Mietin tätä laastarisuhteen käsitettä. Fisherin erokirjassa taas puhutaan kauniisti kasvattavista suhteista. Epämääräisesti vain sanotaan, että tunnunomaista näille suhteille on, että ne alkavat heti tai lähes heti liiton kariuduttua... Mikähän se lähes heti nyt on? Itselläni erosta nyt reilu neljä kuukautta ja olen todella kiinnostunut uudesta miehestä. Onko tämä nyt se lähes heti? Vähän tyoperä kysymys, mutta varmaan joku kokeneempi osaa kommentoida.
milloin laastarisuhde
mietinpä vain
71427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei kyseessä ole laastarisuhde. Laastari tarkoittaa lähinnä sitä, että siinä yritetään unohtaa ex uuden kumppanin avulla. Tai saada hyväksyntää ja nostaa heikkoa itsetuntoa eron jälkeisissä tunnelmissa. Laastarisuhteessa on suhde pääasia. Normaalisuhteessa taas on toinen ihminen kiinnostava ja pääasia.
Kysy itseltäsi, pitääkö sinulla vain olla joku, vai haluatko juuri kyseisen ihmisen elämääsi. Sieltä löytyy vastaus.
Erostani kohta vuosi, miehen uskottomuuteen kaatui. En vieläkään ole kyennyt ketään päästämään lähelleni, en tiedä kykenenkö koskaan. En halua laastaria.
....uskottomuudesta on todella vaikea päästä yli. Itselläni on kulunut erosta lähes 3 vuotta enkä ole vieläkään valmis uuteen, kestävään suhteeseen.
Miehiä on tullut ja mennyt, mutta sydäntäni en ole heille antanut. Olen ottanut heistä kaiken hyödyn irti ja laittanut sitten "kiertoon". Tämä on totuus, vaikka kuullostaa hyvin ikävältä.
Olen nykyään ylipainoinen, katkera ja sydämetön ihminen. Ennen olin iloinen, kaunis, kaikkia rakastava, lämmin, hellä, empaattinen jne. En vieläkään ymmärrä, miksi mies petti minua.
Keskustelimme kaikista asioista syvällisesti, riitelimme rakentavasti, seksi sujui, ajattelimme asioista samalla tavalla jne. Olin kysynyt useamman kerran, että haluaako hän seikkailla ja kokeilla muita naisia ja mies vastasi, ettei halua, koska rakastaa minua yli kaiken ja on todella onnellinen kanssani ja koska seksikin sujuu mallikkaasti. Olen innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Pidin rakastelusta kovasti ja erityisesti rakastin miehelle nautinnontuottamista.
Sitten paljastui, että miehellä oli ollut naisia vaikka kuinka ja oli paneskellut heitä ilman kondomia ja minäkin sain muutaman sukupuolitaudin. Voi sitä itkun ja tuskan määrää.
Kävimme terapiassa ja mies kertoi, että oli tuntenut huonommuutta rinnallani ja hän oli halunnut kokeilla "markkina-arvoaan".
Kuinka tällaiseen valehtelijaan ja pettäjään voi luottaa??? Ei mitenkään.
Nyt olen siis yksin. Onneksi ovat lapset, vaikka ei se ole lapsillekaan helppoa nähdä äidin muuttuneen surulliseksi "hyväksikäyttäjäksi". Seksi on menettänyt kiinnostavuutensa ja mieli on katkeroitunut. Ehkä joku päivä pääsen tämän asian yli. Ehkä en.
Minunkin erostani vuosi ja meidänkin avioliitto kaatui miehen uskottomuuteen. Eron aikaan mietin etten enää koskaan pysty päästämään ketään lähelleni mutta syksyllä "laastari" sitten ilmestyi. Sydän oli ja on vieläkin niin rikki revitty että en todellakaan uskaltanut tätäkään miestä päästää lähelleni. Tosin hänellä sama tilanne joten jo alussa sovittiin että tämä kestää minkä kestää. Suhde kesti puolivuotta ja loppui siihen, että mies löysi elämänsä rakkauden. Vaikka en antanut tunteiden olla mukana niin siitä huolimatta suhteen päättyminen sattui. Nyt olen entistä vakuuttuneempi että minut on tarkoitettu elämään yksin, ilman parisuhdetta. Miehet eivät näköjään pysty sitoutumaan yhteen naiseen vaan ovat koko ajan haku päällä. Ja minä en myöskään uskalla antaa tunteille valtaa koska pelkään taas tulevani petetyksi ja jätetyksi. Minusta on tullut kylmä ja tunteetoon ihminen.
"Minusta on tullut kylmä ja tunteetoon ihminen."
Miksi mies sitoutuisi sinuun?
Kyllä minulta tunteet löytyisi jos olisi mies, jolle vain minä olen tärkeä. Hän antaisi minun huomata, että rakastaa ja arvostaa minua eikä hän koko aikaa etsisi "sitä oikeaa". Minun sydämessä on piilossa paljon helliä tunteita jotka odottavat esille tuloa. Mutta eiköhän ne odota turhaan!
Ihan samaa koin minäkin. Minulle kipeästä erosta on nyt vuosi (ex-miehellä uusi nainen) ja viime syksynä ilmaantui mies elämääni. Mies myös samankaltaisessa tilanteessa. Sovimme mekin, että olemme yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. En uskaltanut, enkä edelleenkään uskalla laskea ketään liian lähelle. Lohdutimme toisiamme ja pelin henki oli koko ajan selvillä; olemme toisillemme "korvikkeita ja lohdukkeita". Emme antaneet mitään lupauksia. Olimme toisillemme kuuntelijoita ja kerroimme toisillemme kipeitä tuntemuksia ja asioita, mitä emme puolisoillemekaan olleet pystyneet kertomaan. Rakkaussuhde alkoi kuitenkin talven edetessä lopahtaa, seksikään ei enää sujunut. Suhde sellaisenaan kesti aika tasan puoli vuotta ja päättyi, kun mies kertoi ihastuneensa toiseen naiseen. Tosin sekin suhde taisi lopahtaa. Sovimme pysyvämme kavereina, koska ei ole mitään syytä erota "riidoissa".
Pidän kovasti tästä miehestä -kaverina. Olemme soitelleet "suhteen" päättymisen jälkeen ja haluan kovasti hyvän keskusteluyhteytemme säilyvän. Olen tietenkin tuntenut mielipahaa, koska koen, että epäonnistuin, eikä suhteen päättyminen itsetuntoakaan ole ainakaan kohottanut. Olin 17 vuotta naimisissa ja tämä oli ensimmäinen suhteeni ex-mieheni jälkeen. Olen miettinyt, että olikohan tämä suhde sitten se ns. laastarisuhde? Vai tätäkö se sinkkuelämä sitten on? Miehiä tulee ja miehiä menee...