Kaikki pitää nettiä jotenki ihmeellsienä paikkana missä ei voi luottaa kehenkää. Yleisesti ollaan sitä mieltä että jos päätyy nettiin hakemaan kumppania, täytyy olla jotenkin epätoivoinen. Suomalaisten elämä on vain entistä enemmän siirtynyt nettiin.
Onhan totta että netti on aika kummallinen väline seuranhakuun, ainankin jos katsotaan entisaikoja, silloinhan ei nettiä ollutkaan. Nykyään netti on osa suomalaista elämää ja nettiin hakeutuvat kaikki. toisin sanoen netissä pyörivät ne samat ihmiset joita näkee katua tallaamassa, netissä seikkailevat ihmiset eivät siis ole yhtään sen kummempia kuin ne joita näemme livenä.
On kuitenkin myös totta, että netissä huijaaminen ja valehteleminen on helpompaa kuin jos tapaisi saman ihmisen kasvokkain. mutta sama ihminen se silti on, tapasipa hänet kadulla tai netissä, ei se siitä muuksi muutu. itse tiedän ettei minulla ole asiaa sellaiselle ihmiselle, jonka pitää kertoa tarinoita netissä, sellainen ihminen ei ole minun mieleeni. jos on kadulla sinut itsensä kanssa, se heijastuu myös nettikäyttäytymiseen: silloin ei tarvitse puhua netissäkään muunneltua totuutta. Kyllä ihmisten puheet netissä anatavat aika hyvän käsityksen siitä, missä ihan todellisuudessa mennään. valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja tämä myös pitää paikkansa; kyllä sen jotenkin aistii, että tässä nyt ei ole kyseessä ihan täysin luotettava ihminen, toisaalta ei siihen ihmiseen voi sitten livenäkään luottaa.
Koska nettiä käyttävät kaikki, on hyvin luonnollista, että netin kautta voi myös syntyä ihan aitoja ihmissuhteitakin. Silti nettiä ei pidä käyttää taikasauvana yksinäisyysongelmille ja ajatella, että netti jotenkin automaattisesti kantaisi tarjottimella eteen sen elämän kumppanin. Niin kuin edellä totesin, kuten ihan todellisessakin maailmassa, pyörii netissäkin hirmuisesti ihmisiä. Todennäköisyys sille, että se oikea löytyy netistä eikä jostain muualta on kutakuinkin niin suuri kuin suhteellisesti käyttää päivästään aikaa netissä ihmisten kanssa kommunikoiden. Elämänkumppani saattaa kävellä vastaan kaupassa, junassa, baarissa, koulussa, töissä, bileissä, vappuaaton juhlissa, ulkomaan matkalla tai sitten ihan vain kotonurkassa nettiä selaillen.
Itselläni on jonkin verran kokemusta nettideittailusta. Miehet joiden kanssa olen jutellut, ovat juuri sellaisia kuin olen todellisuudessakin kohdannut: normaaleja suomalaisia, joskus myös ulkomaalaisiakin miehiä. En väitä etteikö siinä sivussa olisi netissä törmännyt myös hyvinkin epäilyttäviin uroksiin, mutta kyllähän niihin kadullakin törmää.
Ja netistä olen löytänyt myös sellaisen miehen josta olen aina haaveillut(aivan ihana ja niin rutistettavan hyvä tyyppi). ja parasta on että me molemmat olemme vielä muutamankin tapailukerran jälkeen yhä enemmän kiinnostuneet toisistamme.
Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan netistä löydä itselleen sopivaa. valitettavasti kaikki ei löydä kaupasta itselleen sopivaa. vaitettavasti kaikki ei löydä baarista itselleen sopivaa. valitettavasti se itselleen sopiva tulee vastaan vai yhdessä paikassa, ja se paikka voi olla mikä tahansa, myös netti.
Onhan totta että netti on aika kummallinen väline seuranhakuun, ainankin jos katsotaan entisaikoja, silloinhan ei nettiä ollutkaan. Nykyään netti on osa suomalaista elämää ja nettiin hakeutuvat kaikki. toisin sanoen netissä pyörivät ne samat ihmiset joita näkee katua tallaamassa, netissä seikkailevat ihmiset eivät siis ole yhtään sen kummempia kuin ne joita näemme livenä.
On kuitenkin myös totta, että netissä huijaaminen ja valehteleminen on helpompaa kuin jos tapaisi saman ihmisen kasvokkain. mutta sama ihminen se silti on, tapasipa hänet kadulla tai netissä, ei se siitä muuksi muutu. itse tiedän ettei minulla ole asiaa sellaiselle ihmiselle, jonka pitää kertoa tarinoita netissä, sellainen ihminen ei ole minun mieleeni. jos on kadulla sinut itsensä kanssa, se heijastuu myös nettikäyttäytymiseen: silloin ei tarvitse puhua netissäkään muunneltua totuutta. Kyllä ihmisten puheet netissä anatavat aika hyvän käsityksen siitä, missä ihan todellisuudessa mennään. valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja tämä myös pitää paikkansa; kyllä sen jotenkin aistii, että tässä nyt ei ole kyseessä ihan täysin luotettava ihminen, toisaalta ei siihen ihmiseen voi sitten livenäkään luottaa.
Koska nettiä käyttävät kaikki, on hyvin luonnollista, että netin kautta voi myös syntyä ihan aitoja ihmissuhteitakin. Silti nettiä ei pidä käyttää taikasauvana yksinäisyysongelmille ja ajatella, että netti jotenkin automaattisesti kantaisi tarjottimella eteen sen elämän kumppanin. Niin kuin edellä totesin, kuten ihan todellisessakin maailmassa, pyörii netissäkin hirmuisesti ihmisiä. Todennäköisyys sille, että se oikea löytyy netistä eikä jostain muualta on kutakuinkin niin suuri kuin suhteellisesti käyttää päivästään aikaa netissä ihmisten kanssa kommunikoiden. Elämänkumppani saattaa kävellä vastaan kaupassa, junassa, baarissa, koulussa, töissä, bileissä, vappuaaton juhlissa, ulkomaan matkalla tai sitten ihan vain kotonurkassa nettiä selaillen.
Itselläni on jonkin verran kokemusta nettideittailusta. Miehet joiden kanssa olen jutellut, ovat juuri sellaisia kuin olen todellisuudessakin kohdannut: normaaleja suomalaisia, joskus myös ulkomaalaisiakin miehiä. En väitä etteikö siinä sivussa olisi netissä törmännyt myös hyvinkin epäilyttäviin uroksiin, mutta kyllähän niihin kadullakin törmää.
Ja netistä olen löytänyt myös sellaisen miehen josta olen aina haaveillut(aivan ihana ja niin rutistettavan hyvä tyyppi). ja parasta on että me molemmat olemme vielä muutamankin tapailukerran jälkeen yhä enemmän kiinnostuneet toisistamme.
Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan netistä löydä itselleen sopivaa. valitettavasti kaikki ei löydä kaupasta itselleen sopivaa. vaitettavasti kaikki ei löydä baarista itselleen sopivaa. valitettavasti se itselleen sopiva tulee vastaan vai yhdessä paikassa, ja se paikka voi olla mikä tahansa, myös netti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole ihan samaa mieltä. "Kaikki" eivät todellakaan ole netissä, kyllä tuolla suurinosa elää ihan muuta elämää ilman epäluotettavia treffi ja deitti palstoja.
Netissä voi joku syrjäytyt pitää itseään vuosia ja muu elämä jää elämättä.Toisille taas tämä on tapa etsiä vaihtuvaa seuraa , tai tutustua kirjoitellen pelkästään joillekkin normaalia,joten mistä tiennee mikä kunkin tarkoitus.Lähteä ainkin toisten sekaan jonnekkin missä ihmiset voi kohda ,on elävämpää jopa terveempi tapa elää.