Olen harrastanut ratsastusta noin 12 vuotta, siitä noin 9 vuotta olen säännöllisesti käynyt tunneilla ja valmennuksessa. Tasoltani olin vaativa B tasoa silloin, kun kävin valmennuksessa. Viimeiset kolme vuotta olen ratsastanut kerran viikossa vuokrahevosella itsenäisesti, jolla siskoni kilpailee kansallisella tasolla. Näiden kolmen vuoden aikana tasoni on laskenut mielestäni paljon, vaikka hevonen onkin osaava ja ratsastan aina ihan "kunnolla". Tunnilla olen käynyt tänä aikana vain kerran.
Nyt olen kehittänyt itselleni, jonkun ihme kammon tunneille menemisestä. Koko ajan olen ollut menossa, mut sitten joku sisäinen epävarmuus on kääntänyt mieleni. Kävin tossa syksyllä kaverini kanssa ratsastuskoulussa irtotunnilla, ja olin ihan kauhuissani. Hevosia en jännitä yhtään, mut niitä ihmisiä tunnilla sitäkin enemmän. Jotenkin oman tason laskiessa on tullut semmonen epävarmuus, vaikee selittää. Otan jotenkin hirveet paineet niistä muista ihmisistä siel tunnilla, vaik eihän niitä siel pitäs miettiä vaan sitä ratsastamista. Nyt oon taas menos koittaa irtotunnille, ja jänskättää jo valmiiks. Huoh, onko muil samanlaisia kokemuksia? Miten ootte saanut itsenne järkiinne, et ei niistä muista tartte välittää? =D
Nyt olen kehittänyt itselleni, jonkun ihme kammon tunneille menemisestä. Koko ajan olen ollut menossa, mut sitten joku sisäinen epävarmuus on kääntänyt mieleni. Kävin tossa syksyllä kaverini kanssa ratsastuskoulussa irtotunnilla, ja olin ihan kauhuissani. Hevosia en jännitä yhtään, mut niitä ihmisiä tunnilla sitäkin enemmän. Jotenkin oman tason laskiessa on tullut semmonen epävarmuus, vaikee selittää. Otan jotenkin hirveet paineet niistä muista ihmisistä siel tunnilla, vaik eihän niitä siel pitäs miettiä vaan sitä ratsastamista. Nyt oon taas menos koittaa irtotunnille, ja jänskättää jo valmiiks. Huoh, onko muil samanlaisia kokemuksia? Miten ootte saanut itsenne järkiinne, et ei niistä muista tartte välittää? =D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
tämä ei kyllä ehkä ole samaa asiaa jota kirjoitit, mutta ihan kokemuksena voin kertoa sinulle, olen jo lähes 50v ja ihan juuri aloitin ratsastamisen tunnilla, en ole koskaan aikaisemmin ollut ratsastamassa, pelotti ihan kamalasta, ajattelin myös niitä muita ihmisiä siellä, turhaan! Ainakin siellä tallilla otettiin minutk(kin) hyvin vastaan ja huomioon, sain kyllä myötätuntoisia katseita niiltä taitavilta nuorilta, mutta mielestäni kukaan heistä ei kyllä pilkaten tai halveksien katsellut. Itsetä saattaa toisinaan tuntua asiat paljon suuremmilta kuin ne ovatkaan. Mene vaan mukaan rohkeasti, jotkut katselevat, antaa katsoa! Itse olen kovasti innostunut tähän harrastukseen ja oikein innolla odotan seuraavaa tuntia.
Iloista ratsastuskesää meille molemmille ;-)
Näinhän se on, että ei vaan pitäis muita ajatella, mut vaikeaa se on. Täytyy vaan yrittää psyykata itsensä rohkeammaks ja varmemmaks =)Kiitos vastauksestasi. Mukavaa, että olet aloittanut niin ihanan harrastuksen kuin ratsastuksen =)
...Olen aloittanut ratsatuksen noin 2 kuukautta sitten. Alkuun otin ns irtotunteja, koska karsea kammo yleisille ratsastustunneillen, mutta nyt kuitenkin menin viimeksi ja se oli kamalaa, olin kaikista huonoin, kukaan muu ei ollut aloittelija kuin minä vaikka niin luulin, kaikilla muilla oli kokemusta paljonkin.Olin ainut joka ei päässyt edes hevosen selkään ja kaverini sanoi, että pari nuorta tyttöä oli ollut pikkasen kypsän oloisia kun olin kai aina vähän "tukkeena" niillä oli kai mennyt hermot.Opettaja otti kyllä minut kivasti huomioon, mutta en tiedä miten pystyn tälläisessä ryhmässä jatkamaan, haluisin kovasti, mutta ulkoiset paineet liian isot, pelkään koko harrastukseni tyssäävän tähän asiaan! :( Itse en ole ihan nuori aloittelija myöskään, kolmenkymmenen paikkeilla...Huomasin myöskin sen siellä tunnilla, että en pystynyt keskittymään opetukseen kunnolla vaan ajatukseni harhaili pahasti, en aina kuullut mitä piti tehdä, ei taida onnistua koko touhu.