MIKSI sosiaalialalla on äärettömän huono työpaikkahenki??
työkaveria mollataan surutta kun huoneesta ulos astuu, ystävää esitetään taas kun palaa. kammottavaa katsoa tälläistä.
LISÄKSI perheistä / lapsista puhutaan tosi epäasiaalisesti sekä JUORUTEN. Ei kovinkaan ammattimaista! ja tähän sortuu juuri ne lastentarhanopettajat, sosionomit. JOIDEN PITÄISI OLLA KOULUTETTUA HENKILÖKUNTAA!!!!
työkaveria mollataan surutta kun huoneesta ulos astuu, ystävää esitetään taas kun palaa. kammottavaa katsoa tälläistä.
LISÄKSI perheistä / lapsista puhutaan tosi epäasiaalisesti sekä JUORUTEN. Ei kovinkaan ammattimaista! ja tähän sortuu juuri ne lastentarhanopettajat, sosionomit. JOIDEN PITÄISI OLLA KOULUTETTUA HENKILÖKUNTAA!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi esim. päiväkodeissa on huono työpaikkahenki? Olen itse lastentarhanopettaja ja meillä suurin kinan aihe tuntuu olevan ammattinimikkeet. Palkkaeroa kun on opettajalla ja hoitajalla parisataa. Kuitenkin vuosien saatossa työnkuva on paljolti mennyt siihen suuntaan, että kaikki tekee kaikkea -opettaja ei enää ole joka paikassa päävastuussa ryhmän toiminnasta. Opettajille varattu muutaman tunnin suunnitteluaika viikossa on meillä ainakin ainainen väittelynaihe, koska tosiaan työnkuvien lähentyessä toisiaan myös lastenhoitajat vetävät tuokioita ja pitävät kasvatuskeskusteluja. Ja naisvaltaisella alalla kun ollaan, pahanpuhuminen lienee ihan arkipäivää monessakin paikassa. Itsekin hämmästyin kyseistä asiaa työelämän aloitettuani!
Jatkan vielä myöhemmin tänään. Nyt pitää rientää toisaalle..
Totta on tuo, mitä toinenkin vastaaja kertoi; riippuu ihan paikasta. Olen myös muutamassa paikassa nähnyt vilpittömän hyvää yhteishenkeä -on onnistuttu saamaan työtiimiin riittävän samanhenkistä porukkaa. Nykyisessä työpaikassani on runsaasti voimakastahtoisia ihmisiä ja jokaisella kun on halu pitää oma päänsä, tulee yhteentörmäyksiä ihan pienissäkin asioissa. Tuntuu vallitsevan välillä oikein kyttäämisen ilmapiiri -kuka lähtee milloinkin töistä, kuka kerää minkäkin verran leluja ulkoilun lopuksi. Saadaan aiheita taas närkästyä jostakin. Itse en tunne oloani kotoisaksi sellaisessa työpaikassa, missä puhutaan paljon pahaa, koska ikinä ei voi niin ollen olla varma mitä itsestäkään puhutaan ja se luonnollisesti vaikuttaa työilmapiiriin jännitettä luovasti..
Ja mitä lapsista ja perheistä puhumiseen tulee; meillä hoidetaan ne viikottaisissa tiimipalavereissa aikuisten kesken. Muista perheistä tai lapsista ei puhuta aamulla ja iltapäivällä kun muita vanhempia pyörii lapsia tuomassa ja hakemassa. Muutama sana on toki lapsista pakko vaihtaa päivän aikana lasten kuullenkin, koska viikossa tähän varattu tunti on usein liian vähän kaikkien muiden asioiden ohella. Mutta rajansa toki silläkin, mitä muiden kuullen puhutaan. Ongelmat puidaan rauhassa, mutta esim. ruokailujen aikaan tulee kyllä kerrattua esim iltavuorolaiselle aamun tapahtumia, jotta osaa sitten vanhemmille kertoa miten päivä on mennyt. Näin siis meillä tällä hetkellä.
Paikkoja on kyllä tosiaan monenlaisia ja onneksi on vielä monia meitäkin, joille juoruilu ja pahan puhuminen ei ole se työn paras anti. Siinä yksi syistä, miksi olen vaihtamassa työpaikkaa piakkoin.
mutta eikö ole aika "lapsellista" touhua nahistella palkoista työntekijöitten kesken, ei se siitä miksikään muutu.
aivan uskomatonta on lukea ja kokea millaiseksi työelämä on mennyt viimeisten 20 vuoden aikana.
Sanoisin että "apinatasolle", ei tuollaisia kiistoja ollut esim. 80-luvulla, silloin puhallettiin "yhteiseen hiileen" jotta saatiin "firma" menestymään ja työpaikat säilymään kaikkien osalta. Nykyistä meininkiä voisi verrata "hiekkalaatikko leikkeihin" missä on koko ajan joku nahistelu meneillään.
Ihan tosi! Palkat ei miksikään muutu ja jokainen on voinut aikanaan valita, mihin koulutukseen pyrkii. Ja jos katkeruutta on parempituloisille (vaikka huonoa palkkaa tällä alalla tienaa ihan jokainen..) niin ainahan voi kouluttautua enemmän ja sitä kautta tehdä asialle jotain! Kaikkien osaamista tarvitaan ja sitä pitäisi arvostaa -ei niinkään nähdä huonona asiana. Tuleepa ehkä vielä aika, jolloin päiväkodin työtiimin muodostaa lastentarhanope, sosionomi ja lastenhoitaja/lähihoitaja. Ehkä siinä vaiheessa katkeruus häviää..
samas talossa, eikä koskaan ole kukaan juorunnu kenestäkään yhtään mitään!
On ihan asialinjalla olleet, kaikki.
Eikä tilaisuuksia ole puuttunut!
mie aina huudan että lelujen keräys...ja sillon pitää kipittää lasten niitä noukkimaan..
.
tai sitten järjestän seuraavaa:
kuka löytää 2 punaista lapiota
kuka kerää viisi pikkuautoa
kuka saa kaksi....
jnejne...
viisi vuotta riitti. yksi on aina se julmin ja muut ei uskalla mitään sanoa. joskus ajatellut sitä, josko se on naisvaltaisten alojen kiusa, mutta lapsille ei sitä ...paskaa...saisi kaataa. perhepäivähoidonohjaajatkaan eivät siihen puuttuneet, sinne valitin lasten kohtelusta. on toimi, ei voida mitään tehdä vaikka olisihan se parempi, että ko. henkilö ei työskentelisi päiväkodissa. itse olin ryhmäperhepäivähoitokodissa. ko. henkilö heitti lapsen patteria päin, siitä tein valituksen, mutta "mitään ei voida tehdä".
nuori, mutta en enää voinut sitä katsoa. ajattelin vain, että omani eivät tule päivähoitopaikkaa näkemään.