Olen niin kurkkua myöten täynnä sukulaisia, jotka olettavat aina, että muut tulevat käymään ja vieraisille. Itse ei olla valmiita liikkumaan mihinkään, eikä edes kyetä näkemään suhteen yksipuolisuutta omalta kannalta.
Inhottavaa huomata, että itse on ainut joka kykenee kulkemaan omaa perhettä katsomaan, mutta ei saa koskaan mitään vastapuolelta. Aina kehdataan esittää syyllistävä kysymys "Milloinhan me nähdään ja koska tulette seuraavan kerran käymään´?". Ollaan yritetty vihjailla, että meillekin päin on tehty tie mitä ajaa ja topakasti kutsuttu käymään vastavuoroisesti.
Omat vanhemmat ei edes pääse kylään sadan km:n päästä, vaan keksivät jos minkäkinlaisia verukkeita olla tulematta. Pahinta on kun nämä verukkeet osoittautuvat silkaksi valheeksi. Veruke on myös se, että pienen lapsen kanssa ei viitsi matkustaa niin pitkälle, mutta silti reissataan samaa matkaa taas hyvin mielellään toiseen suuntaan.
Alkaa oikeasti tuntua siltä, että oma perhe ei vaan välitä riittävästi. Eikö moinen välinpitämättömyys kieli juuri siitä?
Ehkä on aika alkaa maksamaan samalla mitalla takaisin. Toisaalta...eivät nuo kai ymmärtäisi sitäkään.
Inhottavaa huomata, että itse on ainut joka kykenee kulkemaan omaa perhettä katsomaan, mutta ei saa koskaan mitään vastapuolelta. Aina kehdataan esittää syyllistävä kysymys "Milloinhan me nähdään ja koska tulette seuraavan kerran käymään´?". Ollaan yritetty vihjailla, että meillekin päin on tehty tie mitä ajaa ja topakasti kutsuttu käymään vastavuoroisesti.
Omat vanhemmat ei edes pääse kylään sadan km:n päästä, vaan keksivät jos minkäkinlaisia verukkeita olla tulematta. Pahinta on kun nämä verukkeet osoittautuvat silkaksi valheeksi. Veruke on myös se, että pienen lapsen kanssa ei viitsi matkustaa niin pitkälle, mutta silti reissataan samaa matkaa taas hyvin mielellään toiseen suuntaan.
Alkaa oikeasti tuntua siltä, että oma perhe ei vaan välitä riittävästi. Eikö moinen välinpitämättömyys kieli juuri siitä?
Ehkä on aika alkaa maksamaan samalla mitalla takaisin. Toisaalta...eivät nuo kai ymmärtäisi sitäkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vihjailisi vaan kysy suoraan,koska he tulevat. Matkan pituus on sama kuin teiltä sinne. Ja kysy miksi eivät tule.
oma äitini sanoi vielä 80 vuotiaana, attä sinne pääsee minne tahtoo...
Minnekään hän ei päässyt ellei joku hakenut. Ulkomailtakin piti hänet käydä hakemassa, muuten ei "päässyt tulemaan" vaikka kaikki yleiset kulkuvälineet toimivat häiriöittä...
Väsyihän siihen vähitellen. Olkoot omissa oloissaan sitten.
hakea, vaikka itsellä auto. Ja ikinä ei tullut oma-aloitteisesti, eikä tule vieläkään vaikka auto on, ikää tosin jo 80v. Mutta sama juttu ollut aina. Lisäksi polttaa sisällä ja astmaatikkona en voi sinne mennä enää. Aikani kävin mutta nyt on käyminen loppu, ei pysty enää.
Mikähän näitä ihmisiä vaivaa, kun ovat omaistensa suhteen kuin jotain vammaisia että niitä pitää passata eestä ja takaa ja sittenkään ei mikään ole hyvin? Äitini on tehnyt kuolemaa niin kauan kuin muistan, aina jaksoi selittää että "kyllä mä kohta kuolen, sitten ei tartte enää" ja "saisitte kyllä kiitollisia olla" ym. vastaavaa. Nyt vielä 80v elelee siellä haisevassa myrkkyasunnossaan. Henki sillä pihisee ja korisee, mutta sisällä vaan on pakko polttaa. Kerran kysyin että eikö voisi ulkona poltella kun kerran on mahdollista. Niin vastasi "en jaksa". Jaksaa kyllä kaikkea muuta, käy itse kaupoissa ja kylillä, mutta sen vertaa ei jaksa että polttaisi ulkona. Ei kai tahdokaan että kävisin siellä, ilmeisestikään. No ei hän minusta ole muutenkaan välittänyt milloinkaan, jonkin näköinen risti olen hänelle aina ollut ja saanut kuulla sen monet kerrat lapsena. Joten annetaan olla sitten.
Aivan sama täällä!
Vihdoin kyllästyin ja kerroin ett olisi niin mahdottoman mukava nähdä taas, tulkaa te nyt vuorostanne meille päin!
"No, me kun ollaan niin laiskoja lähtemään" Vaastaukseni oli vain että "Aivan milloin tahaansa voitte soittaa ja jos vain olemme kotosalla sinä päivänä, niin oikein kovasti tervetuloa!"
Ketään heistä ei kuulunut, ei näkynyt. Joten olemme jättäneet heidät rauhaan, emme kiusaa enää vierailupyynnöillämme toisiamme. Vaihdamme puhelimitse kuulumiset aina silloin tällöin, vain pitääksemme kontaktia yllä.
Ja sen muutaman minuutin keskustelun aikana on helppo olla kohtelias ja toivotella hyviä jatkoja.
Kuitenkin jokainen tietää että on tervetullut toisen kotiin ja ilolla otetaan vastaan silloin (hyvin harvoin) kun tuo vierailu jompaankumpaan suuntaan tapahtuu.
Se kuuluu vähän niin kuin "etikettiin" pyytää tulemaan käymään. Ei tartte mennä jos ei huvita.
Mitä suotta itseäsi rassaat "velvollisuuksilla".
Tässä suhdeverkostossa se velvollisuus näyttää olevan aivan muissa. Tuntuupahan vaan pahalta kun kyse on kuitenkin omasta perheestä. No, veri ei kai velvoita kaikkia välittämään. Tai omaa napaa vaan kaivelee joillakin enemmän...
Eivätkä edes sitten perään kysele. Loppuu yhteydenpidotkin minimiin. Eivät he tajua edes sinun olleen se aktiivinen osapuoli. Joten ei kannata murehtia vaan jatkaa elämää ja luoda paljon mukavia ihmissuhteita. Huomaat että ne antaa paljon enemmän.