Olen tavannut ihanan miehen, siis hän on oikeastaan ex-työkaverini. Ollaan tavattu muutaman kerran ja hän hokee olevansa umpirakastunut muhun. Itsellänikin on voimakkaat tunteet häntä kohtaan mutta mutta...On muutama seikka mikä laittaa miettimään tuleeko tästä mitään. Eli hänellä on paljon ystäviä, siis naispuolisia joiden kanssa soittelee päivittäin. Käy vaikka kahvilla ja heittää autolla kotiin. Myös toisille naisille "flirttailu" ja vitsien kertominen ärsyttää. Olen ajatellut että en halua tästä enää suhdetta jatkaa, mutta kuitenkin haluaisin. Hän hokee että pelkää minun lähtevän karkuun. Olen suoraan sanonnut etten pidä tästä piirteestä hänestä, että olen sellainen nainen että haluan vain pitää mieheni kokonaan itsellään. Hän ei ymmärrä tätä, sanoo että olen mustasukkainen aivan turhaan ja vannoo rakastavansa vain minua. Toki hänellä saa olla niitä muitakin ystäviä mutta kun niitä on aikamoinen määrä. Miehessä viehähtää juuri hänen avoimuutensa ja hyvä keskustelutaito...Kuitenkin haluan suojella itseäni etten haavoita itseäni.
Olen miettinyt olenko niuhottaja. Mustasukkainen en mielestäni ole, koen vain itseni loukatuksi. Miten saisin hänet ymmärtämään?? Olen miettinyt että voiko mies ja nainen olla edes ystäviä?? Luulen että tästä jutusta ei tule mitään...samalla luulen että loukkaan häntä..
Itse tunteet heräsi toisiimme siten että hän heitti (yllätys, yllätys) töiden jälkeen kotiin. Sen jälkeen seuraavana päivänä laittoi kännykällä viestin että olen hänestä mielenkiintoinen ja haluaa tavata uudelleen vain ystävinä. Mielessä käy haluaako hän vain leikkiä jotain leikkiä, jossa olen joku pelinappula. Kuitenkin hän on sitä mieltä että suurimmat osat suhteista kaatuvat siihen ettei anna toiselle sitä tilaa muulle elämälle. Eli tilaa pitää olla muilla ystävillä...
Olen niin ahdistunut tämän asian takia...mitä ihmettä teen..miten saan hänen ymmärtämään että olen vain tälläinen..jos hän ei ymmärrä minua, niin ei tässä paljon tulevaisuutta ole...
Olen miettinyt olenko niuhottaja. Mustasukkainen en mielestäni ole, koen vain itseni loukatuksi. Miten saisin hänet ymmärtämään?? Olen miettinyt että voiko mies ja nainen olla edes ystäviä?? Luulen että tästä jutusta ei tule mitään...samalla luulen että loukkaan häntä..
Itse tunteet heräsi toisiimme siten että hän heitti (yllätys, yllätys) töiden jälkeen kotiin. Sen jälkeen seuraavana päivänä laittoi kännykällä viestin että olen hänestä mielenkiintoinen ja haluaa tavata uudelleen vain ystävinä. Mielessä käy haluaako hän vain leikkiä jotain leikkiä, jossa olen joku pelinappula. Kuitenkin hän on sitä mieltä että suurimmat osat suhteista kaatuvat siihen ettei anna toiselle sitä tilaa muulle elämälle. Eli tilaa pitää olla muilla ystävillä...
Olen niin ahdistunut tämän asian takia...mitä ihmettä teen..miten saan hänen ymmärtämään että olen vain tälläinen..jos hän ei ymmärrä minua, niin ei tässä paljon tulevaisuutta ole...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin sen että tunnet itsesi loukatuksi, mutta mies kuitenkin vannoo rakastavansa sinua syvästi. Tämä nyt on varmasti todella surkea neuvo, mutta halusin silti sanoa jotain; jos sinulla ei ole mitään syytä uskoa että mies pettäisi, ja olet muutoin tyytyväinen suhteeseen ja yhdessä viettämäänne aikaan, niin yritä vain ottaa rennosti. Omallakin miehellä on muutamia naispuolisia ystäviä, mutta en koe siinä olevan mitään "vaaraa". Enimmäkseen itseä harmittaa se kun yhtäkään omaa ystävää ei ole. Mutta sinulle muistutukseksi että vaikka miehellä olisi kuinka monta muuta naista ystävänä, sinä olet aina se kaikista tärkein ja erityisin :)
jos joutuu jo suhteen alussa yrittämään toimia toisen säännöillä niin ei se oikein kysyjän kannalta toimi.edellinen kirjoitti myös että"vaikka miehellä olisi kuinka monta muuta naista ystävänä, sinä olet aina se kaikista tärkein ja erityisin :) " toinen harhaluulo,mistä voit asian tietää ja rakkaudestakin jo puhuttiin vaikka vasta tavattu.
Kyllä ihmisellä pitää kavereita olla. Siitä ei saisi kellään olla oikeutta määrätä. Minulla on naisena miespuolisia kavereita joista oma rakkaani ei älähdä eikä ole kiinnostunut kummemmin. Koska me luotetaan toisiimme. Myöskin jollain miespuolisilla kavereillani on tyttöystäviä tai vaimoja jotka ei myöskään ihmettele että miehensä näkee naiskaveria. Mut sitten tulee just näitä "uusia tyttöystäviä" jotka ei tajua homman nimeä ja haluaa rikkoa miehensä kaverisuhteet. Ei tuo onnea pitemmän päälle toisen elämän rajoittaminen ja hänen kavereistaan päättäminen. Tosin, mainitsit tossa että toi ex-työkaverisi myös flirttailee näille kavereilleen. Meillä ei kyllä miesnaiskaverisuhteissa flirttailla vaan ollaan ihan rehdisti kavereita. Enhän mä naiskavereillekaan flirttaa. Miehille pätee sama juttu. Ystävyydestähän siinä on kyse.
Kiitos teille jotka kommenoitte. Tiedän itsekin että ystäviä saa olla ja pitääkin. Tuo flirttailu nyt on sellainen asia joka nyt lähinnä vaivaa. Luulen että asia saadaan välillämme selvitettyä mikäli suhde syvenee siihen mittasuhteisiin. Itselläni on edellinen miessuhde ollut mustasukkaisuuden sävyttämää, siis mies niin mustasukkainen että rajoittanut elämääni. Tiedostan että tämä suhde on jättänyt jälkensä itseeni.
Kuulostaa tutulta tilanteelta. Tuo että työkaveri hokee ja hokee ja hokee rakastavansa (vaikkei edes tunne).
.."suurimmat osat suhteista kaatuvat siihen ettei anna toiselle sitä tilaa muulle elämälle."
Minun kohdallani ensiksi se mies itse ei malttanut antaa tilaa muulle elämälle ja sitten lopussa hän toteutti tuota periaatettaan niin, että hänen elämäänsä pitää jättää tilaa ystäville mutta minun elämääni ei (koska tietysti hän halusi sitten spontaanisti nähdä minua kun ystäviltään kerkesi ja loukkaantui jos minulle ei käynyt).
Mutta ei pidä yleistää. Mutta varsinkin jos hän vei sinut kotiin isolla jeepillään tai täysin uudella autolla, niin pidäpä varasi. Itse poltin siipeni ja pahasti.
Kuullostaapa tutulta, ihan kuin minun suustani. Ex (vasta vähän aikaa) miesystäväni on juuri tuollainen. Voisin kertoa paljonkin, mutta en nyt jaksa. Sydämeni on särkynyt.
Niin...luulen että tiedän miltä se tuntuu!! Olen pahoillani että olet haavoittunut.. Itse asiassa hän on juuri eronnut kumppanistaan..luulen että tämä sama asia on siinäkin ollut iso ongelma. Harmi kun et jaksa enemmän kertoa, olisin niin meilelläni kuullut niistä. Tsemppiä ja voimia!!
Ja paistaa se aurinko risukasaankin! Täällä vain mietin ja mietin...kai se kaikki itsestään ratkeaa..
Niin, minä kirjoittelin tuossa vielä ylempänä, että samalta myös kuulostaa (siis se hokeminen ja hokeminen,,) ... ja ajattelin vielä lisätä, että tämäkin mies oli vastaeronnut. Kai siinä tilanteessa mies on altis hullaantumaan (ja pettyy herkästi jos nainen ei olekaan aivan hänen päässään rakentamansa ihannekuvan kaltainen, siinä olisikin jo aikamoista tuuria, jos olisi).
Ja hänkin oli ja on varmaan edelleen sosiaalisesti lahjakas, hauskaa ja haluttua seuraa.
Mutta kaikki tarinat ovat onneksi kuitenkin omia tarinoitaan ja ihmiset yksilöitä. Eli aina voi myös käydä hyvin. Ja mitään ei saa ellei laita itseään alttiiksi (tuo lause tehosi minuun ja tottahan se on).
Minäkin olen syksyn jäljiltä vielä rikki, mutta pahin on onneksi ohi :) Ja aurinko paistaa vielä :) Ehken minä kadu mutta elin kyllä elämäni onnellisimmat hetket ja surullisimmat hetket tuon suhteen takia ja tuntui lohduttomalta kauan. Nyt vain haikealta - tämä kesä on erilainen.
En halua pimentää kenenkään aurinkoa, anteeksi jos maalailin piruja seinille.
...Itse laitoin juuri välit poikki yhden miehen kanssa joka piti minua edelleen vain "kaverina":o( Sanoin, että en halua olla hänen naiskaveripiirin top10:ssä vaan top1 ja se loukkaa kun niitä toisiakin kavereita on monta ja missä heidän rajansa menee?? Koska mun mielestä pelkkään kaveruuteen ei kuulu seksi, yhteinen saunominen, hellittelyhetket soffalla kaffin kera, käsikädessä käveleminen... Toisilla on vain tapana pyöritellä montaa kerralla ja pitää sitä ihan normaalina? Mulle riittää yksi kerrallaan:o)
kaveruutta haluavan miehen nimi ala Y:llä ?
..vaan J:llä!
vain ystävinä. Kyllä noita kyydittäjiä taitaa yhdistää se, että kyyditsevät muitakin. Onneksi itse tein eräälle katoamistempun, vaikka mies olikin puheidensa mukaan umpirakastunut ja sai uuden osoitteeni selville viiden vuoden katoamiseni jälkeen ja kosi. Oli kuitenkin "kyyditellyt" kolmea naista samaan aikaan. Ihan oikein sille, joten kieltäydyin nätisti kosinnasta ja katosin uudelleen. :D
sillä otin ensimmäisen etunimeni, kun aiemmin olin käyttänyt toista. :D
Minusta, jos mies olis umpirakastunut, olisi jättänyt nämä muut "ystävät".
Miten olet omasta mielestäsi erinomainen ja parempi kuin nämä muut naiset, että nousisit heidän yläpuolelleen, siksi ainoaksi oikeaksi.
Minun neuvoni olisi, että älä nyt ainakaan heti alussa laita kaikkia tunteita peliin, ettet putoa kovaa ja korkealta, jos yhteydenpito harvenee.