Nyt ei tule enää mitään.
Olen kahdessa viikossa lihonut 3kg! Olen ahminut! Koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.
Kun avasin "korkin" syömiselle, niin loppua ei näy tulevan. Mekanismi on ihan sama kuin alkoholistilla, joka juo niin kauan kuin viinaa riittää. Matami syö niin kauan kuin ruokaa piisaa,... Olen surkimus.
En uskalla astua vaakalle.
Olo on kurja ja ähky.
Huomenna on maanantai. Miten tämän putken saisi katkeamaan?
:(
Olen kahdessa viikossa lihonut 3kg! Olen ahminut! Koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.
Kun avasin "korkin" syömiselle, niin loppua ei näy tulevan. Mekanismi on ihan sama kuin alkoholistilla, joka juo niin kauan kuin viinaa riittää. Matami syö niin kauan kuin ruokaa piisaa,... Olen surkimus.
En uskalla astua vaakalle.
Olo on kurja ja ähky.
Huomenna on maanantai. Miten tämän putken saisi katkeamaan?
:(
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja elämä jatkuu. Ei mitään muuta kuin "korkit kiinni" ja palaat taas "ruotuun". Vähän aikaa omaatuntoa soimaa, mutta kyllä se siitä taas lähtee sujumaan uutta tavoitetta kohden. Nyt paljon tsemppiä ja motivaatiota sulle.
Tänä aamuna uskaltauduin pitkästä aikaa taasen puntariin ja yllätys oli suuri, kun herkuttelujaksolla, joka kesti varmasti kolmisen viikkoa on painoa tullut peräti 3.5 kiloa. Ajattelin, että sitä ois enemmänkin. Onhan tuossakin taas ihan riittämiin, mutta jospa tämä nyt tästä, kun olen ollut hetken poissa laihdutuskuvioista.
Eilen illalla jopa keitin iltapuuron ainaisen iltateen tilalla ja täytyy sanoa, että olipa mukava kokemus :) Pisteetkin jäipi pitkästä aikaa vajaaksi, kun ei jaksanut sitten syödä illalla muutakuin puuron.
Tänä aamunakin on jo kaurapuurot viskattu huiviin tyrnisoseen keralla(siihen loppuikin ihana lapin tuliainen). Nyt sitten tarvitsisi uskaltautua pururatalenkille pitkästä aikaa...
Miksi tämä kone vetää niin puoleensa?Kuinka päästä irti sen otteesta ja lähteä ulkoileen??? No, tsemppiä kaikille täksi viikoksi, olen taas mukana huikeilla 123,5 kilolla ja lyhyellä rungolla. Kauhistelkaa kiloja, niin minäkin :)
Sitähän tämä on, että koko ajan pitää etsiä motivaatiota. Itse olen löytänyt jonkinlaisen kultaisen keskitien syömiseen eli esim. eilen illalla söin sipseja (low-fat huijaan itseäni) ja ihan reilusti puoli pussia dippien kera. Mieheni joi limsaa, mutta huomasin kun otin hörpyn että ei tee sitä mieli, joten hain vettä! Yllätin itsenikin. Limsa vaan oli niin makeata. Limsa on ollut meikäläiselle ennen pakkomielle eli join noin puolitoista litraa Coca-Colaa päiväss. No siis palatakseni sipseihin ja muihin mahdollisiin herkkuihin joita napaani laitan...aina kun olen syönyt herkkuja niin palautan itseni maanpinnalle siten, että seuraavaksi päiväksi töihin on aina salaatti. Yksi salaatti ei merkkaa mitään, mutta sillä pääsen takaisin terveellisempiin elintapoihin.
Mun painoni junnaa jo ties monettako viikkoa....aamulla taas 98,5 mikä on vähemmän kuin viime viikolla, mutta kun se oli jo paljon (ehkä kilon) alempi muutama viikko sitten. Haluaisin saavuttaa tuon maagisen 97,7 kiloa kun sitten olisi tippunut 10 kiloa. Tuntuu että painoni on tippunut hyvin, vaikka tässä on jo puoli vuotta mennyt. Jotenkin uskon, että paino pysyy paremmin pois kun se tippuu hitaasti?! Mene ja tiedä, mutta vaikka paino ei tipukkaan niin nopeasti tällä hetkellä kuin toivoisi niin vartalo muokkautuu koko ajan. Mieheni mainitsi, että nyt on jalat lähteneet pienenemään!!!!! Tuosta olen tosi iloinen, koska jalat mulla on semmoset muhkura ja patti tukit. Olis mukava jos kesällä kehtais laittaa edes caprit jalkaan. No eipä mua ole ennen haitannut, mutta nyt jotenkin haittaa, kun tietää että tilanne voisi olla jo toisin. Kun olisi joku taika millä reisien "sisäpatit" sais katoamaan.
Paljonko te liikutte viikon aikana?
En syö mitään koko viikkoon.
Pakko saada alas nämä tulleet kilot.
On se nyt kumma ettei pysty olemaan syömättä.
Älä nyt syömistä lopeta, hyvä nainen. Vaihda vain syömiset terveellisempiin. Pian sitä takaisin ruotuun pääsee, kun vain tekee päätöksen, ettei herkkuja enää suuhunsa laita. Tiedän, se on vaikeaa, mutta siihenkin tottuu kyllä. Sinnikkyyttä, kyllä ne kilotkin siitä tippuu :)
No joo. Enhän mä syömättä tänäänkään ole ollut.
Söin kunnon lounaan ja kanasalaattia kotona klo 16 tienoilla. Nyt aion vielä siemaista kupillisen teetä.
Siis EN OLE TÄNÄÄN AHMINUT: Ainakaan vielä,...
Jospas se tästä taas alkaisi. Kun saisin painon alle satasen kuten Hertta. Multa on tänä vuonna mennyt vajaa 10kg. Nyt ei saisi antaa periksi ja syödä kaikkea menettämäänsä läskiä TAKAISIN. En kai mä sentään niin tyhmä ole!!!!??????
Hei kaikille sulaville! Onko täällä nyt semmonen luovutus tunnelma!? Älkäähän nyt näin kesän kynnyksellä ruvetko "löysäilemään"! (tarkotukseni ei ole saarnata;) ei minullakaan ole painolle tapahtunu mitään vaan ihan samassa on kun viime viikolla. Mutta olen tosi onnellinen kun se on kuitenkin alle sata! on meinaan yli 30v. aikaa kun mulla vaaka on kaksinumeroista näyttänyt! Ei muuta tytöt kun takasin ruotuun! (eka kerta laihista kun olen näin kauan jaksanut!)
Olet oikeassa!
Ei luovuteta.
Ei ole kivaa olla lihava. Mä olen kanssa viimeksi painanut alle sata joskus kymmenen vuotta sitten! En mäkään ole koskaan jaksanut laihista näin kauaa. Olen laihduttanut viime marraskuusta. Kiloja on tippunut 15 tässä ajassa.
Jouluna oli (eli siis vain tuli) kolmen viikon tauko, hiihtoloma meni pahasti metsään mässäillessä ja pääsisäisenä myös. Mutta viikkojen löysäilystä olen joka kerta pystynyt aloittamaan uudelleen. Mutta nyt en!
En millään saa uutta tsemppiä käyntiin. En millään enää tunnu jaksavan. Mulla oli pari viikkoa sitten paino jo alle 100 (99.2kg), tänä aamuna painoin 102. Pahinta on se, ettei edes harmita. Totean vaan tilanteen ja sallin itseni olla paksu.
Onko neuvoa antaa Matamille, joka ei enää athdo olla PAksu Leidi :) ????
Vaikeeta on toista tsempata. Sanon vaan et olet niin lähellä et älä anna periks! Uskon et sulla löytyy vielä uusi into ja alku! Eiks vaan? ajattele kuinka kiva on mennä ostamaan uusia kesävaatteita kun ei tarvi enää kaikkein suurimpia hakea! olen lokakuusta laihtunut reilut 13kg ja nyt jo vaatekoko on pienentynyt, ennen oli 52 ja nyt 46-48 ja jalan koko on pienentynyt numerolla. (olen aina tykänny kauniista vaatteista ja kengistä) Toinen juttu on se kun joku huomaa ja myös sanoo et oletpa laihtunut!
En osaa muuta sulle sanoa kun uudella innolla huomenna taas uusi alku! valoisaa mieltä vaan!
Oli pakottava tarve päästä purkamaan tuntojaan, kun meinasi iskeä todella paha makian nälkä...Meinasin jo läsäyttää parin letun taikinan turpoamaan.
Ne oisin syöny vadelmahillolla kuorrutettuna ja ollut hetken tyytyväinen, jonka jälkeen ois iskeny morkkis, kun ois päässyt lipsumaan ote tästä terveellisemmästä ruokavaliosta.
Kiehautinpa kuitenkin kupillisen teetä ja sipasin rasvaa parille ruisleipäviipaleelle, meni hetkeksi makianhimo, mutta nyt iski taas... Ei kiva :( Taitaa vissiin olla parasta juoda useampi kupillinen kuumaa teetä, jospa se himo unehtuis.Toivottavasti.
Miksipä muuten on niin, jotta kun yhtenä päivänä pyhästi itselleen lupaa, että kauppaan mennessä, sieltä ei tule kotia ostettua pullaa, piirakoita, tai keksejä, tai karkkeja, niin jo parin päivän päästä hyvä päätös unehtuu ja kotona huomaakin, että tulipa taas ostettua herkkuja. Senhän sitten tietää, kuinka niille käy, vatsaan vaan ja sitä rataa :(
Välillä oikeen tuntuu siltä, että kaikki herkut kutsuu mua puoleensa ja sitten kotiin tultuani huomaankin, että jaa, taaskos mä ostin tällaisia, vaikken niitä tarvitse, mutta ne himot... :( Kuinka niitä koulia paremmiksi? Miksi mielihalut on niin heikossa? AAAAAAAAAAArrrrrrrrrrrrg......
Kertokaa nyt hyvät naiset omia kokemuksianne mielihaluista....Tahtoo hän vertaistukea :)