SYNTYNYT LATTIAMATOKSI...??

Samahan se on mikä se piirre sinussa on, koska sinähän voit aina lopettaa sen itsesi pomputtelun, jos sellaiseen törmäät. Teet vain niinkuin haluat ja pidät pääsi. Sano sille ukolle, että jos ei ala asettumaan, niin ero tulee. Sano sille, ettet sinä mikään sylkykuppi ole.

Meistä kuule varmaan jokainen törmää elämässään jossain vaiheessa siihen, että joku yrittää pomputtaa. Siinä on sitten itse sen valinnan edessä, että suostuuko siihen vai ei. Ei se sen kummempaa ole.

Ymmärrän kyllä että roskasäkkinä oleminen on todella raskasta.
Miehelläsi on nyt vain sellainen vaihe meineillään ettei osaa kontrolloida käytöstään.Poikansa kuolema on varmasti ollut todella rankka asia.
Neuvoisin kuitenkin tässä vaiheessa sinua laittamaan jäitä hattuun,ainakin joksikin aikaa.
Itselläni oli vuosi sitten vastaava tilanne,joskaan miehelläni ei ollut noin paha tilanne kuin sinun miehelläsi,siis kukaan ei ollut kuollut.
Minun mieheni työpaineet vaan karkasivat lapasesta ja meillä meni monta kuukautta ettei kotona paljon muusta puhuttu kuin työpaineista ja minä olin se jonka niskaan kaikki kaadettiin,niin hyvässä kuin pahassakin.Ja nalkuttaminen kuului myös meillä siihen vaiheeseen.Väkivaltaa ei kuitenkaan ollut.
Tunsin itseni todellakin likasangoksi ja sainkin siitä tarpeekseni.Sanoin eräänä päivänä että mielestäni minulla on muutakin tekemistä tässä elämässä kuin olla roskakorina,etten enää jaksa kuunnella sontaa ,ainakaan siinä mittakaavassa kuin olin kuukausia kuunnellut ja yrittänyt "auttaa".
Yllättäen mieheni ymmärsi että ollaan luisumassa jonnekin paskaan ja jotain olisi tehtävä.
Hän puhui esimiehensä kanssa ja sai helpotusta työtilanteeseensa,Luojalle kiitos!
Tilanteen rauhoituttua perhe-elämä rauhoittui ja hän stressin lauettua kiitti minua kun olin jaksanut niin kauan hänen jäkittämistään.
Kiitin kiitoksista ja sanoin että tokihan minä haluan hänen kanssaan kulkea vastamäessäkin,saahan hänkin oman osansa minunkin "kriiseistäni".
Eikä kulunut kauaa kun itselläni tuli 40-kriisi ja hän oli minun tukenani silloin.
Nyt on toistaiseksi kriisit ohi,huom.TOISTAISEKSI.
Aaltoliikettähän tämä elämä on,koskaan ei voi tietää millaisia kriisejä puun takaa kurkistaa.
Nyt ainakin nautimme rennosti kesästä.
Sinulle vaan ihan tiedoksi että uskon että tuo miehesi "vouhotus" menee ohitse jossain vaiheessa.Jos ei ota mennäkseen ja sulla alkaa eväät loppumaan niin ota vaan rohkeasti kissa pöydälle ja puhu asiat ilman riitaa.
Kyllä asiat selviävät,ihan varmasti,kunhan sinulla(varsinkin) riittää tahdonvoimaa päästä eteenpäin.Omalla esimerkilläsi(esim.että vanhoja ei muistella) autat kumppaniasi varmasti.