Perkele, nykyään sitä on jo tullu niin kyyniseksi että kun on vaihtanut ravintolassa puhelinnumerot naisen kanssa, alkaa jo kotona miettiä että "mihinköhän tämä tällä kertaa kaatuu"...Kun aina se on tähänkin mennessä kaatunut johonkin.
kyynisyyden huipentuma
sinkkumies
112147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuolla ajatusmallilla taidat jäädäkin sinkkumieheksi...
Älä ota paineita siitä, että onkohan tuo nyt se mun elämäni nainen vaan pyri ajattelemaan, että mitä enemmän koet ja näet sitä rikkaammaksi elämänkokemuksiltasi tulet.
Minulla on hieman sama tilanne. Olen ollut pari vuotta eronneena ja voi veljet, millaisia ukkoja on tarttunut meikäläisenkin käsipuoleen. Omaa arvostelukykyäkin on joutunut usein epäilemään.
Mutta kärsivällisyyttä. Ystäväni mies toimii liike-elämässä, ja kertoi, että noin joka 17. asiakaskontakti johtaa kauppoihin. Eli on tehtävä paljon turhaa työtä, kun ei voi tietää, mikä on se 17. (siis keskimäärin.).
Tutustun siis rauhassa aina vain uusiin ihmeellisiin/kummallisiin/ihaniin miehiin ja odottelen, milloin kunnon kala ottaa pyydykseen. Siis KÄRSIVÄLLISYYTTÄ.
vihje. Tuntuu todella välillä rankalta kun aina laittaa itsensä nätiksi, meikkaa, on siisti ja toivoo...turhaan. Kannattaa siis edelleen hoitaa itseään, seuraavaksi tehdä kasvojumppaa, ettei ala posket roikkumaan ja leukaperät löllymään. Aina löytää itsestään jotain vikaa ja vikaa kait on kun ei kelpaa. Itse asiassa minä olen omasta mielestä riittävän nätti 40 mutta en miesten mielestä, aina on vetävämmän näköisiä.
Välillä tekis mieli antaa vaan olla ja erakoitua....
"...aina on vetävämmän näköisiä..."
No härrekyyd sentään! Kannattaako sellaista miestä tavoitellakaan, jolle (vielä nelikymppisenä) naisessa on tärkeintä on ulkonäkö.
Ainakin itselleni yli nelikymppisenä naisena muut asiat miehessä ovat tärkeämpiä kuin ulkomuoto. Samaa odotan myös kumppaniltani ja onneksi sellaisen myös löysin. Eikä meistä kumpikaan ole silti seinästä revityn näköisiä.
Toi on vasta alkua, juttu vaan pahenee.
Mulla on kas niin että kun olis joku puh. no.
niin ei edes huvita. On kato edessä taas joku itsensä ylittämis tarve että miellyttäis.
Vitun raskasta...
Kun ois ees niitä puhelinnumeroita. Ikinä ei oikein uskalla pyytää.
Miks ajattelet niin negatiivisesti.et ole vaan löytänyt semmosta jossa on sitä jotain ja kemiat pelais.Kyllä varmasti löydät sellasen.
Ole positiivinen
Tää on kuule sitä nykyaikaa.
Mutta toisaalta, ei tämä sinkkuna oleminenkaan hassumpaa ole.
Mä oon ainakin sopeutunu vuosi vuodelta paremmin.
Mä ainakin petyn pikkasen joka kerta kun mies pyytää sen numeron, eikä kuitenkaan soita. Jotenkin tuntuu..olenko vanhanaikainen tai jotain...että sen miehen kuuluisi ottaa yhteyttä ensin, vaikka oltaisiin molemmat annettu numerot. Että soittamaan vaan kyynisyydestä huolimatta. siitä sitä vasta kyynistyy kun ei perään kuulu mitään...
Eipä vaivautunut nainen vastaamaan puhelimeen eikä tekstiviestiin. Vaikka sovittiin että soitellaan ja tavataan sunnuntaina. Joo, ilmeisesti hän ei todellakaan ollut minulle se oikea, mutta ihme touhua silti. Todella "kypsää" käytöstä.
Totuuden nimissä täytyy kyllä myöntää, että on tämä sinkkuilu keskimäärin ihan siedettävää.Onneksi suuri osa omista kavereistakin on sinkkuja, muuten ei jaksaisi.:-) Mutta oli tilanne mikä tahansa, epärehellisyys pistää aina vihaksi.
Kummallista, että pitää antaa numero, eikä kuitenkaan edes aio vastata soitettaessa tai saati sitten tavata. Selitys voi olla, että sen kännipäissään antaa "vahingossa" ja sitten ei ole miestä/naista päivänvalossa kertomaan ettei kiinnosta.
No, itse olen asian ratkaissut olemalla stressaamatta tapauksesta sen enempää. Sen toisen menetys, jos ei minua halua tavata:)
Itse asiassa melkein joka kerta on mies soittanut numeron antamisen jälkeen, mutta ne ovatkin olleet niitä tapauksia kun minua itseäänkin on oikeasti kiinnostanut. Turhaahan sitä jakelee numeroansa ei-kiinnostaville tyypeille.