Naisystäväni jätti minut kuukausi sitten muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Ja mikä pahinta niin tekstiviestillä! No mä lähetin hänelle pari tekstaria perään ja haukuin ettei tekstarilla saa toista jättää ja kyselin, että miksi hän mut jätti? Hän sitten soitti mulle ja oli aika raivona ja sanoi "että anna kerralla tulla kaikki paska, sillä hän ei enää koskaan tule ottamaan minuun yhteyttä". Hän myös kielsi etten saisi ottaa häneen yhteyttä, enkä saisi yrittää lähestyä häntä tai yrittää mitään temppuja. Tulkitsin, että hänellä ei ole erityisen korkea kynnys hakea minulle vaikka lähestymiskieltoa! Sanoi varoittavansa vain yhden kerran. Sanoi jättämiseni syyksi, että hänen tunteensa vaan kuolivat mua kohtaan. Uskon kyllä tuon selityksen sinänsä. Kertoi myös samalla, ja tiesin kyllä muutenkin, että hänellä oli varsin raskasta erään lähisukulaisensa takia, jonka asioita hän joutui hoitamaan aina oikeutta myöten muitakin muhun liittymättömiä huolia.
Tuo kaikki tuntui todella hirveälle, sillä jotain näistä asioista jo päälle 30-vuotiaana tiedän. Jo se että hän jätti minut oli ihan kauheaa, kun olin ajatellut että kyseessä olisi elämäni viimeinen suhde. Mutta jos kerran mut oli "pakko" jättää, niin hän olisi voinut mieluumin tehdä sen face to face, kertoa että pahoittelee sitä jos jättäminen tuntuu minusta todella pahalle, kertonut että olen loistava tyyppi, eikä olla kieltämättä mahdollisia yhteydenottojani kokonaan ja olisi voinut myös halata mua.
Olen aika herkkä mies ja tuollainen huono käytös satuttaa minua paljon. Myönnän että olen joskus aikaisemmin sortumaan anelemaan entistä naisystävääni takaisin. Mutta haluan kuitenkin käyttäytyä sivistyneesti, enkä mikään ahdistelija olla. Omatuntoni on kuitenkin puhdas tuon päättyneen seurustelun suhteen ja omasta mielestä en millään muodoin ollut ilkeä. En ehkä ollut hänen mielestään tarpeeksi empaattinen ja siisti, mutta jälkimmäisessä asiassa ainakin voi toki tapojaan parantaa. Se on aika hirveää, että hän kielsi minut, eikä antanut kunnolla puhua kanssaan. Mun olisi hänen kanssaan keskustelun kautta helpompi päästä asiasta yli. Kyseessä on kuitenkin hyvin urallaan pärjännyt korkeasti kouluttautunut nainen ja siihenkin nähden tuollainen huono jättäminen ihmetyttää.
Kiellosta huolimatta olen lähettänyt hänelle viimeisen kuukauden aikana 4 mielestäni asiallista tekstaria ja yhden sähköpostiviestin. Yhden vastaustekstarin olen saanut vastauksen ja se oli ihan asiallinen. Tässä saa kuitenkin pelätä lähestymiskieltoa. Loppujen lopuksi haluaisin, että hän juttelisi kanssani edes puhelimitse ja eikä juoksisi karkuun vaan olisi valmis vaikka muutaman sanan vaihtamaan, jos joskus tulevaisuudessa sattumalta jossain törmätään. Olen ajatellut, että kerran voisin häntä tekstarilla kauniisti pyytää soittamaan mulle ja toivoisin että hän samalla pyytäisi minulta anteeksi menettelytapaansa. Tuntuu vaan sinänsä hullulta ja tyhmältä, että vaatii jotain toista pyytämään itseltään anteeksi. Pelkään vaan että vaikka miten kauniisti sitä pyytäisin, niin hän ei ota mitään yhteyttä, raivoaa mulle "että hän tekee juuri niin kuin haluaa" tai pahimmassa tapauksessa hankkii minulle lähestymiskiellon, josta minulle voi olla ehkä haittaa jos haen johonkin uuteen työpaikkaan.
Olisin kiinnostunut sekä naisten että miesten ajatuksista liittyen tähän juttuun, vaikka tässä voin kertoa vain oman näkemykseni hieman pelkistetysti.
Tuo kaikki tuntui todella hirveälle, sillä jotain näistä asioista jo päälle 30-vuotiaana tiedän. Jo se että hän jätti minut oli ihan kauheaa, kun olin ajatellut että kyseessä olisi elämäni viimeinen suhde. Mutta jos kerran mut oli "pakko" jättää, niin hän olisi voinut mieluumin tehdä sen face to face, kertoa että pahoittelee sitä jos jättäminen tuntuu minusta todella pahalle, kertonut että olen loistava tyyppi, eikä olla kieltämättä mahdollisia yhteydenottojani kokonaan ja olisi voinut myös halata mua.
Olen aika herkkä mies ja tuollainen huono käytös satuttaa minua paljon. Myönnän että olen joskus aikaisemmin sortumaan anelemaan entistä naisystävääni takaisin. Mutta haluan kuitenkin käyttäytyä sivistyneesti, enkä mikään ahdistelija olla. Omatuntoni on kuitenkin puhdas tuon päättyneen seurustelun suhteen ja omasta mielestä en millään muodoin ollut ilkeä. En ehkä ollut hänen mielestään tarpeeksi empaattinen ja siisti, mutta jälkimmäisessä asiassa ainakin voi toki tapojaan parantaa. Se on aika hirveää, että hän kielsi minut, eikä antanut kunnolla puhua kanssaan. Mun olisi hänen kanssaan keskustelun kautta helpompi päästä asiasta yli. Kyseessä on kuitenkin hyvin urallaan pärjännyt korkeasti kouluttautunut nainen ja siihenkin nähden tuollainen huono jättäminen ihmetyttää.
Kiellosta huolimatta olen lähettänyt hänelle viimeisen kuukauden aikana 4 mielestäni asiallista tekstaria ja yhden sähköpostiviestin. Yhden vastaustekstarin olen saanut vastauksen ja se oli ihan asiallinen. Tässä saa kuitenkin pelätä lähestymiskieltoa. Loppujen lopuksi haluaisin, että hän juttelisi kanssani edes puhelimitse ja eikä juoksisi karkuun vaan olisi valmis vaikka muutaman sanan vaihtamaan, jos joskus tulevaisuudessa sattumalta jossain törmätään. Olen ajatellut, että kerran voisin häntä tekstarilla kauniisti pyytää soittamaan mulle ja toivoisin että hän samalla pyytäisi minulta anteeksi menettelytapaansa. Tuntuu vaan sinänsä hullulta ja tyhmältä, että vaatii jotain toista pyytämään itseltään anteeksi. Pelkään vaan että vaikka miten kauniisti sitä pyytäisin, niin hän ei ota mitään yhteyttä, raivoaa mulle "että hän tekee juuri niin kuin haluaa" tai pahimmassa tapauksessa hankkii minulle lähestymiskiellon, josta minulle voi olla ehkä haittaa jos haen johonkin uuteen työpaikkaan.
Olisin kiinnostunut sekä naisten että miesten ajatuksista liittyen tähän juttuun, vaikka tässä voin kertoa vain oman näkemykseni hieman pelkistetysti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi kiusaat itseäsi ja häntä? Ei todellakaan ollut fiksu tapa lopettaa suhdetta näin, mutta toisaalta kun hänellä oli syynsä erota sinusta, niin parempi on erota kerralla eikä vitkutella ja roikkua. Se vasta raastavaa onkin.
Tottakai olisit ansainnut ja tarvinnut kunnon keskustelut hänen kanssaan, mutta jos hänestä ei ole siihen, niin anna hyvä mies olla. Sekä itsesi, että naisen kannalta on parempi mennä nyt eteenpäin.
En tarkoita uuteen suhteeseen ryntäämistä, vaan sitä, että toteat faktan, että tämä oli nyt tässä. Suret niinkauan kuin surettaa ja opettelet olemaan yksin. Sitten kun sinä olet valmis ja aika on kypsä, niin elämä tuo eteesi uusia mahdollisuuksia. Luultavasti myös naisen, jonka kanssa voit rakentaa pysyvän suhteen.
Joten unohda viestit ja postit. Niillä kidutat vain itseäsi ja pitkität toipumistasi.
Eräs mies jätti minut samalla tavalla tekstarilla, vaikka mitään ritaa tms. ei ollut. Tunnistan hyvin tunteesi ja olosi. Luulisi, että ihmisille ihmissuhde merkitsisisi edes sen verran, että sen haluaisi kauniisti lopettaa, vaikka se sattuukin. Asiasta pääsee silloin paremmin yli ja voi toisen myöhemminkin kohdata kirkkain silmin. Ajattelisin että ihminen joka lopettaa suhteen tekstarilla, on useimmiten narsisti, sillä ei mene ollenkaan toisen osaan, ajattelee vain oman navan kautta..
rauhaan. Olet saanut puhua hänen kanssaan asiasta puhelimessa ja hän on sen jälkeen suoraan sanonut, ettei halua sinun ottavan yhteyttä enää. Hänellä on oikeus olla rauhassa, mutta sinulla ei ole oikeutta häiritä häntä enää millään tapaa.
Jos hän hankkii sinulle lähestymiskiellon, voi työnsaanti tietyillä aloilla olla hankalaa. Mutta miksi edes leikit tällaisella asialla? Onko sinusta normaalia yrittää pitää yhteyksiä ihmisiin, jotka eivät sitä halua?
Älä jää turhaan odottelemaan anteeksipyyntöjä, vaan murehdi murheesi pois ja jatka elämääsi.
Vaikka ex-naisesi käytös on mielestäni sikamaista on jokaisella ihmisellä oikeus halutessaan olla olematta tekemisissä jonkun toisen ihmisen kanssa. Sinulle on suoraan tämä haluttomuus ilmaistu ja jatkat silti yhteyden pitoasi - liikut aika vaarallisilla vesillä.
Kokonaan toinen juttu on se, etten minä ainakaan kerjäsi anteeksipyyntöä tuollaiselt k*sipäältä ja jos se joskus itse ottaisi puolestaan yhteyttä minuun sanoisin käskisin hypätä kaivoon.
>Olen ajatellut, että kerran voisin häntä tekstarilla kauniisti pyytää soittamaan mulle ja toivoisin että hän samalla pyytäisi minulta anteeksi menettelytapaansa.
kumpaa haluat enemmän, sitä että hän soittaa vai sitä että pyytää anteeksi?
Jos hän pyytää anteeksi, se on siinä sitten. sitten hän ei ole enää mitään velkaa. oletko tyytyväinen silloin ?
haluat jutella hänen kanssaan? mistä asioista? suhteen loppumisen syyt olet nekin saanut selville. ei ole todellista syytä vain jutella.
älä missään nimessä pyydä häntä samassa viestissä soittamaan ja pyytämään anteeksi.
jos jotain haluat hänelle laittaa, niin laita viesti, että ymmärrät suhteen lopettamisen ja hyväksyt sen. voit toivoa, että pidätte edelleen asialliset välit tavatessanne.
voit myös pyytää häntä kahville (kahvilaan) ihan ystävänä. tämä on riski-viesti, sillä hän voi olla kokonaan vastaamatta tai vastauksella kieltävästi pahoittaa mielesi.
onnistuessaan voisitte jutella niitä näitä tavatessanne. tai voit tyytyä siihen, että tekstarilla pyydät häntä olemaan ystäväsi, millä on suuremmat mahdollisuudet saada hyväksyvä vastaus...
vaikea antaa oikeaa ohjetta.
Voimia sinulle ! :)