?
Miksen näe tulevaisuudessa mahdollisuuksia niinkuin minun ikäisen nuoren varmaan pitäisi??
Kuinka monen muun elämän pilaan tappamalla itseni?
Minun ongelmat tuntuu aivan naurettavan pieniltä kun katsoo joidenkin kärsimyksiä, mutta tuntuu etten kestä tätäkään määrää yksin ja se hävettää.
Kaikki nämä asiat pyörii öisin mielessä ja en voi purkaa näitä kenellekkään, paitsi nyt tässä. Hammasta purren mennään vaikka läpi harmaan kiven. Tiettyyn pisteeseen saakka.
Ei tarvitse kommentoida mutta oli pakko avautua edes täällä. Kiitos ja anteeksi. - turhautunut nuori
Moi ! Olen 14-vuotias poika suomesta. Minulta on kuollut isoveli, setä, mummo ja monta muuta tärkeää ihmistä... Kun olin 7 vuotias, näin melkein kun äitini tapettiin, kun sillä oli rähinää yhden miehen kanssa... Mutta luojan kiitos poliisit kerkesivät paikalle ajoissa... Olin keittiössä katsomassa tapahtumaa salaa, se mies huomasi minut ja sanoi tuimasti katsoen "Minä tulen vielä ja te kaikki saatte kärsiä". Olen nähnyt siitä lähtien joka kolmas yö painajaisia, sellaisia että istun sidottuna penkissä, se mies on siellä ja sillä on kaikki minulle tärkeät ihmiset, se mies alkaa tappaa niitä ihmisiä, ne kiljuvat ja huutavat apua kituvalla äänellä, mutta en voi tehdä mitään muuta kuin katsella niitten kuolevan. Viime yönä näin taas tämän kyseisen unen... Nämä unet ovat vain pahentuneet viime aikoina..Nyt olen harkinnut vakavasti pääseväni näistä hirveistä muistoista eroon, ITSEMURHA ! Kyllä olen käynyt terapiaa, jopa 13 kuukautta ! Terapiassa käynti ei ole hyödyttänyt mitään... Minulla on paljon kavereita, osaan pelata, harrastuksia on paljon, päivällä olen iloinen, mutta kun päästään yön puolelle, se on yhtä helvettiä... Välillä en edes uskalla mennä nukkumaan ): viime kesänä valvoin viikon ja korvasin yö unet energia juomilla.... Näen jopa harha kuvia tästä kyseisestä miehestä... Jos vilkaisen nopeaa jonnekkin talon nurkalle niin nään sen joskus siellä, samoissa vaatteissa kun sillon 7 vuotta myöhemmin... En kestä enää tätä, lopetan elämäni tässä lähi aikoina... ja jos Krista luet tämän viestin niin tiedät että välitän/välitin sinusta paljon, tämä asia ei liittynyt sinuun yhtään...
- aku ankka
onko ok et 13v haluaa tehä itsarin???
- Ällöttävän itsekästä
Oot oikias'; itsari on no. ihmisen oma ratkaisu. Sellaisen ihmisen, joka vähät välittää muista, läheisistään, omaisistaan ...
Itsari-ihmisen maailma on ahdas, pieni, kieroutunut ja kietoutunut oman navan ympärille ja kun siitä ei ole poispääsyä, niin kuolo irrottaa tehokkaasti sairaalloisesta ja itsekkäästä navan seutunsa tarkastelusta. Kukaan terve ihminen ei jaksa niin paljon oman itsensä ympärillä pyöriä.- Anonyymi
Poispääsy on varmaa, eikä sitä poisvie edes uskonnot valheineen
Rohkealla ratkaisulla pystyy välttämään edessä olevat turhat ja harmaat vuodet
- jkpierru
niinkö
- hmmmhm
Ja entä 10 vuotta myöhemmin ...
- Je1984
Ällöttävän itsekästä:
Mitähän ihmisen sitten PITÄIS miettiä, yksin omassa yksinäisessä elämässään, jos kerran läheisiä ei ole ja se on syynä koko itsenätappamisjuttuun, niin ei se ongelma voi olla se että miettii itseään: ongelma on varmaan usein ainakin, että kokee ja näkee asiat väärin, todellisuus vääristyy ja siten tulee tehtyä myös VÄÄRIÄ ratkaisuja, kuten tappaa itsensä esimerkiksi.
On kyllä mahdotonta olla miettimättä itseään!!! - En osaa enään elää
Mitä Eero kuuluu nykyään?
- ikävä kyllä
Aina on noita selittelijöitä, jotka sanoo, et itsari koskettaa muita ja lässyn lässyn.
Koskettaahan kuolema aina läheisiä, tapahtui se sitten miten tahansa. Jos esim joku läheinen kuolee liikenneonnettomuudessa, niin onhan sekin shokki läheisille...
Tottakai itsari koskettaa läheisiä myös siksi, että läheiset tuntee syyllisyyttä ja monta kertaa siihen on myös aihetta.
Toki tuo voi tuntua joidenkin mielestä itsekkäälle ajattelulle, mutta monet kun vaan joutuu helposti perhepiirissäkin sylkykupiksi tahtomattaan... - jojojojo1
Tottakai se itsemurha koskettaa läheisiä niin kuin mikä tahansa muukin kuolema.
Se siinä juuri onkin kun kaikki sanoo "ajattele nyt sun perhettä ja sukulaisia" Niin kun mä EN JAKSA enää ajatella. Aina pitäis vaan ajatella muiden mielipiteitä ja tunteita. Oon koko elämäni elänyt niin että ajattelen aina sitä toista ensin. Nyt olisi mun vuoro ajatella ensin itseeni. Ei vaan jaksa enää, oon ihan rikki. Olis vaan helpompi päästää irti.. - Kläfyxubv
Olen joskus murrosiässä kokeillut itsemurhaa en onnistunut pelänyt miltä kipu tuntuu ja miltä muista tuntuisi... mä aloin nyt uudelleen miettimään miltä tuntuisikin minuu ei olisi olemassa tällä hetkellä seurustelin vuoden ihanan miehen kanssa vuoden, ja meillä oli usein riitaa. Pari viikkoa sitten jätin miehen kyllästyin syyttelyyn ja jatkuvaa vatvomiseen en ole muka parisuhteessa tosissani ja eilen puhuimme meidän parisuhteesta vastasin tahtoisin yrittää käyttäytyä että näytän olevani tosissani, mutta oma pahaolo ja toisen pahaolo yhteensä molempien pahat olot ja stressi vienyt meiltä voimia... mä koin että tästä voimme yrittää aloittaa alusta kun tavoitteeni oli koko ajan halusin olla tämän miehen kanssa vaikka tilanteemme on tällanen, ja nyt mies sanoi että ei enään jaksa yrittää kun en ole vieläkään näyttänyt, mutta mun näyttämiset olen näyttänyt muuten en ole täydellinen ja helppo ihminen kun olen masentunut ja herkkä tuntemaan henkisesti kipua. Nyt rupesin syyttää kaikesta itseäni! Ihan kuin mua ei tarvisi olla kun toinen ei kuitenkaan jaksanut mua mielummin menisin paikkaan jonne mua ei olisi tai tuntea epäonnistumisen pelkoa jatkuvasti, nyt mulle riitti... mä en halua olla kenenkään kanssa tai itseäni kanssa säälimässä että voi voi mitä tuli tehtyä... että onko joku ymmärtävä tai kokenut samaa että pitäiskö heittää hyvästejä kaikille nyt vai jatkaisinko tässä itsesäälissä ja tuskassa vain siksi että en kelpanut toiselle riittävästi tai en ole hyvä? Mielummin valitsen henkisellä tavalla pois lähdön vaikka heti, jos uskallusta riittää... mä en ole elämää nähnyt tarpeeksi olen nuori nainen 20vuotias, mutta tällä naiselle riitti katsella ja syyttää aina itseään joka helvetin kerta että ihan hävettää silmät päästä! Mä olen heikko ja herkkä hermonen siksi jopa vaaraksi itselleni, jos oikeen hankalaksi muutun... mä rakastin tätä miestä... mä oikeesti rakastin... mä en osaa tehdä mitään oikein!
- FiksutKuunteleeRäppii
Mulla on kivaa. Vituttaako?
- NauranItkenHuudan
Toivottavasti olette jo kuolleet.
- Anonyymi
Toivottavasti sulla menny elämä pieleen,kun toivot pahaa. Minä Toivon,ettei kukaan tee suicidea. Itse en tee,vaikka ahdistaa elämä.
- Mudbeard
itsemurha on ainoa ja oikea ratkaisu.
- Kyrpävittu
Se on hyvä ratkaisu, kumpa vaan uskaltaisin tehdä sen, mutta en uskalla. Kuolen pikkuhiljaa masentumalla enemmän ja enemmän pois. Eutanasia pitäisi olla laillista täällä Suomessa...
- HoHoHoHomonkosto
Tapa ittes dick head, niin minäki teen Kim
- Vittuvei
Oon pöpiläs, täällä on usein ruokana koiran oksennusta, ei kannata nasentua niinkuin minä olen syvästi ja vaikeasti nasentunut. Vihaan elämää yli kaiken, toivottavasti kuolen pian tai joudun johonki laitokseen
- HaisevaEERO420
ONKO EERO JO KUOLLUT?
- Tollo.höperö
On tainnut. Eipä ole miehestä kuulunut mitään yli 10 vuoteen.
Sanansa mittainen mies!
- Joh-3-16
Sitten vasta vaikeudet alkaa jos tästä elämästä lähdet ilman uskoa Jeesukseen.
Usko Jeesukseen pelastaa ikuisesta kadotuksesta.- kysymysf
Jos elää maanpäällisessä helvetissä, saako alennusta ettei joudu tuonpuoleisessa helvettiin?
- olkatappi
Näitä ajettilioita on varmaan paljon pysyvät tuntemattomana. Ikävää oma ratkaisu
Kuuleeko Eero?
Kuoleeko Eero?- Anonyymi
Miks mun pitäs elää kun mun pentukin sanoo että tapa ittes?
- Anonyymi
toivottavasti olet vielä elossa
- Anonyymi
Ite oon miettiny monta kuukautta et tapan itteni.
Joku saa jäämään tänne vaikka mul on aika paska tilanne taas. Jos rohkaistun voisin tappaa itseni ennen syksyä, ennen koulujen alkamista. :) - Anonyymi
Tekisin hyvän teon, ei tällaisen vammaisen ole syytä elää. Olis vaan pitäny uskaltaa vetää siitä hirttoköydestä kovempaa kun se oli jo kaulalla🙂
- Anonyymi
Hirteen vaan heilumaan!!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123760MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar761980Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421608Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin831267Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671077Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331018Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60873- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3788