Seurustelimme 2.5 vuotta avomieheni kanssa. Se on varmasti monen mielestä vähän, mutta minun sydäntäni raastaa. Hän jäi vihdoin kiinni pettämisestä. On puuhannut selkäni takana milloin mitäkin, mutta en ole itse nähnyt koskaan mitään, kuullut muilta. Ja aina olen antanut anteeksi.
Nyt, kun mies oli 4 päivää hukassa: Keräsin romuni kasaan ja muutin avomiehen asunnosta pois. Hän EI ilmoitellut koko reissunsa aikana MITÄÄN itsestään, mutta onneksi sain jälleen kerran kuulla muualta missä hän menee.
En tiedä onko hän käynyt asunnollaan. Eipä siellä odota enää kuin tyhjyys, kaikki tavarat olivat minun. Hänen vanhempansa asuvat samassa pihapiirissä, tuskin avomieheni heidän silmiensä alle uskaltaa astua.
No, tuo oli hieman jo OFFTOPIC. Aiheeseen... MITEN SELVIÄN EROAMISEN TUOTTAMASTA TUSKASTA?
Asumme pienen pienellä paikkakunnalla, näemme varmasti useinkin toisiamme. Miten saan koottua itseni niin, etten aina pillahda itkuun? Olen muutenkin herkkä ihminen ja näytän helposti tunteeni. Rakastan häntä edelleen, mutta en halua kiduttaa itseäni enempää ja jatkaa miestäni muiden naisten kanssa. En ole saanut tänä yönäkään nukuttua, enkä halua mennä yksin sänkyyn. Pelkään ajatuksiani.. Yksinäisyyttä.
Kertokaa kokemuksianne!
Nyt, kun mies oli 4 päivää hukassa: Keräsin romuni kasaan ja muutin avomiehen asunnosta pois. Hän EI ilmoitellut koko reissunsa aikana MITÄÄN itsestään, mutta onneksi sain jälleen kerran kuulla muualta missä hän menee.
En tiedä onko hän käynyt asunnollaan. Eipä siellä odota enää kuin tyhjyys, kaikki tavarat olivat minun. Hänen vanhempansa asuvat samassa pihapiirissä, tuskin avomieheni heidän silmiensä alle uskaltaa astua.
No, tuo oli hieman jo OFFTOPIC. Aiheeseen... MITEN SELVIÄN EROAMISEN TUOTTAMASTA TUSKASTA?
Asumme pienen pienellä paikkakunnalla, näemme varmasti useinkin toisiamme. Miten saan koottua itseni niin, etten aina pillahda itkuun? Olen muutenkin herkkä ihminen ja näytän helposti tunteeni. Rakastan häntä edelleen, mutta en halua kiduttaa itseäni enempää ja jatkaa miestäni muiden naisten kanssa. En ole saanut tänä yönäkään nukuttua, enkä halua mennä yksin sänkyyn. Pelkään ajatuksiani.. Yksinäisyyttä.
Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anteeksi kirjoitusvirheet. Olen niin uupunut tähän touhuun, etten kauheasti jaksa keskittyä mihinkään.
Se tulee vaan olemaan,itse viimevuonna erosin 4.5,vuoden suhteen jälkeen,mutta onneksi koulutus esti suurimmat murehtimiset,eli pääsin silleen vähän rauhallisemmin tilanteesta ohi,tai sitten en sillä edelleenkin ajattelen häntä ja mitä meidän elämässä tapahtui ja mitä olisi sitten kesällä ollut meillä tulossa,mutta hän karitti sitten koko pienen unelmani kertaheitolla... =(
ELi saahan sitä toki ajatella ja pohtia niitä menneitä ja ei ne häviä minnekkään mitä tapahtunut lähiaikoina,ja kyllä se harmittaa ja kaikkee mahdollista mutta on vaan jaksettava elää ja mennä reippain mielin eteen päin vaikka tunnustaa siltä että nyt riitti tai muuta vastaavaa...
Olin vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä ja pienellä paikkakunnalla. Joten muutin pois etsein uuden työpaikan ja asunnon.
Teit naisen työn kun päätit lopulta lähteä. Vaikka nyt tuntuu paskalta, sä varmaan itsekin ymmärrät että sä niin ansaitset parempaa! Eron jälkeen on varmsti aina hirveän yksinäistä ja surullista, mutta tiedätkö mitä? Sä kestät sen. Sä kestät sen, et sä voi muutakaan. Ja pikkuhiljaa se varmasti helpottuu ja elämä alkaa taas hymyilemään. Se on klisee mutta mä uskon siihen.
Ja mitä tohon pienen paikkakunnan ongelmaan tulee, luulen että sun kohtaaminen on vähintään yhtä hirveää sille sun exälle. Jos sä pillahdat itkuun, niin sit sä pillahdat, ei se oo vaarallista. Suna en enää paljoa miettis että mitä se sitten ajattelee, se on mennyttä nyt eikö niin?
Voimia sulle kovasti, yritä muistaa että elämässä on muutakin kuin se yksi parisuhde. Ihana kesä tulossa, nauti siitä!
ero on aina kova paikka, ja voin kuvitella kuinka vaikeaa se on jos eksä vielä tulee useasti vastaan..
maiseman vaihdos edes hetkeksi auttaisi varmasti. viikko yksin jossain isommassa kaupungissa saa asiat tärkeysjärjestykseen ja saat itseluottamustas takasin. itselleni auttoi muutaman viikon yksinolo englannissa, sain ajatella rauhassa, tutustua uusiin ihmisiin, näin mitä kaikkea maailmalla on tarjottavaa ja tunsin itseni heti paljon vahvemmaksi..
voimia sinulle, toivottavasti pian helpottaa..
Anteeksi, en jaksanut kirjautua (niin kuin siitä suuri vaiva olisi).
Siitä piti kirjoittaa, ettei maisemanvaihdos oikein tule onnistumaan, koska minulla on 2 hevosta joille on mahdoton saada hoitajaa näin pienellä varoitusajalla. Ystäväni eivät ole heppahöperöjä, eivätkä varmasti osaa hoitaa niitä. Ja onhan minulla paljon muitakin karvaisia ystäviä.
Viime yö oli ensimmäinen yö moneen aikaan, kun sain edes muutaman tunnin nukuttua. Silmät "virkeänä" aamulla maatalon hommiin. Onneksi minulla kuitenkin on jotain tekemistä.
Täytyy myöntää, että illat ovat kaikista pahimpia eron jälkeen. Pitäisi mennä tuonne isoon sänkyyn yksin, koittaa sulkea silmänsä... Ei, hän pyörii vain mielessä, vaikka hänessä ei pitäisi olla enää mitään mietittävää. Tekihän hän päätöksensä löytämällä uuden naisen, vaikka vanhakin vielä oli mukana kuvioissa. Onneksi en jäänyt "yhteiseen" asuntoomme odottamaan.
EX-avomieheni on tänään mennyt ensimmäisen kerran töihin viikonlopun jälkeen. Olisi ollut mukavaa olla kärpäsenä katossa, kun hän menee asuntoomme nukkumaan, mutta siellä ei olekaan mitään muuta kuin 2 hänen kattilaansa ja muutama juomalasi lamput katossa. Kaiken tämän jälkeen vielä pitäisi mennä töihin... Saattaa ajatukset pyöriä vklopussa. Mitä tulikaan tehtyä... :D
Mutta sehän ei ole enää minun ongelmani. Saan nauttia kesäsinkkuilusta. PITKÄSTÄ AIKAA!
Samat kuviot minullakin.Meillä oli pitkä liitto takana.Mies meni vuosia,keksi juttuja,vannoi ja vakuutti ettei ole muita naisia.Mietin usein mitä tehdä.Kun ei ollut todisteita,niin hän olisi puhunut asian et olen vainoharhainen.Nyt hiljakkoin hän muutti pois kotoa.Oletti et voi vielä pelata peliään.Soitteli,kyseli kuulumisia jne.Sain selville,et hän asuu toisen naisen kanssa - kauanko lie olleet pyhänajat yhdessä kun ei ole kotona niitä viettänyt.Laitoin heti avioeron vireille,mistä olen todella onnellinen.Nimenomaan ITSENI takia,sillä kuka muu minusta välittää ja huolehtii kuin minä itse.
Ajattele silleen,että tämä tilanne on aivan varmasti sinun parhaaksi.Tulet myöhemmin sen huomaamaan. Ei kannata jatkaa henkilön kansa joka tuo vain murhetta tullessaan.Se on itsensä kiusaamista. Pää pystyyn vain ja elä omaa elämää ja anna ihmisten puhua ellei heillä muuta puhuttavaa ole. Voimia..
Sama tarina täälläkin. neljän vuoden suhde takana josta jäi 2,5 vuotias lapsi. Mies tuli ja meni miten halusin, kunnes ei yksi yö tullut kotiin enää. Oli kännipäissään pannu kaverin muijaa. Pakkasin kamani ja lapsen ja muutimme pois. Ei kauas koska paikkakunta on pieni ja elämä täällä. Viikko on nyt elelty pojan kans kaksistaan ja kundi jatkaa juomistaan kun on mokannut ja kaikkensa menettänyt. Itse en mene enää takaisin, kerran aikaisemminkin olen antanut anteeksi ja päätin että toista kertaa ei tule. Kunnioitusta oltava sen verran! Illat on inhottavimpia, yksin kun en muista olleeni sitten valovuosien. Mutta pakko jaksaa, luotan että tulen joku päivä onnelliseksi ja löydän miehen joka arvostaa minua ja parisuhdetta. Ei pidä kaikkea itsestäänselvyytenä. Eihän tästä ole tietä kuin ylöspäin, pakko olla näin asiat!