Itsemurha

Itsemurha herättää minussa ajatuksia siitä, oliko henkilöllä kenties jotakin ongelmia joihin ei kokenut saavansa ratkaisua. Onhan itsemurha kaiketi jonkinlainen ratkaisu. Itse en tekisi itsemurhaa koskaan, voin sen jo nyt sanoa, vaikka tupakointia hitaaksi itsemurhaksi kutsutaankin.

En ole tuntenut ketään itsemurhan tehnyttä, joten en tiedä millainen ihminen päätyy kyseiseen ratkaisuun.

Voiko ongelmiaan enää radikaalimmin lopettaa kuin itsensä tappamalla? Tosin harva tulee ajatelleeksi läheisilleen aiheuttamaa surua ja ahdistusta. Että vaikka mielestäni jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään tai kuolemastaan, niin se on pojimmiltaan itsekäs teko.

Ja millainenko tekee? Masentunut ja ahdistunut varmaankin.

Ensimmäisenä tulee mieleen lähinnä tapaukset. Niitä sattuu lähiympäristössä aina joskus ja kuulee suusta suuhun. Ei kovin läheisiä, eräs luokkatoveri tosin joskus. Pari nuorta päälle parikymppisiä, ylistressaantuneina luovutti.
Eräs perhe-isä, vaimo jätti ja otti lapset, päätti äijä elämänsä siihen, veti itsensä jojoon...

Tahdotko täysin kylmän vai vähän lämmitetyn vastauksen? No tämä taisi olla vähän lämmitelty.

Sitä sattuu. Ihmisiä kuolee tavalla ja toisella,
meitä on täällä maapallolla ihan liikaa joten turha syyttä ketään valinnasta, jos on oikeasti liian vaikeaa.

Asiat muuttuu joskus paremmaksi tai ehkä ei muutu. Pysyvät fyysiset sairaudet yms. joiden kautta elämä on kärsimystä. Koskettaahan se läheisiä niin kuin kuolema aina.
Yhtä hyvin olisi voinut jäädä bussin alle.
Siinä vaiheessa kun mieli ei toiminut enää oikein, hän sairastui ja kuoli.
Toimi vastoin ihmisen luonnollisia pyrkimyksiä selviytyä ja tappoi itsensä.

Kenelle tahansa voi tulla masennus ja masennuksessa kuka vain voi tehdä itsemurhan. Sinä, minä, äitisi tai isäsi, ihan kuka vaan.
Kukaan ei ole sellainen teräsmies/nainen että kontrolloisi kaikkea mitä pääkopassa tapahtuu.
voi vaan yrittää elää terveellisesti ja vältellä asioita joita et voi edes ennalta välttää.

shit happens

Itsemurha on pohjimmiltaan yksilön oma valinta, jota ei tarvitse jättää valitsematta vain siksi että se aiheuttaa surua jollekulle toiselle.

Ongelmallista on se, että hyvin usein itsemurhan taustalla on (diagnosoimaton/hoitamaton) masennus jolloin on kyseenalaista onko valinta aidosti ihmisen vai onko se vain sairauden oire...

Minulle tietoisuus siitä että itsemurha on mahdollisuus antaa voimia ja uskoa tiettyjä tilanteita ajatellen.

Olen seurannut erittäin läheltä leukemiaan kuolemisen ja oma valintani on että se leikkii loppuisi ennen tiettyjä vaiheita. Tämä voi olla läheiselle/läheisille raskasta mutta elämäni on minun.

Summa summarum: itsemurha on yksilön teko itseään kohtaan, mutta se vääjäämättä heijastuu ympäristöön. Täydellisessä maailmassa koko käsitettä ei olisikaan.

Tapauksissa se on ratkaisu ongelmiin. Jos ihminen on kuolemansairas ja kovat tuskat, varhaistettu kuolema on ratkaisu. Muuten on vaikeaa ymmärtää itsemurhaa... Vaikka kyllähän sitä on itsekukin varmaan päässään pyöritellyt vastauksena ongelmiin. Minä ainakin. Mutta onneksi on rakastavat vanhemmat, joille ei halua tuottaa sellaista tuskaa, että tappaisin itseni.

voisi vaikuttaa joihinkin myös positiivisesti. Itse olen niin suuttunut, että en laittaisi pahakseni joidenkin kohdalla.

se herätä oikein minkäänlaisia ajatuksia, eräänlainen valinta sekin on. Läheisten kannalta varmasti itsekäs valinta, tekijän motiiveista en osaa sanoa, mut muille se on sellanen 'aivan sama'-asia.

Itsemurha on jotain helvetillisen typeryyden ja lohdullisen armon välillä pallottelevaa, useammin vedättää kohti noita ääripäitä kuin osuu keskimaastoon.

Minusta on typerää tuomita itsemurhaajia tai sitä harkitsevia automaattisesti. Harvoin tuomitsijat itse eivät ole kokeneet koskaan tarpeeksi sitä varten että samaistuisivat, tai jos ovat niin heille on käynyt onnellisesti. Entä jos ei käykkään? Olen ollut sellaisessa rakosessa mitä ihmisen psykofyysiseen terveyteen tulee että olin valmis heittämään leikin sikseen jos homma ei alkaisi mennä parempaan suuntaan. Minun kohdallani se alkoi mennä. Entä jos ei olisikaan alkanut?

Jos minä pystyin kokemaan sellaista kurjuutta joka vei tahdon elää niin niin pystyy joku muukin. Jos hänen kärsimyksensä ei lopukaan on mielestäni varsin julmaa jättää sellainen ihminen väkisin eloon. Kokemani perusteella en hyväksyisi vain itsemurhaa vaan armeliaisuudesta voisin itse syyllistyä murhaan (tosin tietenkin toisen osapuolen pyynnöstä, jos ei pysty lähtemään oman käden kautta syystä tai toisesta) puhtaasti empatiasyistä - jos olisin varma että kyse on samasta tilasta eikä se vaikuta loppuvan.

Turha kärsimys ei kirkasta ketään tai mitään.

... ja minä olen elämän puolella. Aina ollut ja tulen olemaankin ja kaikkien itsemurhaa harkitsevien tulisi käydä kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi ennen päätöstä, myös radikaalit sellaiset.

Kuolema ei ole kuitenkaan elämän vastakohta tai elämää vastaan sotiva voima. Elämä-kelvottomuus sensijaan on.

henkilö on mielestäni oikeutettu tekemään itsemurhan. Kuten Jammu ja muut lasten raiskaajat.

"Itsemurha
mitä ajatuksia herättää 3.5.2008 klo 16.00
   Otsikossa kysymys! Eli mitä ajatuksia sinussa herättää itsemurha? Onko se ratkaisu ongelmiin?
Millainen ihminen tekee itsemurhan?"

Ei itsemurha sinänsä ratkaisu ole. Se kuitenkin on itsemurhan suorittavan yksilön kannalta ainoaksi mahdollisuudeksi koettu kärsimyksistä irtipääsemiseksi. Toisinsanoen se on siis ollut yksilölle ainoa tie, minkä hän on nähnyt itselleen olevan olemassa. Itsemurhan tekevä on ihminen, joka kärsii niin paljon henkisesti, ettei näe enää muita ratkaisuja olevan olemassa, kuin elämänsä päättäminen. Surullinen asia aina.

Varmasti aika usein itsemurhaa päätyneen taustaan liittyy kyvyttömyyttä kertoa, mitä todella sisällään tuntee ja kyvyttömyyttä jakaa asioitaan muiden kanssa. Joskus voi olla niinkin, että ympäristö on kieltäytynyt auttamasta ja tukemasta ihmistä, vaikka ihminen olisi apua pahaan oloonsa hakenutkin. Länsimainen yhteiskunta ainakin on aika itsekäs tuossa mielessä.    
      

Ok.



"Millainen ihminen tekee itsemurhan?"


Väsynyt.

luovuttamista. Asiat ja tilanteet voivat muuttua vielä monta kertaa sen teiniangstin jälkeen jos sille vain antaa mahdollisuuden.
Vanhemman ihmisen itsemurha saa ajattelemaan epäonnistujaa joka on tarponut vastavirtaan liian kauan, jonka teko saattaa olla paremmin perusteltua hänelle itselleen.

Niin tai näin pidän tekoa raukkamaisena luovuttamisena. En osaa samaistua niin suureen epätoivoon, että en näkisi mitään mahdollisuutta parempaan päivään joskus tulevaisuudessa, eli koen itsemurhan mahdottomana vaihtoehtona itselleni. Jos joku läheiseni päätyisi tappamaan itsensä en välttämättä voisi ymmärtää tekoa lainkaan.

...

herättää. mikään ei vaadi niin kovaa kanttia.

Sukulainen lähti pari päivää sitten oman käden kautta. Oli työ ja rakastavia läheisiä eikä mitään vaikeaa sairautta. Läheisistään piittaamaton itserakas paskiainen tekee itsemurhan jos jättää surevia jälkeensä. Erakot on eri asia kun eivät pilaa teollaan muiden elämää.

Herättäähän se aina ajatuksia, lähinnä kysymyksiä joihin ei vastausta ole eikä enää tulekaan.
Varmasti se on ratkaisu, nykytiedon puitteissa erittäin loppullinen ratkaisu omiin ongelmiin, oman elämän ongelmat kun eivät yleensä siirry tuonpuoleiseen mukana ainakaan sellaisena kuin me eloon jääneet ne ymmärrämme tai koemme.

Ihminen se on itsemurhankin tehnyt, en pidä sellaista ihmistä minään erityisenä, kyseinen ihminen vain päätyi omanlaiseensa ratkaisuun syistä joita minä en voi ymmärtää, mutta en usein ymmärrä elämään jääneidenkään aivoituksia.

Sinällään ymmärrän itsemurhan tehneitä siinä, että sillä tavoin kaikki arkiset ongelmat lakkaavat sellaisenaan merkitsemästä ja toistaalta kyseinen ratkaisu on ainoa jäljellä oleva täysin itsenäinen ja itsevaltainen ratkaisu jonka ihminen voi tehdä.

No todella surullisia. Eipä huvittaisi paikkoja vaihtaa. Omissakin riittävästi aineksia.

Sellane, mi e nää ahdingost tois ulospääsyy

itsari on usein ainoa vaihtoehto, jos ei onnistu toteuttamaan sitä, mikä omasta mielestään on elämän tarkoitus. Lapsen hankkiminen on naiselle yleensä elämän tärkein asia. Jos tässä ei onnistu, on lähtö usein lähellä.

Ei toki ole ratkaisu. Mutta joskus voi ihminen ajautua sellaiseen näköalattomuuteen, ettei hän edes lapsista (itselläni useita) huolimatta näe muuta vaihtoehtoa. Vuosia tunnistamatta ja elämättä jääneet, negatiivisiksi koetetut tunteet ovat kiertyneet epämääräiseksi tummaksi pahanolonmöykyksi sieluun.

Aina ei edes alan ammattilainen ole suojassa uupumukselta ja masiksilta, nyky-yhteiskunnan kiihtyvässä oravanpyörässä, jossa leipä on usein riivittävä eri toimipaikoissa viikottain sukkuloiden ja töitä tehden. Siinä voi sosiaali-ja terveydenhuoltoalan ammattilaisellekin tulla mieleen, vetää itsensä jojoon esmes autotallissa tai niellä muutama kourallinen, salaa syötyjä mielialalääkkeitä grogin kanssa alas.

Itsemurha on epätoivoisen, oman (usein vääristyneen) kokemuksensa mukaan nurkkaan itsensä ajaneen ihmisen ratkaisu, jota ei pitäisi koskaan tuomita.

Olen asumuserossa elävä, viisikymppinen ,useamman lapsen äiti. Eivätkä osakkeeni olleet kovin korkealla omissa tai lasteni silmissä kun sängystäni kampesi erääni viikonloppuna ylös 25-kesäinen somalinuorukainen. Vaaleana, terhakkapovisena naisena olin tietenkin kiehtonut häntä edellisenä, lauantai- iltana valtavasti! Kun ex-miehenikään ei ollut pitänyt yhteyttä minuun eikä lapsiin, katsoin minäkin oikeudekseni hieman nauttia seksuaalisesta vapaudesta. Morkkishan siitä seurasi. Itsarikin käväisi mielessä, kun mietin omaa epäonnistunutta roolimallina toimimistani, lapsille...

Mä taisin yrittää jotain tällaista ysäreillä. Läksi nimittäin illalla uimaan merelle suhteellisen kovassa aallokossa Valenciassa. Lopusta en oikein muista mitään. Mikä sinänsä ei ole mikään ihme.

(Darra-reps)

Itsemurhan tehneen jeesustelu on kuvottavan kaksinaamaista, kun henkilö on elossa niin kohtelu on tavallisen tylyä mutta kyllä sitten kuoleman jälkeen jeesustellaan että voi mikä pyhimys, olisi autettu jos... ja sitten luetellaan ehtoja pitkä litania.
Vittu että ihmiset on täyttä paskaa, tekopyhiä mulkkuja perkele.

Itse olen tässä ketjussa kuvaillun kaltainen omissa oloissa viihtyvä tyyppi mutta en ole tekemässä itsaria milloinkaan koska elämä on mukavinta omissa oloissa kun ei tarvitse olla kenenkään paskiaisen kanssa tekemisissä. Viihdyn omissa oloissani sen takia kun olen jo riittävästi nähnyt tuota ihmisten tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta sun muuta paskaa. En halua olla tekemisissä tuollaisten olioiden kanssa!! Kunnon ihmisiä eli suoraselkäisiä, luotettavia ja rehellisiä ei näytä olevan enää olemassakaan!
Töissä joutuu käymään mutta pidän sitäkin vain vapaa-aikani rahoitusmuotona, oikea elämä on vapaa-ajalla omissa oloissani mukavien harrastusten parissa!!

Ratian itsari on ennusteettavissa

Plähtää Wall Streetille pörssin ikkunasta

kn havaitsee HELSINGIN ASUNTOKUPLAN

onhan tää aika vanha kysymys jo mutta.. sanotaanko näin että oon miettiny; näin ihmisiin luottamuksen menettäneenä ja perusturvallisuudentunne horjuneena voi sanoa että.. EN IHMETTELE; YOU GO GIRL!

nurkkaan ajautuneen/ajetun ihmisen viimeinen epätoivoinen teko. Melko itsekäs teko myös, mutta siitä ei oikeastaan voi väsynyttä/masentunutta syyttää, sillä tuossa vaiheessa ei enää ajatella miltä muista tuntuu, kun itsestä tuntuu noin helvetin pahalta.

Onhan se todella surullista. Veljeni lähti oman kätensä kautta joitain vuosia sitten, ja kyllä se minuunkin jälkensä jätti.

Jokaisen oma valinta. On ollut sekin mielessä kun työpaikan akat eivät ole antaneet tehdä töitä rauhassa. Monta vuotta jo yhtä saa..... esitystä. Kyseessä olevalta ei koskaan kysytty lupaa siihen.

Itsemurha on kimurantti juttu, koska olen idiootti niin sanon syyksi vain sn, että ihminen ei jaksa elää. miksi en vain tiedä. Tässäkin ketjussa monellä asiat ovat olleet hyvin mutta he eivät vain jaksa elää...ja ehkä siinä onkin ongelma. Kun asiat ovat hyvin niin elämässä ei ole mitään minkä vuoksi taistella ja se menettää merkityksensä.

Mä olen idiootti ja mulla on paljon mistä taistella ilman tulosta. ja mä en haluta tappaa itseäni vaikka moni vaatii.
Elän vain piruuttani vaikka te natsit vaaditte, että tappaisin itseni enkä pilaissuomalaista perimäänne.

En tee itsemurhaa vaikka minua yritetään siihen ajaa.