Olen jo vanha 50v. nainen. Muistelen nyt kuinka nuorena olin kaunis ja hyvä kroppanen. Sain kenet halusin. Menin naimisiin ja tein pari lasta mutta petin aina kun tuli tilaisuus. En voinut vastustaa komeita miehiä jotka parveili ympärilläni.
Olin naimisissa 25v. kuitenkin mutta erota ajattelin useinkin kunnes mies onnekseni löysi uuden ja erohan siitä tuli.
Nyt olen naimisissa ollut jo muutaman vuoden. Rakastan miestäni enkä voisi koskaan loukata häntä samalla tavalla. Nykyinen mieheni on miehenä minulle täydellinen. Tyttärestäni on kasvanut melkoinen kaunotar mutta onneksi hän ei ole samanlainen. Onneksi kukaan ei tiedä millainen olin, taisin olla kyllä melkoinen hutsu. Enää en tekis samoin.
Olin naimisissa 25v. kuitenkin mutta erota ajattelin useinkin kunnes mies onnekseni löysi uuden ja erohan siitä tuli.
Nyt olen naimisissa ollut jo muutaman vuoden. Rakastan miestäni enkä voisi koskaan loukata häntä samalla tavalla. Nykyinen mieheni on miehenä minulle täydellinen. Tyttärestäni on kasvanut melkoinen kaunotar mutta onneksi hän ei ole samanlainen. Onneksi kukaan ei tiedä millainen olin, taisin olla kyllä melkoinen hutsu. Enää en tekis samoin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi tuollaisille tekopyhille on korkeampi tuomio. Niin se hutsukin alkaa ikääntymistä pelätä ja elämä saa uuden korkeamman moraalisen pohjan. "Paskasta on huono vuolla kultaa"!
Olet ihan oikeassa olin todella tekopyhä. Työelämässä olin hoitsuna ja olin hyvä äiti ja exän suku ei tiennyt mitään, olin heidän silmissään loistava miniä.
Minä olen osannut asiat kuitenkin hyvin järkätä näin vanhetessa. Ei tarvi nousta aamulla töihin. Mieheni haluaa mun olevan kotona ja sehän käy. Minulla on oma auto ja talouskukkaro minkä mies täyttää seteleillä. Siis jotenkin tuntuu, että taidan sittenkin olla melkosen hyvä ihminen kun onni on mua potkaissut.
Aikoinaan joku viisas totesi, että "vanhetessaan nainen makaa mieluimmin lompakon päällä kuin miehensä päällä" tuli sitten todistettua sekin viisaus oikeaksi. Niin kuin huomaat, vuosien hutsuilu on tuhonnut sielun, moraalin ja elämänarvot sinulta täysin. Ehkei hyvyydellä ole mitään yhteyttä nykyisyyteen, ehkä loinen on löytänyt isäntänsä ja nyt sillä menee "hyvin", toistaiseksi. No, vika ei ole täysin sinun , lapsuudesta se alku löytyy ja juurikin kaltaisillasi on joku jännä tarve ajautua aina hoitoalalle, syytä en tiedä! Kirjoituksestasi huomaa kuinka "levottomuus" on täyttämässä mielesi, (tik, tak) pidä kiirettä -> aika vähenee!
Mutta en ole levoton ja ehkä sitä tässä iässä kurkistaa vähän menneisyyteen. Olen ehkä loinen, mutta en kärsi siitä, miksi kärsisin. Koskaan minulla ei ole olleet asiat näin hyvin. Matkustelemme paljon ja minun ei tarvitse kuin hoitaa itseäni ja olla mieheni kanssa edustustilaisuuksissa. Eiköhän useimmat pyri tällaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen keinot vain on kaikilla omat.
Minun avuni on mukava, iloinen luonne jopa empaattisuus. Ja itsestäni olen aina pitänyt huolen.
Niin, kun ei ole arvoja, ei voi tuntea tekevänsä/ tehneensä mitään väärää. Tietyt piirteet(ylpeyden tunne tekemästään, tekojen vähättely ja lapsen omainen elämänkatsomus)viittaavat ahdistuneeseen lapsuuteen ja kesken jääneeseen sisäiseen kasvuun. Iloisuus, empaattisuus on varmasti käytössä silloin, kun ajat omaa näkemystäsi läpi tai se palvelee muuten sinua parhaiten.
Taloudellinen riippumattomuuden käsite on sinulla pahasti vääristynyt. Mutta, kaikki näkyvä on katoavaa (tik, tak) ja peilistä sen jo voit nähdä. Kaikkia ei voi pelastaa itseltään.
Ja spermaa lensi?
jää kiinni?
jää kiinni niin miten maailma murtuu sitten? Voitko antaa anteeski sellaista jota olet itsekin tehnyt? Tai peräti haluaa eron uuden vuoksi... no hoitoalalla on nykyään paljon töitä että ei nyt ihan puille paljaille joudu mutta ei ne palkat mitkää hurjat ole...
Jos mieheni pettäis, antaisin sen anteeksi mutta olen sata varma ettei mieheni petä mua koskaan. Hän on niin monta kertaa kiittänyt kyynel silmin kun on minut löytänyt. Mieheni arvostaa minua ja sitä miten palvelen häntä ja teen sen minkä pystyn hänen puolestaan. Miksi en tekis kun rakastan häntä. Osaan olla nöyrä enkä jäkätä. Ei mieheni uskois koskaan mulla olevan sellaista menneisyyttä.
Ja jos joskus jäisin yksin on tulevaisuuteni turvattu,kiitos erojen. Omistan kaksi asuntoa pääkaupunkiseudulla ja ne tuovat minulle vuokratuloa.
VAI OLET PETTÄNYT NUORUUS AIKANA JA NYT LUULET ,ETTEI KUKAAN TIEDÄ TOUHUISTASI.
Hoitoalalta ,et siis kehtaa mennä töihin ,kun siellä on sun hoitos ja sun pitäs vaihtaa sille ne vaipat ja laittaa piiiprasvaan sinne. heheee. ÄLÄ kuule luule ettei sua oo huomattu mikä oot.
Kylän papat kertoo susta hyviä tarinoita ja tyttäres on samanlainen.
ETTÄS SILLEI
...mutta en sittenkään. Ensinnäkin sinä et ole tuon kaltainen, et tuon ikäinen etkä mitä todennäköisesti ole myöskään nainen. Kirjoituksesi on provo, mutta hyvä yritys kumminkin ;)