Kuinka monta kertaa ihminen pystyy sitoutumaan toiseen ihmiseen elämässään? Mikä on näkemyksenne?
Mun sitoutumishistoria on tämmönen:
1 Ensimmäinen tyttöystävä, noin 4 vuotta
2 Rakastuin naiseen, jonka kanssa ei ollut koskaan suhdetta: tunne kesti hyvinkin 4 vuotta
3 eka vaimo, suhde kesti n. 11 vuotta
4 toinen vaimo, suhde kesti taas noin 11 vuotta
5 nykyinen naiseni, suhde on kestänyt vähän yli vuoden.
Joka kerta tunne ja sitoutuminen on ollut aito. Suhteet on loppuneet milloin mistäkin syystä - syillä ei tässä kysymyksessä ole merkitystä. Mutta mutta. Kuten noiden suhteiden kestostakin voi laskea, en ole enää ihan nuorisoa. Mua on alkanut mietityttää se, että kuinka hyvin tuo hyväuskoinen rakkaus pystyy uusiutumaan - aina uudestaan...
Olen melkoisen parisuhdesidonnainen - toisin sanoen mun sielullinen hyvinvointi edellyttää, että mulla on nainen. Olen kuitenkin huomaavinani, että tämä sitoutuminen toiseen ihmiseen alkaa muuttua pikkasen ehdolliseksi. Paremminkin voisi sanoa, että rakkaus alkaa olla sellaista, joka ei mitään toivo. Kaikesta pienestä jaksaa olla kiitollinen, mutta toiveet on hiton pieniä. Kuinka pieniksi toiveet voi muuttua, että ne vielä on todellisia?
Mun sitoutumishistoria on tämmönen:
1 Ensimmäinen tyttöystävä, noin 4 vuotta
2 Rakastuin naiseen, jonka kanssa ei ollut koskaan suhdetta: tunne kesti hyvinkin 4 vuotta
3 eka vaimo, suhde kesti n. 11 vuotta
4 toinen vaimo, suhde kesti taas noin 11 vuotta
5 nykyinen naiseni, suhde on kestänyt vähän yli vuoden.
Joka kerta tunne ja sitoutuminen on ollut aito. Suhteet on loppuneet milloin mistäkin syystä - syillä ei tässä kysymyksessä ole merkitystä. Mutta mutta. Kuten noiden suhteiden kestostakin voi laskea, en ole enää ihan nuorisoa. Mua on alkanut mietityttää se, että kuinka hyvin tuo hyväuskoinen rakkaus pystyy uusiutumaan - aina uudestaan...
Olen melkoisen parisuhdesidonnainen - toisin sanoen mun sielullinen hyvinvointi edellyttää, että mulla on nainen. Olen kuitenkin huomaavinani, että tämä sitoutuminen toiseen ihmiseen alkaa muuttua pikkasen ehdolliseksi. Paremminkin voisi sanoa, että rakkaus alkaa olla sellaista, joka ei mitään toivo. Kaikesta pienestä jaksaa olla kiitollinen, mutta toiveet on hiton pieniä. Kuinka pieniksi toiveet voi muuttua, että ne vielä on todellisia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä kai rakkauksien määrää voi tietää, jokaisella suhteella on jotakin annettavaa, jotakin opittavaa ja kun aika täysi voi taas lähteä jatkamaan tai muuttaa sitä suhdetta jossa jo on jos se on sen arvoinen.
Itse olen ollut 30v saman ihmisen kanssa nuoruudesta alkaen ja ollaan kyllä kuljettu lapi tulien ja vesien. Erossa olimme 2 vuotta ja palasimme vielä yhteen. Nyt tämä uusi suhde on kestänyt 10v, tosin nyt minusta tuntuu että olisi korkea aika tehdä jotain uutta, joko tässä tai toisessa suhteessa sitten, jokin on palanut nyt loppuun.
Sinulle toivotan onnea, tee jotain odottamatonta tässä suhteessa tai lähde kulkemaan siihen suuntaan, mihin intuitiosi näyttää tien. Löydät kyllä onnnea ja rakkautta.
Ensinnäkin sitoutuminen on enemmänkin tahdon asia, ei niinkään tunteen. Se kuinka vahva olet, riippuu luonteesta ja motivaatiosta.
Ihminen ihastuu ja tykästyy vähän väliä aina johon kuhun. Kun tuo ihastuminen kohdistuu toiseen sukupuoleen, herättää se tietysti seksuaalisiakin tunteita. Näin käy oli parisuhteessa tai ei. Eri asia on, lähteekö siihen mukaan vai antaako olla. Riippuu kai monesta asiasta - mitä tuolla ihastumisella oikein haluaa ratkaista.
Väitän että kokonaisvaltainen rakastuminen onkin eri juttu. Osa ihmisistä ei koe sitä koskaan. Suurin osa kokee sen kerran elämässään. Onnekkaat parikin kertaa.
sitoutumishistoria
1 Ensimmäinen poikaystävä 4 vuotta
- ihastuminen
- hyvää ystävyyttä ja henkistä samankaltaisuutta.
2 Avioliitto 12 vuotta
- syvää ystävyyttä, arkielämää
- kaksi lasta mutta erotiikasta ei voine juuri puhua
3 avioliitto 7 vuotta
- Ihastumista, intohimoa (erotiikkaa)
- elämä yhtä vuoristorataa
4 Rakastuminen avioliiton aikana 15 vuotta
- avioliiton aikana ei ollut suhdetta
- miehen elämäntavat olivat sellaiset, etten uskaltanut lähteä eronkaan jälkeen parisuhteeseen.
5 seurustelusuhde 3 vuotta
- ihastumista ja ystävyyttä
6 seurustelusuhde 1,5 vuotta
- hullaantumista, mies narsisti
Ensimmäinen rakkaus kummitteli aina takana. Etsin jotain samankaltaista, löytämättä. Elin siis yksin kunnes saimme selviteltyä miehen kanssa tilanteemme. Ei edelleenkään onnistunut perhe-elämä. Rakkaus hiipui pois hiljalleen.
7 seurustelu ja avoliitto 8 vuotta
- rakkaus suhde, alkoi "toisena naisena"
- kehittyi hitaasti ja vakaasti
- olin valmis eroamaan, mutta sitouduin henkisesti häneen, toinen suhde ei tullut kuuloonkaan. Olisin kai elänyt yksin tähän saakka jos mies ei olisi tuntenut samoin.
- tunteet ovat yhtä syviä kuin aluksi.
Minusta rakkaus on sitä että haluaa tehdä toisen eteen hyviä asioita. Oma onni tulee siitä kun toisella on hyvä olla. Kun molemmat tekevät näin ja ovat valmiita luopumaan liiasta itsekkyydestä niin - ihme on se että olen saanut monin kertaisesti kaikkea mitä olen tarvinnut. Se kannustaa itseänikin tekemään toisen eteen myönnytyksiä.
Totta, ei se kuinka monta suhdetta on vaan miten elämään suhtautuu ja toiseen ihmiseen. Tärkeää on ettei loukkaa toista, eikä myöskään itseään. Suhteessa joutuu todellakin venymään välillä äärirajoille ja joskus siinä kuilun partaalla tajuaa asioita, joiden vuoksi kannattaa tehdä suuria päätöksiä suuntaa tai toiseen.
Ehkä se on tärkeintä ettei menetä toivoaan ja uskoaan elämänsä suhteen. Jokaisena päivänä on mahdollisuus vaihtaa suuntaa, ottaa uusi askel elämässä.
On siis tieteellinen ns. totuus, että jokaiselle länsimaalaiselle ihmiselle on noin 400 Oikeaa olemassa.
Sitoutuminen on luontainen piirre. Ihminen voi mielestäni sitoutua vaikka kuinka moneen partneriin elämänsä aikana. On sitten onnesta ja monesta muustakin seikasta kiinni, miten pitkään suhteet aina kestävät.
Rakastuminen on elämän hienoimpia asioita. Jokainen, joka sen on saanut kokea, saa olla onnellinen. Jotkut ei koskaan, vaikka jokainen sen ansaitsee.