Muutama viikko takaperin pyysin erästä tyttöä ulos, jota olin jo pidemmän aikaa ihaillut etäältä. Hän sanoi olevansa imarreltu saamastaan huomiosta, mutta hän ei ollut oikein kiinnostunut minusta siinä mielessä.
Olin kuitenkin helpottunut siitä, että hän sanoi minun olevan tosi kiva, mutta ihan vaan kaverina. Ohimennen jopa myönsin olevani hieman ihastunut häneen. Vaikka tuskin se oli tarpeen, sillä hän kertoi huomanneensa jo aikoja sitten, että katselen häntä "sillä tavalla". Hän sanoi myös, että hänestä on kiva tietää, että on ainakin joku, joka ajattelee häntä.
Jollain tavalla tuntui rauhoittavalta tietää, että hän pitää minusta kaverina, mutta ajattelen häntä edelleen. En vain raaski pyytää häntä enää ulos, sillä hän teki jo täysin selväksi, että hän ei ole minusta kiinnostunut. En vain voi sille mitään, että hän on koko ajan minun mielessäni.
Olin kuitenkin helpottunut siitä, että hän sanoi minun olevan tosi kiva, mutta ihan vaan kaverina. Ohimennen jopa myönsin olevani hieman ihastunut häneen. Vaikka tuskin se oli tarpeen, sillä hän kertoi huomanneensa jo aikoja sitten, että katselen häntä "sillä tavalla". Hän sanoi myös, että hänestä on kiva tietää, että on ainakin joku, joka ajattelee häntä.
Jollain tavalla tuntui rauhoittavalta tietää, että hän pitää minusta kaverina, mutta ajattelen häntä edelleen. En vain raaski pyytää häntä enää ulos, sillä hän teki jo täysin selväksi, että hän ei ole minusta kiinnostunut. En vain voi sille mitään, että hän on koko ajan minun mielessäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
silloin jos sulla on tunteita ja sillä ei. Ei siitä mitään muuten tule. Tunteet pilaa aina koko kaveruuden. Ois senkin pitäny ilmottaa asiasta jo silloin kun ties, että tunnet sitä kohtaan enemmän, että itse ei tunne muutakuin ystävyyttä. Ihme leikkiä.