Miten pitäisi suhtautua... Ajelin erillistä pyörätietä ja ohitin siinä viivan toisella puolella jalkakäytävällä pyöräilevän miehen. Hän ampaisi perääni kuin haukka, mutta jäi sitten jonnekin hiljalleen.
Kiertelin omia reittejäni ja näin saman miehen edessäni taas jalkakäytävällä vaikka pyörätie on vieressä. Juuri kun olin pääsemässä hänestä taas ohi, hän käänsikin eteen. Ei ihan ottanut kiinni, mutta kauhea murmutus kuului takaa. Mies ajoi minut kiinni ja tuli puuskuttamaan että pitäisi vähän varoa. En keksinyt vastata muuta kuin että ajaisit pyörätiellä ja oikealla kuten muutkin.
Nyt mietin tilannetta. Hän ajaa (näköjän systemaattisesti) jalkakäytävää, vasemmalla. Minä ajan pyörätietä, oikealla. Hän kääntyy taakseen katsomatta eteeni. Jos törmäämme, se on minun syyni.
En ymmärrä, olenko tyhmä?
Kiertelin omia reittejäni ja näin saman miehen edessäni taas jalkakäytävällä vaikka pyörätie on vieressä. Juuri kun olin pääsemässä hänestä taas ohi, hän käänsikin eteen. Ei ihan ottanut kiinni, mutta kauhea murmutus kuului takaa. Mies ajoi minut kiinni ja tuli puuskuttamaan että pitäisi vähän varoa. En keksinyt vastata muuta kuin että ajaisit pyörätiellä ja oikealla kuten muutkin.
Nyt mietin tilannetta. Hän ajaa (näköjän systemaattisesti) jalkakäytävää, vasemmalla. Minä ajan pyörätietä, oikealla. Hän kääntyy taakseen katsomatta eteeni. Jos törmäämme, se on minun syyni.
En ymmärrä, olenko tyhmä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuolla liikenteessä ja varsinkin pyörällä liikkuessa näkee kaikenlaisia toheltajia.
Pahimpia ovat sitkeästi pyörätiellä kävelevät... soitat kelloa ja mitään ei tapahdu, ohitat varovasti ja muita vaarantamatta jalkakäytävän puolelta ja sitten joku keuhkoo, että miksi ajat jalkakäytävällä.
Helsingin keskustan pyörätiet ovat aina täynnä mummoja, pappoja, "maalaisia", pissiksiä, nuoria kolleja, turisteja jne.
Onneksi Keskuspuistossa on mahtavat pyöräilymahdollisuudet.