Kyllä sen huomaa kuka kiehtoo ja miten tulee juttuun sen kaa. Se on sellanen kilahdus joka kertoo että nyt osuu.... Sen sotkee vaan jännitteeseen tonne kamarin puolelle, mut eikö seki oo kemiaa.
0Äänestä
cookos
olen työntänyt tuon tietoisuuden syrjään, mutta on , aiheuttanut tykytyksiä, ja ihmeellistä "hurahtamista". No, mun kohdalla ne on siirretty sivuun ja henkilö on ollut joku äkillinen tuttavuus, jota ei ole tavannut sen jälkeen. Mutta se on aika mielenkiintoista,..olisiko kyseessä ollut se yhteensopiva legopalikka..
se on vaan parempi työntää taka-alalle. Välillä oikein hyvittaa kun saa tehdä oikein töitä, ettei hymyilis epänormaalisti. Onneksi kun pää on alkanut prosessoimaan käsiteltävää asiaa niin ilmekin (toivottavasti) menee peruslukemille. Huomaa vaan ittessään miten järki ja ((tunteet))/VIETIT on välillä niin ristiriidassa keskenään. Itsekontrolli on kuitenkin ihana asia...ja miten joittenkin kanssa ei tuu näitä "ongelmia", vaikka ne vetäs volttia siinä edessä.
päivittäistä herkkua sulle toi ei kemiaa-aistiminen.
koita jonkun lampaan kanssa vaikka.
Vaikka maalta oonkin, ni en tajunnu totakaan? Meidän kemiat eivät selkeesti kohtaa.
0Äänestä
cookos
vois sanoo, pelottavan helposti. Tulee esiin tai sen tuntee. Muuteman kerran on käynyt niin, että joku ihminen on koskettanut syvästi, vaikka ei välttämättä ihmistä ole ennen tuntenutkaan,..kai jonkinlaista sielnveljeyttä/sisaruutta. On vetovoima, joka vaan on...vaikee selittää, kun itsekin on jälkeenpäin ihmetellyt.
Että koen kemian oikeaksi on jotain niin harvinaista että kun se tulee vastaan niin sitä kertakaikkiaan ei voi olla huomaamatta.
Se kiskoo puoleensa vaikka kuinka pitkän matkan päästä. Aina vaan nyppii siitä takaraivossa olevasta koukusta. Ihan sama mitä tekee.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
oon aistinut. Eli uskon, että aistin jos sitä on, mutta harvassa sellaiset miehet(ja ihmiset ylipäänsä) joiden kanssa sitä TOSISSAAN on.
Mun mielestä se ei aina oo hyvä tunne. Se voi olla pelottavaakin ja iskee pakokauhu - pakko päästä pois. Mutta ei tietenkään kokoaikaa tunnu tolta:) En osaa selittää, miksi oon kokenut sen joskus noin, mutta voimakas tunne on silloin.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
joo, mulla on kehittyneet aistit..
alkaa jöpöttää.
miehen logiikka.
Kyllä sen huomaa kuka kiehtoo ja miten tulee juttuun sen kaa. Se on sellanen kilahdus joka kertoo että nyt osuu.... Sen sotkee vaan jännitteeseen tonne kamarin puolelle, mut eikö seki oo kemiaa.
olen työntänyt tuon tietoisuuden syrjään, mutta on , aiheuttanut tykytyksiä, ja ihmeellistä "hurahtamista". No, mun kohdalla ne on siirretty sivuun ja henkilö on ollut joku äkillinen tuttavuus, jota ei ole tavannut sen jälkeen. Mutta se on aika mielenkiintoista,..olisiko kyseessä ollut se yhteensopiva legopalikka..
suoraan sanoen: En!
se on vaan parempi työntää taka-alalle. Välillä oikein hyvittaa kun saa tehdä oikein töitä, ettei hymyilis epänormaalisti. Onneksi kun pää on alkanut prosessoimaan käsiteltävää asiaa niin ilmekin (toivottavasti) menee peruslukemille. Huomaa vaan ittessään miten järki ja ((tunteet))/VIETIT on välillä niin ristiriidassa keskenään. Itsekontrolli on kuitenkin ihana asia...ja miten joittenkin kanssa ei tuu näitä "ongelmia", vaikka ne vetäs volttia siinä edessä.
sen olemassaoloa, mut sen aistin jos sitä ei ole.
päivittäistä herkkua sulle toi ei kemiaa-aistiminen.
koita jonkun lampaan kanssa vaikka.
Vaikka maalta oonkin, ni en tajunnu totakaan? Meidän kemiat eivät selkeesti kohtaa.
vois sanoo, pelottavan helposti. Tulee esiin tai sen tuntee. Muuteman kerran on käynyt niin, että joku ihminen on koskettanut syvästi, vaikka ei välttämättä ihmistä ole ennen tuntenutkaan,..kai jonkinlaista sielnveljeyttä/sisaruutta.
On vetovoima, joka vaan on...vaikee selittää, kun itsekin on jälkeenpäin ihmetellyt.
Että koen kemian oikeaksi on jotain niin harvinaista että kun se tulee vastaan niin sitä kertakaikkiaan ei voi olla huomaamatta.
Se kiskoo puoleensa vaikka kuinka pitkän matkan päästä. Aina vaan nyppii siitä takaraivossa olevasta koukusta. Ihan sama mitä tekee.
oon aistinut. Eli uskon, että aistin jos sitä on, mutta harvassa sellaiset miehet(ja ihmiset ylipäänsä) joiden kanssa sitä TOSISSAAN on.
Mun mielestä se ei aina oo hyvä tunne. Se voi olla pelottavaakin ja iskee pakokauhu - pakko päästä pois. Mutta ei tietenkään kokoaikaa tunnu tolta:) En osaa selittää, miksi oon kokenut sen joskus noin, mutta voimakas tunne on silloin.