Kysymykseni kuuluu että voiko miestään oppia rakastamaan.
Aiemmin ainakin luulen rakastaneeni häntä, mutta tunteet ovay hiipuneet ja jäljellä on vain eripuraa sekä mustasukkaisuutta miehen puolelta.
Olemme naimisissa olleet vasta muutaman vuoden mutta tuntuu että on tullu tehtyä iso erehdys. Monesti olisin jo lähtenyt ellemme olisi aviossa. Voi että sitä on tullut kaduttua sitä ratkaisua..
Onko ketään ketä samassa tilanteessa??
Aiemmin ainakin luulen rakastaneeni häntä, mutta tunteet ovay hiipuneet ja jäljellä on vain eripuraa sekä mustasukkaisuutta miehen puolelta.
Olemme naimisissa olleet vasta muutaman vuoden mutta tuntuu että on tullu tehtyä iso erehdys. Monesti olisin jo lähtenyt ellemme olisi aviossa. Voi että sitä on tullut kaduttua sitä ratkaisua..
Onko ketään ketä samassa tilanteessa??
Vastaukset 6
Vanhimmat
suomalaiset naiset ajattelevat samalla tavalla
puolisoistaan.normaalia käyttäytymistä.
kaksi vaihetta
1) mieheni kanssa on turvallista elää, kyllä me yhdessä pysytään vaikka välillä hankalaa onkin.
2) en ole oikeastaan rakastanut miestäni enää ziljoonaan vuoteen, muutan pois heti kun saan kerättyä rohkeuteni ja löydän asunnon.
Näitä toistetaan vuorotellen hamaan tulevaisuuteen kunnes jompikumpi seuraavista toteutuu:
-ulkoisten ärsykkeiden, vuodenajan, kuukautiskierron vaiheen ja kehon energiavirtojen yhteisvaikutus laukaisee eroamiseen johtavat toimenpiteet vaiheessa 2)
-ollaan niin dementikkovanhuksia ettei enää jakseta muistaa kummassa vaiheessa ollaan
kuolema meidät erottaa..
Jatketaan sitkeästi puolison kontrollointia, tappelua, mykkäkoulua, välillä mietitään parisuhdeterapiaa, suunnitellaan avioliittoneuvojalle menoa, löydetään kenties muutamaksi hetkeksi jonkunlainen kauhun tasapaino.
Sitten kun lapset on isompia, kaikki rahalla saatava ostettu, ollaan tyhjyydessä, jota vastaan taas taistellaan.
Melko lyhytkatseista mennä taistellen eteenpäin. Unohdetaan, ettei täällä olla ikuisesti, kliseisesti mutta todesti "yhtäkään päivää et takaisin saa."
Hirmu harvat uskaltavat olla rehellisiä itselleen ja kumppanilleen, kuvittelevat vaan, että tämä joku päivä korjaantuu.
Jos ei ole kuin muutaman vuoden naimisissa, eikä oikeastaan edes rakasta puolisoaan, voisi miettiä, mitä rakkauden mahdollisuuksia evää itseltään ja kumppanilta roikkumalla yhdessä. Joku toinen voisi antaa itselleen ja toiselle enempi. Erottaisiin, mutta kun kirveltää myöntää kulissien olevan pelkkää kulissia. Ja kun oikein puoliso vituttaa, ei haluta suoda hänelle sitä hyvää, että eläisi elämänsä tyytyväisenä jonkun toisen kanssa.
Harvoin elämässä tulee eteen tilanne, ettei enää selitykset kelpaa, mutta joittenkin kohdalle voi tulla sekin, että eletään miten kuten henkisesti kitkuttamalla hamaan hautaan. Jää vaan pohtimatta, että joskus matka hautaan on yllättävän lyhyt, dementikkovaiheeseen harva enää pääsee saman kumppanin kanssa.
Kannattaisikohan miettiä, onko kenelläkään oikeutta pilata toisen elämä rakkaudettomuudella. Omansa voi kyllä elää niinkuin elää, mutta jos se samalla tarkoittaa väkisin yhdessäelämistä, on mahdollisuus, että pilaa toisen elämän siinä sivussa.
Ja asian karmein puoli.. jossakin voi olla joku kuka rakastaa yli kaiken ihmistä, jota itse ei puolisona rakasta lainkaan.
aiheuttamat lieveilmiöt ylimääräisine tykytyksineen eivät vielä ole rakkautta. Se että ei heitetä hanskoja tiskiin elämän vastoinkäymisten edessä ja välillä näytetään että on paha olo tai on tyytymätön tähän hetkeen ei voi olla yhdessäoloa vain kulissin pitämisen takia.
Eiköhän suureen eromäärään löydy syy siitä että ei siedetä kaikessa omahyväisyydessä toiselta mitään heikkouksia ja ollaan suhteessa kokoajan ottavana osapuolena, ei kukaan ole niin täydellinen palvelija puolisolleen, edes rakkauden nimessä. Itserakkaus näyttää voittavan rakkauden puolisoon.
jos haet ihastumisen tunnetta, sitä fiilistä , niin huomaat kohta olevasi baarissa tyrkyttämässä itseäsi. Hetken päästä huomaat tekeväsi profiilin ja haet jännitystä elämään.
Tässä pätkä ex-vaimoni viestistä, jonka ex-lähetti treffi kumppanilleen....
Heips!
> Joo, mulla on joo samat ajatukset.. en tiedä mitä haen..mulla myös jo
> perhe joten jotain muuta siis.. ois ihana tuntea jotain..mut laittelen
> myöhemmin sulle enempi ppostia itsestäni...kun on enempi aikaa. Mut
> kuulostaa lupavalta ;)
ä haluan, jotain jännitystä elämään ja tietysti olis tosi mahtavaa
> tuntea ihastusta tai jotain. Kyllähän tuolla baareissa käydessä tulee
> "uusia" tuttavuuksia, mutta se on tosiaan mitä on ... joko joku
> yhenillan surkea tapaus tai sitten joku joka on etsimässä lapsilleen
> äitiä tai muuta sellaista. En halua kumpaakaan. Haluan ystävän, jonka
> kanssa voin vaihtaa ajatuksia ja puhua ihan mistä vaan sen koommin
> ajattelematta mitä puhun. Joka on yhtä "hullu" kuin minä, innostuu
> pienistä asioista samoin, kun minä ;)
jännitys ja ihastuminen johti sitten seksiin...rikas rakastaja... purjevene ja kaikki. Tietysti naimisissa ja omia lapsia....