Tässä sitä vähän ihmettelen tätä kysynnän ja tarjonnan lakia. Olen liki 40v ja minulla on hyvä ammatti, viihdyn työssäni ja koulua kävin DI:ksi asti. Työskentelen tekniikan parissa ja ymmärrän siitä paljon jonka lisäksi olen siitä aidosti jopa kiinnostunut. Osaan keskustella miesten kanssa enkä ole edes ujo.
Takana on normaali pitkä avioliitto josta jäljelle jäi kaksi kaunista ja kilttiä lasta. Meillä ei ole oikeesti mitään ongelmia. Asun kauniissa uudessa omakotitalossani jollaisesta keskiverto perhe unelmoi. Tämä yhäiti ajelee hyvällä autolla ja matkustelee lasten kanssa lomilla kaukomaille. Entisestä suhteesta on aikaa vaikka vielä kaikki muistot eivät ole kauniita.
Ulkonäköni on ihan normaali. Olen 175 pitkä ja minussa on naiselliset kurvit. En harrasta mitään äärimmäisyyksiin saakka. Lenkkeilen ja fillaroin, pelaan golfia. Joskus poltan tupakan ja juon pari siideriä mutta nämä ei ole jokaviikkoista hupia. Pidän normaalin rajoissa taiteesta ja kulttuurista. Mikään ei ole ehdotonta, rajoja voi kyllä koetella. Seksimieltymykseni ovat normaalit ja olen siinä jopa aktiivinen vastapeluri. Mielummin paljon kun ei ollenkaan.
Unelmana olisi löytää ihan tavallinen suomalainen mies. Ammatilla ei ole väliä. Kuten tajuat en etsi elättäjää. Ulkonäöstä toivon että mies olisi terveen näköinen ja iältään 30v mutta alle 45v.
Tätä miestä en nettideittailuista ole löytänyt. Ja totuuden nimissä en jaksa enään yhtään romaanin pituista kirjeenvaihtoa.
Ehdotukseni on siis että jos tunnistit tästä tarpeestani itsesi vastaa ihmeessä. Jos tiedät jonkun kaverisi etsivän aidosti kunnollista naista niin ilmoita minulle. Ja sitten se kysymys miehille yleensä: Mikä minussa on vikana että en kelpaa? Etsin vain yhtä joten ei pitäisi olla vaikea tehtävä.
Takana on normaali pitkä avioliitto josta jäljelle jäi kaksi kaunista ja kilttiä lasta. Meillä ei ole oikeesti mitään ongelmia. Asun kauniissa uudessa omakotitalossani jollaisesta keskiverto perhe unelmoi. Tämä yhäiti ajelee hyvällä autolla ja matkustelee lasten kanssa lomilla kaukomaille. Entisestä suhteesta on aikaa vaikka vielä kaikki muistot eivät ole kauniita.
Ulkonäköni on ihan normaali. Olen 175 pitkä ja minussa on naiselliset kurvit. En harrasta mitään äärimmäisyyksiin saakka. Lenkkeilen ja fillaroin, pelaan golfia. Joskus poltan tupakan ja juon pari siideriä mutta nämä ei ole jokaviikkoista hupia. Pidän normaalin rajoissa taiteesta ja kulttuurista. Mikään ei ole ehdotonta, rajoja voi kyllä koetella. Seksimieltymykseni ovat normaalit ja olen siinä jopa aktiivinen vastapeluri. Mielummin paljon kun ei ollenkaan.
Unelmana olisi löytää ihan tavallinen suomalainen mies. Ammatilla ei ole väliä. Kuten tajuat en etsi elättäjää. Ulkonäöstä toivon että mies olisi terveen näköinen ja iältään 30v mutta alle 45v.
Tätä miestä en nettideittailuista ole löytänyt. Ja totuuden nimissä en jaksa enään yhtään romaanin pituista kirjeenvaihtoa.
Ehdotukseni on siis että jos tunnistit tästä tarpeestani itsesi vastaa ihmeessä. Jos tiedät jonkun kaverisi etsivän aidosti kunnollista naista niin ilmoita minulle. Ja sitten se kysymys miehille yleensä: Mikä minussa on vikana että en kelpaa? Etsin vain yhtä joten ei pitäisi olla vaikea tehtävä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
No en tiedä... teksti ainakin jotenkin vaikutti "kylmältä" ja oma kehu haisee. Ei innosta. Ja nimimerkkikin oli aika huono... sellanen hienostelija.
luonteeltaan... Ilmeisesti et olekuitenkaan riittävän hyvännäköinen, sillä miehille kelpaa kyllä muulla tavoin kaikenlaiset naiset, kunhan he ovat vain kauniita/seksikkäitä. Painoa pois, kasvata hiuksiasi, korosta vaatteillasi hienovaraisesti rintavarustustasi, pidä ainakin pienellä korolla varustettuja kenkiä. Monet miehet IRL saattavat myös luulla, että olet varattu/naimisissa. Nettideiteissä otat riskin ja tuhlaat aikaasi; mene mieluummin jonkun sinkkukaverisi kanssa bilettämään (esim. Helsingissä niihin "tasokkaampiin" paikkoihin) ja flaksisi on taattu. Nämä eivät ole piruilua, vaan vilpittömästi rehellisiä vinkkejä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. On siis hyviä miehiäkin vielä olemassa. Minulla ei ole paino-ongelmaa. Pituus 175 ja paino 74kg. Rinnat on ryhdikkäät D:t. Hiukset toki on lyhyet, mutta oikeesti aivan uusinta muotia mitä tässä duunissa voin käyttää. Olen ulkonäkööni ihan aidosti tyytyväinen ja ainut mitä on pakko käyttää on silmälasit.
Niin, minä en todellakaan käy bilettämässä. Hyvä huomio muuten ulkopuoliselta. Jos sanon ihan suoraan niin ei kiinnosta biletys. Duunin pakolliset bileet ja niistäkin ajoissa kotiin. Siellä kuulen ihan tarpeeksi sitä kahdenpromillen selitystä kuinka upee nainen mä olen ja pelkästä periaatteesta ei työkaveria :)Inhoon aamulla huonoa oloa. Ei en ole uskovainen vaikka tämä voisi helposti siltä kuulostaakkin enkä myöskään ole täyden absolutismin kannattaja.
Mitä ovat tasokkaammat paikat Helsingissä sinkulle? Onko lisää näitä ehdotuksia?
Pakko kai kokeilla, mutta mikä viikonpäivä siellä käydään?
No itsellesihän ei näytä kelpaavan...
Siis mikä hänelle ei kalpaa? Ne kovassa kännissä horisevat ääliömiehet?
Tiedän, että ajatus bilettämisestä voi tuntua kiusalliselta ja epäkiinnostavalta, mutta sen voi ottaa ihan vaikkapa siltä kannata, että samalla tapaa naispuolisia kavereitaan (esim. menee ensin syömään kevyesti tms. ja sen jälkeen - sanotaan nyt vaikkapa "Kalleen" (Kaarle XII) tms.). Tyylistä ym. "pinnallisesta" vielä sellainen huomio, että yli 35-40-vuotiaat naiset alkavat helposti suosia sellaista tyyliä, että hiukset on "kynitty" lyhyiksi ja värjätty räikeillä väreillä; kannattaa suosia hieman pehmeämpää linjaa. Myös kevyt laihdutus (esim. noin viitisen kiloa) tuo vielä paremmin kurvit esille (kunhan ei laihduta liikaa).
tietenkin olla, ettei niistä bilejuhlista välttämättä irtoa kuin sitä yhden illan seuraa ja ymmärsin ettet sitä ole hakemassa.
Olen itsekin netistä yrittänyt löytää tavallista naista muttei ole kohdalle osunut.
Nyt sitten ajattelin vaihtaa suuntaa eli jättää nettiä vähemmälle ja etsiskellä harrastusten tai muuten vastaantulevien alueelta. Ja hyvä keino on yleensäkin miettiä uusia alueita elämälleen mm harrastuksia. Niiden parista saattaa se uusi tuttavuuskin sitten löytyä.
Juuri näin. Yhdenillanseuraa saan ihan koska haluan ja voin jopa valita jonosta jos nyt oikein rumasti sanon. Toisaalta nyt kun otit asian puheeksi se jopa on osaksi syy että en pidä bilettämisestä. Ihan oikeesti on kyllä imartelevaa että ikähaarukalla 25-60v miehillä olisi jotain tarjottavaa mulle jatkopaikalla mutta kun se ei ole mun juttu. Mä kaipaan sitoutumiskykyistä, siis yhden naisen miestä arkeen ja juhlaan. Minäkin haluaisin olla yhden miehen nainen terveellä tavalla.
Arvaa olenko monesti moikannut jotain yksinäistä juoksijaa pururadalla, olen. Eipä siitä ole saanut kuin hullun leiman pipoon. Eikä sitä ihan heti viitsi kertoa golfkierroksella että en mä tätä peliä muuten pelais kun vain siksi että löytäisin täältä kivan miehen...
hän se tietenkin on, että heti ei tärppää mutta sitkeys toivottavasti lopulta palkitaan. En tiedä kuuluuko hiihto tai laskettelu harrastustesi piiriin mutta silläkin lajirintamalla liikkuu fiksua porukkaa keväthangilla ja rinteissä. Lajista ja välineistä saa myös mukavasti jutun juurta alkuun.
Ps pipoahan kannattaa aina välillä vaihtaa...
Yksi syy, miksen minä ainakaan innostuisi sinusta ovat (mahdolliset) rakennekyntesi. Eivoi mitään mutta pitkistä punaisista kyntistä tulee mieleen ensimmäisenä huora. Saa kommentoida mutta näin ajattelen. Ja kun kysyt niin vastaan.
Muutenkin sellainen tyttömäinen tai vanhanaikainen naisajattelu joutaa jo romukoppaan. Me miehet kaipaamme tavallisia, terveen itsetunnon omaavia naisia, jotka eivät kotkottele turhia eivätkä elä missään rakkausromaanimaailmassa; mies on sankari ja nainen avuton muka-prinsessa.
Myös tyttömäinen käytös ja ikuinen nuoruus -ajattelu on miinusta!
Olen ihan samaa mieltä kanssasi kynsistä. Ei minulla ole rakennekynsiä. En voi sanoa olevani mitenkään tyttömäinen, aikuinen nainen. Mutta kuten varmasti huomasit näistäkin vastauksista ensimmäisenä kerrotaan että vika voisi olla ulkonäössä. En toki ole mikään missi, ja eikö ne ole vähän tyttömäisiä, mutta en minäkään etsi miestä ulkonäön perusteella.
40 vuotias, lievästi ylipainoinen YH, joka vaatii mieheltä sitä ja tätä ominaisuutta.
Et kyllä saa ainakaan minussa kiinnostusta lähtökohtaisesti sytytettyä. Kyllä miehenä haluan omat lapset, enkä jonkun toisen tekemiä.
Ei siinä naisen koulutus tai hyvä tulot paljon paina...
Ei tietenkään nämä ominaisuudet paina ensimmäisellä kierroksella, päivänselvää. Mies hakee lapsille äitiä ja naiselle käy melkei mikä tahansa. Tässä onkin nyt kyse siitä uusjaosta. Usko jos sanon että jokaisesta avioerosta jää suurinpiirtein yhtämonta miestä ja naista yksikseen haahuilemaan. Toisille riittää kerta mutta meille jotka emme saaneet ihan niin pahasti neniimme niin voisi sitä vaikka vanheta jonkun mukavan viekussa. Ja edelleen siitä ajatuksesta että paino on se mittari millä näet olenko "sopivan" mallinen, se ei kerro ihan kaikkea :)
Valitettavasti useimmat miehet eivät kestä naista joka ei tarvi heitä selvitääkseen elämästä vaan kumppaniksi. Haaste on monelle miehelle liian suuri. Eräs mies sanoi minulle kerran, että vika on siinä että selviät kaikesta ilman miestäkin.
Itselläni haussa juuri sellainen nainen
Jos oletkin hieman ruma ? se poistaa sinut markkinoilta, ei tavallisiamiehiä kiinnosta hyvin toimeen tuleva nainen..
"ihmissuhdemarkkinoilla" kannattaa tosissaan skarpata, vaikka oiskin muuten ihan ok. Olet varmasti naisena ja äitinä ja työntekijänä erinomainen, mutta tilanteessa, jossa luodaan uusia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, kannattaa skarpata täysillä. Painosi on _oikeasti_ ihan ok, mutta jos laihduttaisit noin kymmenisen kiloa, alkaisivat päät kääntyä ihan toiseen malliin. Kannattaa myös antaa hiusten kasvaa hiukan (noin puolipitkiksi) ja laittaa välillä piilolinssit silmiin.
Seksiseuraa on kaikenlaisten naisten helppo saada, mutta miehetpä ovat siinä mielessä kiintoisia olentoja, että he haluavat nimenomaan puolisokseen/vaimokseen ne kauneimmat naiset, kun taas sellaiset "ihan ok" -naiset kelpaavat yhden illan suhteisiin. Kannattaa siis vielä ottaa vaikkapa parin kuukauden projektiksi pieni ulkonäöllinen muutos ja mennä ihan oikeasti ulos johonkin ns. tasokkaaseen aikuisten ihmisten menopaikkaan, jolloin voin jopa taata, että löydät tasoistasi seuraa tositarkoituksella ainakin 2-3 viikon kuluessa.
Kun olet vakiintunut miehen kanssa ja olet saanut hänet rakastumaan itseesi, kiloilla ja muulla ei ole enää yhtä tarkkaa merkitystä - tärkeintä on se ensivaikutelma näissä asioissa (jos siis oot joutunut pettymään jo muutaman kerran).
Viestiesi pohjalta ihmettelen kuinka niin et kelpaa? Kuka on sinulle on antanut rukkaset ja miksi? kerro...
Niin nyt kun luen noita vastauksia vika on minussa. Etsin varmasti väärästä paikasta. Olen talven aikana tapaillut tältä treffit palstalta muutaman miehen ja minä en ole kyllä heille sopiva. Tästä ikuisesta naisen painoasiasta on nyt kyllä kiva sanoa että tälle yhdellekkin olin aivan liian siro, lihaa pitäisi olla reilusti enemmän hänen unelmanaisella. Eli se mikä on yhdelle hyvä voi toiselle olla aivan liian vähän. Toinen mies jota tapailin ei sulattanut ilmeisesti tätä että tarvitsen miehen oikeesti ystäväksi, tasa-arvoiseksi kumppaniksi. Osaan vaihtaa talvirenkaat ja kykenen tekemään lumityöt. En edes halua prinsessan kohtelua, se aika meni jo. Sitten on tietysti se ikuinen raha. Ei ole ihan paras suositus sekään että tienaa tuplat deittikaveriin. Ihme muuten että naisia se ei tunnu haittaavan. Näinkin tapahtui.
Nettideitit ovat tavallaan kuin arpapeliä; hyvällä tuurilla osuu nappiin heti, mutta todennäköissempää on, että tapaat lukuisia täysin epäsopivia henkilöitä. Se, että joku haluaa tukevan/lihavan naisen, on oma erityinen viehtymyksensä eikä ko. toivomuksesta kannata tehdä yleistyksiä sen enempää. Jos elämänarvot ja ajattelumaailma eivät täsmää ollenkaan, on molempien voitto se, että jätitte homman niihin yksiin treffeihin.
Lähtökohtaisesti miestä ei kannata ottaa koulutusprojektina, sillä se ei onnistu kuitenkaan koskaan ja/tai siihen menee liikaa aikaa ja voimavaroja. Jos haluat jatkaa nettitreffejä, laita vielä spesifisempi ilmoitus ja kirjoittele vielä hieman pidempään, ennen kuin tapaatte (esim. kirjoitelkaa juuri sellaisista asioista, jotka paljastavat suhtautumisen tasa-arvoon jne., mutta suoraan ei kannata tivaya ko. aihepiiristä kuitenkaan).
- Olen lapseton.
- Olen räväkkä punapää.
- Olen sopusuhtainen. (Pitkät, luonnonpunaiset hiukset)
- EN ole insinööri, mutta ymmärrän tekniikasta yhtä sun toista. (muuten joutunut sen kanssa tekemisiin työn puitteissa)
- Olen itsenäinen, mutta en käsittääkseni "liian" itsenäinen...;)
- Olen taiteellinen ja persoonallinen...joku voisi sanoa, että boheemi, mutta en oikein pidä tuosta sanasta...
- Niin...miesseuraa riittää...olen vain itse aika lailla tykästynyt vapauteeni....
Tuossa on jo aika paljon vanhoja kuvioita.
Miehestä on mukavampaa tehdä se lapsilauma ihan itse eikä lähteä rakentamaan uusioperhettä. Kymmenen vuotta nuorempana ja lapsettomana olisit lähes ihannetapaus.
Siis tarkoitatko että niele hyvä nainen nyt ne toiveet kunnollisesta miehestä, sillä me miehet halutaan vaan tehdä lapsia ja mielummin jättää niiden kasvatus ja hoitovastuu jollekkin sellaiselle joka ei meinaa siitä selvitä mitenkään. Arvomaailmani pohjalta voin hyvä veli sanoa Sinulle että minä en etsi miestä jolla ei olisi takanaan menneisyyttä. Mielummin se ohitettu avioliitto ja vaikka iso liuta lapsia. Ei tässä mitään nelikymppistä ikuista poikamiestä enään riesaksi haluta enkä todellakaan ota yhtään koulutusluonteista juttua.
Itselläni on kolme lasta joista olen huolehtinut ja jotka olen kasvattanut. Hyvin pärjäävät.
Kuten sinäkin, etsin mieluiten kavereita kymmenen vuotta nuoremmista. Niillä on hieman vähemmän painolastia. :-)
Täysin samaa mieltä nelikymppisistä poikamiehistä tai ikäneidoista, jos niille ei ole mikään kelvannut tai mikään pysynyt koossa niin tuskin nytkään.
Pitäisi kai lähteä Thaimaahan. Sikäläiset miehet ihmettelevät että miten kamalia nämä suomalaiset naiset ovat kun miesten pitää lähteä toiselle puolelle maapalloa naisenhakuun. *LOL*
Ongelmasi on, että sopivassa elämäntilanteessa olevia vapaita kunnollisia miehiä on varsin vähän. On niitä toki 20-vuotiaiden joukossa, mutta ko. joukon edustajat ovat vielä keskenkasvuisia, joten ne eivät sinulle tietenkään sovellu.
Ikänsä puolesta sinulle sopiva lapseton mies on huomattavasti todennäköisemmin joko lähtökohtaisesti epäkiinnostava (esim. stereotyyppi nörtti tms.), syrjäytynyt tai muuten ongelmainen, tai sitten pesunkestävä häntäheikki, kuin että olisi ns. normaali ja vielä kiinnostavakin. Ei hän olisi muutoin tuossa vaiheessa enää vapaana. Lapsia omaavat eronneet on taas suurella todennäköisyydellä todettu kelpaamattomiksi liitoissaan, kun muistaa erojen alullepanon sukupuolijakauman. Poikkeuksia toki on, mutta tyypillisesti ne hyvät ja kelvolliset miehet pysyvät/pidetään liitoissaan loppuun asti.
Mutta käännetäänpä asetelma toisinpäin, oma näkökulmani... Itse olen suhteellisen pitkälle koulutettu ja ihan hyvin toimeentuleva, terve ja sopivankokoinen ja kenties -näköinenkin, eronnut ja lapseton mies. Tapaisin pitää itseäni myös varsin sivistyneenä ja hauskanakin, olkoonkin että viime kädessä moisten ominaisuuksien todenperäisyyden määrittävät muut kuin henkilö itse. Olen suunnilleen suosimasi ikäasteikon alalaidassa, ja siksi niitä lapsiakaan ei ehtinyt siunaantua. Edellisestä seuraa suoraan ongelma. Vaikka muuten persoonana ja ominaisuuksiltasi voisit hyvinkin olla kumppaniainesta, niin ikäsi ja lapsilukusi oletettava täynnä oleminen muodostaa selkeän esteen. Luontaisen lisääntymisvietin omaavana ihmisenä ko. ominaisuuden on pakko korostua myös kumppaninhakupreferensseissäni muiden vaatimusten ohella elämäni kaaren tässä vaiheessa. Muunlainen toiminta olisi itse- ja myös mahdollisen kumppanin petosta, ja johtaisi varmuudella ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Ja toisaalta, kuulun siihen joukkoon, joka on vikojensa vuoksi todettu kelpaamattomaksi liitossaan. Eli ei ole mitään takeita, että ne viat eivät muodostuisi kynnyskysymyksesi myös sinulle ajan kanssa, kun ne ovat kerran eroamisen arvoisia.
Mitä tästä opimme... Me miehet halutaan tehdä lapsia, ja myös kasvattaa niitä molemminpuolisen kunnioituksen omaavan, tasavertaisen suhteen tuloksena. Edellistä et pysty minulle tarjoamaan, enkä historian perusteella välttämättä minäkään sinulle persoonaa/henkilöä jota oikeasti kunnioittaisit sellaisena kuin hän on. Ts. kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
Ihan samalla tavalla ongelma koskee myös minua. Ikäisiäni vapaita lapsettomia mutta _lapsia haluavia_, juuri minulle sopivia naisia ei kovin paljoa ole. Baarikukkasia, uraohjuksia, fyysisesti ja/tai henkisesti ei-minua-viehättäviä varmasti on. Mutta oikeasti potentiaalia omaavat naiset alkavat olla visusti varattuja tässä vaiheessa, aivan kuten on kohdallasi sopivien miesten kanssa. Toisaalta, en voi vaatimuksista oikein joustaakaan, kun nyt on kohdallani käytännössä viimeinen mahdollisuus. Em. realiteetit tuntien olen oikeastaan jo alkanut hyväksymään yksin jäämiseni. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä saattaisin ottaa kaltaisesi lapsia omaavan ihmisen mahdollisten kumppanien listalle. Mutta toisaalta, siinä vaiheessa olen jo todennäköisesti niin kyyninen ja katkeroitunut, jotta en itse enää pääsisi omalle listallesi. Jälleen kerran kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
Näihin ongelmiin on olemassa ihan systeemitason syykin. Se on 1900-luvulla tapahtuneen huikean hyvinvoinnin kehityksen, erityisesti naisten aseman kohentumisen ja taloudellisen riippumattomuuden lisääntymisen seurausta. Tätä ei nyt saa ymmärtää niin, että naisten aseman kohentuminen olisi jotenkin huono asia. Ei missään tapauksessa niin. Mutta on myös tärkeää tunnustaa se tosiasia, että siitä on seurannut varsin voimakkaita muutoksia sellaisiinkin asioihin, mitkä eivät ihan heti tule mieleen. Näinhän asioiden perustuksissa tapahtuvilla muutoksilla on tapana tehdä. Meidän sukupolvi ja ehkä vielä seuraavakin elää elämänsä tässä murroksessa, ja siksi olemme näin sekaisin. Olemme eläneet lapsuutemme lopullisen murroksen alkuvaiheessa, jolloin se ei ehkä ollut vielä ihan niin nähtävissä kuin nykyään. Nyt perheissä ja perhearvoissa on täysi hulabaloo käynnissä. Tulevaisuus näyttää miten tässä käy. Ehkä tasapaino löydetään aivan erityyppisestä "perherakenteesta" kuin nykyään. Ehkä tulevaisuuden nuoret miehet eivät enää perheestä haikailekaan, kun heillä ei ole pariskuntamallista perhettä lapsena koskaan ollutkaan. Ehkä tulevaisuuden "perhe" on naisten johtama valtio, jonka kautta miehet osallistuvat jälkeläistensä elättämiseen veronmaksun muodossa. Ehkä edelliseen lisätään kelvottoman miesaineksen kastrointi tai eutanasia, jotta turha aines saadaan karsittua pois yhteiskuntaa pilaamasta. Tai ehkä jossain vaiheessa tulevaisuudettomuuteen kyllästyneet nuoret miehet tarttuvat aseisiin, ampuvat nykyiset vallanpitäjät ja perustavat oman valtion. Naiset laitetaan järjestykseen ja niille pannaan burkhat päälle. Ja näin kierto alkaa taas alusta... Tai sitten, ehkä perinteiset perhearvot taas nostavat päätään jollain myöhemmällä sukupolvella. Mene ja tiedä.
Näin kesän kynnyksellä toivon sinulle vilpittömästi onnea miehen etsintään. Saat myös oman osuuteni onnesta, itse kun en sitä mihinkään enää tarvitse. Minulle riittää, kunhan saa kaupasta kaljaa kaappiin iltojen iloksi.
eräs henkilö. Olen itsekkin nainen. Ensimmäinen repla oli häneltä minulle " me ollaan sun kanssa niin samanlaisia" olin, että mitä v...a ja aina kun myö kohdataan kahvihuoneessa hän tulee "keskustelemaan" kirjaimellisesti rakennekynsistä. Ensinnäkin vituuttaa se että joku ventovieras ihminen kenen nimeä en edes tiedä ja ketä en arvosta julistaa että ollaan samanlaisia. Ja ei voi oikeesti vähempää kiinnostaa keskustella rakennekynsistä. Nyt en sitten mene hänen kanssaan samaan aikaan mihinkään tilaan. Muutenkin olen aika hyvännäköinen ja en saa yhtään arvostusta niin pitäisi vielä isoon ääneen jauhaa jostain vitun kynsistä. En ole aidosti ollut sellaisista never kiinnostunut. Minulla kasvaa omatkin kynnet.
Ei kukaan voi hikeentyä jostain noin pienestä noin paljoa? Tai sitten on todella pieni elämä.
Jos se ei siis ollut läppä, niin toivon kaikkea hyvää. Olen tosin kuullut, että osalla meistä on olemassa mahdollisuuksia henkiseen kasvuun.
Joka ei osaa keskustella normaaliasioista. Pieni on elämä mutta pieni on ihminenkin eikä siihen mahdu yhtään yksinhuoltajaa tai muuta sosiaalisesti taitamatonta.
Epäonnistunut mikä epäonnistunut sanon mie. Eipä ole ittelläni ollut moisia ongelmia:)
sinä olet näköjään vielä edelleen asemalla ja asenteestasi päätellen taidat sinne jäädäkkin.
Ja sitte muutamille muille tähän topicciin kirjoittaneille:
Järkyttävää luettavaa ihmisten ulkonäköjen arvostelusta! Kyllä jumalauta saatte olla ihan ansaitusti yksinänne jos / kun pitää olla niin täydellinen kaikinpuolin että kelpaa.
Kaikillahan meillä on omat ristinsä kannettavana ja jos jonkun mielestä se että on yksinhuoltaja ja vähän leveä on siitä hirveimmästä päästä,niin ei minun mielestä ole paha ollenkaan...on lapsia joita rakastaa ja ruokaa jota syödä.
No joo, ei varmaan kannate tingata, omapahan on asianne mistä tykkäätte ja topicin aloittajalle sanoisin, että ei se kaveri ettimällä löydy, anna olla, löytyy jos löytyy, ei sillä kannate ittiään ressata.
etsit vain liikaa. Vaihda vapaalle ja tee sellasia juttuja joista sä _oikeasti_ tykkäät, eiköhän se miekkonen sieltä ilmesty kun (oikeasti) vähiten sitä osaat odottaa.
Kuulostat aika "kuivalta" ihmiseltä