Ystävänä mies netistä

Luulitko itse, että ei mukamas olisi luonnollista, että ystävyyssuhteenne kenties voisi toisen osapuolen mielestä kehittyä vaikkapa seksi- tai seurustelusuhteeksi? En usko, että kovinkaan moni heteromies jaksaa kirjoitella verhoista tai huonekasveista ihan vaan ystävyyspohjalta...

Jotkut voivat olla yksinäisempiä ja jotkut taas pitävät mailittelua yhtenä vaihtoehtoa tutustua ihmisiin, vaikka varmaan tuleekin tehtyä IRL myös aloitteita. Miksei vois olla ystäviä myös tosielämässä, eihän se tarkoita että vaikka joku mies haluaiskin tavata että heti ollaan kampeemassa toisesta tyttöystävää tai sänkykaveria. Miks miesten pitäis aina olla niin kuuliaisia naisten mielipiteitä kohtaan, eihän naisetkaan kaikkea hyväksy. Nainenko aina määrää kaiken ? Anteeks, vaan tiedän että oon provosoiva, mutta miehen näkökulmasta voin sanoa että liian usein huomaan että asiat pitäis mennä naisen mielen mukaan tai sitten ei ollenkaan. Ja myös sekin asia että joskus itse huomaan että kun kirjoitan paljon juttua jollekin naiselle niin vastauksena saan ihan lyhyen viestin, joka ei juuri kommentoi ees. Aika ärsyttävää.

Kaipa se on se että miehet on rohkeempia yrittään tavata mailikamujakin. Mitä kirjevaihtelu loppujen lopuksi on "oikeitten" ihmissuhteiden korvikkeeksi ? Useasti kyllä tuntuu että naisilla on tapana pitää niitä äijiä ikään kuin varalla mailikamuina, jos sattuu myöhemmin tarvitseen. Itse en ainakaan halua olla mikään varamies. Tässä oli joitain kommentteja, älä silti pahastu. Arvailujakin tuli kirjoiteltua muutama...Ymmärrän kyllä tilantees.

Todella hankala juttu. Nimittäin välttyä mahdollisilta seurusteluajatuksilta. On siitä kokemusta ja meinasi mennä tärkeä ystävyyssuhde kiville ihan sen takia, että menin tolikka ihastumaan nettiystävääni. En tosin kirjoittelun perusteella, vaan vasta muutaman tapaamisen jälkeen; on yhteinen harrastus ja niissä puitteissa nettikirjoittelusta alkanut ystävyys on muuttunut liveversioksi. Ajan myötä on tilanne vakiintunut ja nyt pysytäänkin ystävinä näillä näkymin for ever. Se vaan vaati ensin pienen tunnesotkun selvittelyn.

Esimerkki ei siis sellaisenaan päde "pelkkään" nettiystävyyteen, mutta siinä toiminee samantapaiset periaatteet kuin yleensäkin ystävyydessä eri sukupuolten välillä. Muutamia pointteja siihen, miksi se ystävyyspohjalla pysyttely on joskus niin pirun vaikeaa:

Jutut ovat lähteneet jostain yhteisestä intressistä käyntiin ja siitä rönsyilevät ties mihin. Tottakai sellainen ihminen kiinnostaa, joka on kiinnostunut samanlaisista asioista ja haluaa keskustella niistä vaikkapa sitten sähköpostitse.

Alkujaanhan ja hyvin jos menee, niin lopultakaan ei olla iskemässä kukaan ketään. Keskustelu siis on rentoa ja välitöntä. Miten välttyä kiinnostumasta naisesta, joka vaihtaa mielipiteitä sekä heittää huumoria typerän nirppanokkailun sijaan.

Väitän, että nettiystäviä enempi vähempi harrastetaan, jos on liveystäviä jo yhen kyllän. Kirjeenvaihtoon ryhtyvät ovat uskoakseni syystä tai toisesta itsensä yksinäiseksi tuntevia ja yksinäinen on kyllä aika altis ihastumaan/ pyrkimään lähempiin tuttavuuksiin. Miettiipä vaikka itteään täällä korvessa, johon aikamerkki tuodaan postiautolla kerran viikkoon ja hyvällä tuurilla näkee "naapurinsa" jopa kahdesti viikossa. Tämä yksinäisyyden muoto on melko helposti hoidettavissa hyppäämällä kieseihin ja ajamalla sataa tunnin verran, mutta ajatteleppa niitä, jotka ovat yksinäisiä ihmisjoukon keskellä.

Tilanne senkuin vaikeutuu, jos vielä tavataankin. Ystävyyspohjalta kun ollaan liikkeellä, ei tietenkään pynttäydytä eikä oteta paineita, vaan mennään tekemään jotain molempia kiinnostavaa. Viihtyvyys on taattu ja saa siinä nieleksiä ja pureksia kieltään, ettei mene möläyttämään mitään typerää "jatkotreffeistä" tai muuta vastaavaa.

"Siis: miksi lupaukset eivät pidä?"
Joillain pitää, joillain ei. Riippuu ihan siitä, minkä verran hepulla on selkärankaa pysyä puheissaan. Toivottavasti rohkeutesi ja kärsivällisyytesi riittää etsiä - ei me kaikki ukot lieroja olla.. :)